Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#23113: - Re: Re: Re: Re: Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

Keskustelumme tasoero kulkee siinä, että puolustelet homojen oikeutta olla homoja ja heidän kyvykkyyttään kasvattaa lapsia. Siinä olemme kuitenkin aivan samaa mieltä, minunkin mielestä homoilla on oikeus olla homoja, enkä ole epäillyt erikseen homojen kykyä kasvattaa lapsia. Moni homo saattaa varmasti olla paljon parempi lasten kasvatuksessa kuin jotkut heterot ikinä ovat. Tästä ei siis ole jutussani puhe, sillä tämä on yksilötason tarkastelua.

Minä haluan katsoa tätä suuremmassa asiayhteydessä, eli mitä tapahtuu, jos homous nostetaan heterouden rinnalle yhteiskunnalliseksi normiksi. Tätä ei käsittääkseni ole liiemmälti tutkittu; homotutkimus on keskittynyt verifioimaan homoutta puolustavia aspekteja, ei kyseenalaistamaan sitä eikä miettimään sen laajempia taustatekijöitä saati mahdollisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Homoudessa yksilön fyysinen sukupuoli ja sukupuolinen identiteetti näyttää olevan ilmiselvässä ristiriitatilanteessa.

Saattaa olla totta, että kun homous esiintyy "tarpeeksi kauan vapaasti", siihen tottuu. Jos siitä puhutaan tarpeeksi, sen huomioarvo nousee, mutta se herättää myös allergisoitumista. Voi olla, että standardisoituna homous muuttuu yleisesti hyväksytyksi, mutta on myös olemassa mahdollisuus, että homouden vastainen jännite saattaisi kärjistyä siirtymällä homouden kanssa samaa tahtia yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle.

Tämä on kuitenkin tässä yhteydessä toisarvoista, sillä kysymys oli siitä, miten homouden standardisointi vaikuttaisi yhteiskuntaamme. Kuten joku tässä edellä (#23124) olikin teksteistäni jo oikein ymmärtänyt, tämä vaikuttaa ihmisten ajatteluun normaaliudesta ja rajoista. Se tuo jokaisen ulottuville myös uudenlaisia vaikutteita ja malleja, avaa uusia todennäköisyyksiä ja mahdollisuuksia. Homojen mielestä nämä uudet mallit ja vaikutteet varmasti ovat ymmärrettävästi positiivisia ja kannustettavia (ja tasa-arvo, johon alituiseen vetoavat, on osoittautunut hyväksi markkinakikaksi, jolla myydään nykyisin melkein mitä tahansa sananvapauden rinnalla). Voisi kuitenkin olla paikallaan syventyä miettimään, mitä se saattaa aiheuttaa kokonaiskuvaan, ennen kuin sitä lähdetään sateenkaaret hulmuten käytännössä kokeilemaan.

Ihminen on altis vaikutteille, sen tietää jokainen, joka on kasvattanut lapsia, mutta sen huomaa jokainen itsekriittinen aikuinen itsestäänkin. Jos jotakin vaikutetta ei ole ihmisen ympäristössä, se ei kovin suurella todennäköisyydellä vaikuta ihmiseen. Mutta jos se pomppaa ihmistä vastaan joka kadunkulmassa, se muuttuu helposti osaksi ihmisen henkilökohtaista käsitteistöä. Ympäristömme muovaa meitä.

En tietenkään kuvittele, että ihminen automaattisesti muuttuisi homoksi, kun on homojen kanssa tekemisissä. Mutta altis yksilö, nuori, kasvava tai omakuvaltaan heikko yksilö varsinkin, saa suurella todennäköisyydellä ympäristöstään suuntimia, joiden mukaan oman identiteettinsä palasia kokoaa. Jos ihmisen koko ympäristö on jotakin tiettyä ominaisuutta tai ajatusta pullollaan, se tietenkin on merkittävä tekijä yksilöiden kasvun ohjauksessa. En nyt niinkään ajattele ongelmana homoutta itsessään, mutta sukupuoli-identiteettiä sitä enemmän. Poika ottaa kasvaessaan vaikutteita miehistä, tyttö naisista, mutta heidän on myös koettava läheinen tunnesuhde vastakkaiseen sukupuoleen löytääkseen sisäisen tasapainon ja hahmottaakseen koko sukupuolisuuden spektrin (sic!).

Jos nyt erikseen vielä tarkastellaan homoperheessä kasvavia lapsia, niin he saavat vielä tänä päivänä ymmärtää, että maailma ulkona on tietynlainen, ja homoperheeseen verrattuna erilainen, hyvässä kuin pahassa. Lapsi saa siis vastaansa konflikteja, mutta samalla vaihtoehtoja. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun monessa eri lapsiperheessä on kotona kaksi samanneuvoista vanhempaa, joiden sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa kehollisen kuvan kanssa, ja ulkomaailmassa nämä roolit ovat yhtä lailla tasoitettuja?

Missä tällaista olisi muka voitu tutkia, vaikka pitäisi? Ja toisaalta, mistä syntyvät kaikki ne sukupuoli-identiteetiltään häilyvät tai ristiriitaiset ihmisyksilöt? Onko siitäkään rehellisiä selvityksiä?

Lapsi syntyy edelleen fyysisesti yleensä pojaksi tai tytöksi, ja käyttää, kuten tunnettua, oman tunneminänsä ja identiteettinsä löytämiseksi ulkoisia malleja. Jos näitä malleja ei ole lapselle missään tarjolla, niin minkä pohjalta lapsi saa muodostettua oman identiteettinsä? Tässä yhteydessä vertailu väkivalta- ja moraalimallien vaikutuksesta on täysin asiallista. Ja jos mallina on pelkkiä epäselviä ja ristiriitaisia sukupuolimalleja?

En sano, että miehen tai naisen malli yhteiskunnassamme tätä nykyä on terve ja tavoiteltava, mutta tämä kärjistynyt korostuneisuus on itsessään myös seurausta sukupuolisen identiteettimme kriisistä. Tasapaino löytyy näiden ääripäiden välistä, jos olosuhteille annetaan tilaa ja mahdollisuutta hakeutua tasapainoon.

Homouden yhteiskunnallinen standardisointi tulisi todennäköisesti olemaan iso askel kohti toista laitaa, androgyniaa.

Minäkin toivon, että homojen annettaisiin elää ihan rauhassa omaa elämäänsä. Toivoisin myös heidän itsensä olevan tyytyväisiä tähän, sen sijaan että yrittäisivät vallata itselleen tilaa yhteiskunnasta, jota he eivät tarvitse tasa-arvon tai suvaitsevaisuuden saavuttamiseksi.