#22965: res.matr. - Katse moraalin ytimeen...

Ei ainakaan mulle ole sama,  enkä usko että monelle muullekkaan naisihmiselle eritoten,  se kuinka siellä rauhanyhistyksellä kohdellaan näissä asioissa lapsia, nuoria ja naisia.  Kyllä se on satuttanut vierestä katsoa.  Ei nyt kovin läheltä,  mutta  erityisesti tuo raskas ikuinen jaksaminen,  kun voimia ei enää kertakaikiaan ole,   ja lapsissa on työtä ja lisää tulee.  

Armoton suhtautuminen ulkopuolella oleviin. (eivät muut uskovaiset ole mitään oikeita uskovaisia,  heitä ei rauhanyhdistyksen ulkopuolella  kertakaikkiaan ole!)  Siksi meillä ei ole mitään sanomista niihin asioihin. Ja hyväksikäyttötapaukset aivan oma luokkansa vielä.

Tv:ssä kerran joukko lestadiolaisia pohti näitä kysymyksiä.  Siinä toisaalta tuotiin kokemus siitä,  että muut liikkeessä tahdotaan maalata samalla värillä kuin nämä hyväksikäyttäjät,  ja  tahtovat siksi erottautua tuosta sakista kauas.  Sehän on ymmärrettävää.  Mutta liikkeenä olisi tietysti myös näytettävä miten otetaan vastuu oman organisaation reagoimisesta asiaan.  Ja että anteeksiantoa ei missään tapauksessa edellytetä hyväksikäytön kohteilta vaan asiat tuodaan valoon, ja   myös juridisen vastuun piirii.   Jotakin tämmöstä.

Samoin kuin katolisen kirkon kohdalla,  hyväksikäytön ja salailun syvemmät juuret kaipaavat...       siinä onkin miettimistä,  mitä? 

#22966: - Re: Katse moraalin ytimeen...

Minkä kuulet, unohdat. Minkä näet, muistat. Minkä teet, opit.

#22966: - Re: Katse moraalin ytimeen...

Vielä tuohon lestadiolaisasiaan.  Edellä mainitussa tv - ohjelmassa oli eräs lestadiolaisäiti puhumassa siitä,  kuinka tuollainen hyväksikäyttäjä on niin kokonaan toisenlaisten voimien riepoteltavana,  ettei hän ole kristinuskossakaan.  Ja sehän on totta. Sentähden on tavallaan väärin että toiset kantavat sitten yhteisvastuullisesti sitä "saastaisen vaatteen leimaa" koko ikänsä.  Näiden asioiden julkitulohan on saattanut monet lest. nuoret kokemaan halveksuntaa,  josta on seurannut vakavaa eristäytymistä ulkopuolisista  ihmissuhteista.

Itseasiassa hengellisesti katsottuna se on vieraan valtakunnan murtautumista seurakunnan keskelle. Ja mitä se on silloin kun tämä löydetään saarnaajien elämästä!  Silloin ollaan jo todella pitkälle menneessä turtumuksessa.  Koska omantunnon toiminta on sammutettu tai ollaan jatkuvassa kauhun tasapainossa:  armahda tämä kerta - ja taas langetaan.

Hengellisen elämän kasvun koko prosessi on silloin jäänyt tapahtumatta,  tai kesken.  Siinähän kasvaa koko ihminen,  mutta ennen muuta sydämen ihminen,  jonka pitäisi tulla puhdistetuksi ja  uudistua Luojansa kuvan mukaiseksi.  
Selittävänä tekijänä voi olla silloin se,  että vastoin ihmisen omaa lupaa Jumala ei ala tätä työtään ihmisessä tehdä.

Paavalihan puhui julmien susien tulemisesta seurakunnan keskelle. Ja susista lampaiden vaatteissa. Voikohan olla niin,  että juuri tielle lähteneet ovat halutuinta riistaa tämän maailman ruhtinaalle.  Syväkyntöä,  perinpohjaista itsensä tuntemista ei ole vielä tapahtunut.  

#22966: - Re: Katse moraalin ytimeen... 

 Mikä sitten yhäkin ,v, 2013, mahdollistaa tuollaisen naiset synnytyskoneiksi alistavan uskonnollisen aivopesukollektiivin olemassaolon Suomessa? Miksi ihmeessä ne naiset yhä edelleen vain alistuvat siihen?! Eikö Suomen  lakikin olisi heidän puolellaan jos he alkaisivat tuoda ääntään esile muutoksen suuntaan asioissaan !Jättäisivät ne patriarkkansa ja ottaisivat ukoistaan eron. Takuuvarmasti järjestyisi ja vaikka lähestymiskieltokin vielä  päälle. Toimittava heidän olisi. Eivät siinä pelkästään mitkään ´tuskanpurkamisromaanit´( jollainen  yksi nyt on taas ollut julkisuudessa) auta naisten oikeuksia  siinä seurakunnassa kunnolla muuttamaan ryhdyttäessä,se on varma. Ehkä masokistinainen  sittenkin mielummin kärsii hiljaa,kuin uskaltaa lähteä  pienintäkään muutosta asemaansa hakemaan. Avainasemassa muutoksen suhteen ovat kuitenkin he itse, tuon seurakunnan naiset.Muita on  kuitenkin turha syyllistää tuen puutteesta ,jos ei itse uskalla edes sanoa mitään.