Kirjastoja ei saa sulkea

Tämä kirjoitus mni lehdistölle - se on hiukan erilainen kuin adressikirjoitus:

(Suomen pääkaupunki on salaa kaavaillut, että suljetaan kirjastoja viidestä kaupunginosasta — kirjastot ovat herkästi leikkauslistoilla muuallakin, kun pitää ”säästää”)
.
[ … hiljaisissa kirjastoissa vaeltaa paljon lukuintoisia suomalaisia. Maahanmuuttaja selailee kotimaansa tilannetta kirjaston tietokoneelta ja siirtyy matkatoimiston sivulle tutkimaan olisiko lentoliput kotimaahan halventuneet. Päivän lehteä selailee moni sellainen, jolla ei ole peruspäivärahalaisena varaa sitä itse tilata - ei saata olla kotiosoitettakaan … ]
.
Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan yksiä maailman ahkerimpia kirjastonkäyttäjiä - niin käyntikertoina kuin lainausmäärinä. Suomalainen lukee, vaikka niin toisin väitetään. Rahapulan yllättäessä pihistetään säästöt kirjastotoimesta. Tällä ’säästöllä’ on kauaskantoisesti haitalliset seuraukset - toteutuessaan.
.
Kirjastotyöntekijät ovat korkeasti koulutettujen matalapalkka-aatelia. Tämä väki palvelee kansalaisia hiljaa - enempiä lakoilla puhkumatta. Suomalainen tavallinen kuluttaja ja veronmaksaja on usein yksikseen tietoa etsimässä, viihtyen kirjastossa. Kirjastojen asiakaspalvelukyky on sellaista tasoa, josta useiden markkinaehtoisten yritysten ja toimijoiden kannattaisi ottaa mallia.
.
Kirjasto on myös kohtaamispaikka ja henkireikä nettiin. Kirjastoväki auttaa kärsivällisesti kaikkia käyttäjiään tummasta vanhukseen ja liikuntavammaisesta arkitaapertajaan. Kirjastojen palveluherkkyys on esimerkki siitä kuinka huomaavaisuutta asiakkaita kohtaan voidaan osoittaa ilman taloudellista pyrkyryyttä.
.
.
Kirjasto on osa tavallisen kansan identiteettiä
.
Kirjasto on osa suomalaista identiteettiä. Lukeminen ja ajassa seuraaminen on henkinen elinehto ymmärtää, mitä ajassa tapahtuu. Juuri nyt työttömyyden kasvaessa kirjasto on monille se ainoa keino ylläpitää yhteyksiä ulkomaailmaan, ettei sohvanpohja liiaksi kutsuisi tositeeveiden ja bb-talojen hurmaan. Kirjastosta löytyy myös ystävä - siihen on ainakin kohtaantumisen mahdollisuus.
.
Tänään ei ole mitään syytä sulkeä kirjastoja. On pikemminkin syytä lisätä niiden aukioloaikoja ja tarjota kansalaisille enemmän lukemisen aktiviteettejä, osallistumista, näyttelyjä ja luentoja.
.
Kirjasto on sivistyskeskus, sivistystähän meillä kenelläkään ei ole liiaksi. Kirjasto on vieläpä tasa-arvon mekka - jossa jokainen voi toteuttaa lukuhalujaan juuri omalla tavalla - oli kiinnostus siellä tai täällä.
.
.
Suomalainen kirjasto edustaa maailmanhuippua
.
Kansalaiset ovat verovaroillaan mahdollistaneet yhden hienoimmista kirjastolaitoksista maailmassa. Ei ole mitään syytä purkaa sitä. On syytä kannustaa ihmisiä lukemaan ja nimenomaan juuri nyt. Valtio voi säästää puolittamalla puoluetuet ja siirtää nuo oikeasti säästyneet puolitusrahat mm. kirjastotoimeen.
.
Kansalainen, käy taisteluun luku- ja sivistyslaitoksesi puolesta ja vaadi palveluita, jotka ovat hinnaltaan muuhun nähden miltei olemattomia, mutta hyödyltään hyvin korkealla - sen tietävät ne sadattuhannet, jotka joka päivä kirjastoihin astelevat. Estä oman kirjastosi sulkeminen!
…
.
Tue kampanjaa kirjastojen sulkemisen estämiseksi - anna äänesi adressiin:
http://www.adressit.com/kirjasto
.
Ilkka Luoma
…
Sent:
Cc: markku.laukkanen@eduskunta.fi ; seppo.verho@fla.fi ; tittamari.marttinen@kirjastot.fi ; pirjo.sallmen@lasipalatsi.fi ; raija.vahasalo@eduskunta.fi ; henna.virkkunen@minedu.fi ; stefan.wallin@minedu.fi ; tuomo.hanninen@eduskunta.fi ; anneli.kiljunen@eduskunta.fi ; miapetra.kumpula-natri@eduskunta.fi ; jyrki.kasvi@eduskunta.fi ; marja.tiura@eduskunta.fi ; jorma.bergholm@hel.fi ; johanna.sumuvuori@eduskunta.fi ; laura.raty@hel.fi ; jussi.pajunen@hel.fi ; maija.berndtson@hel.fi
Sent: Wednesday, November 25, 2009 8:40 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Rahapulan yllättäessä suljetaan kirjastoja
…
Rahapulan yllättäessä suljetaan kirjastoja

Yleinen kirjasto on monissa tilanteissa tärkeä apu. Itse muistan esimerkiksi noin seitsemän vuoden takaisen tilanteen, kun olin viidentoista vuoden aikana havainnut työelämässä sen, että A1-saksasta ei hyödy läheskään yhtä paljoa kuin A2-englannista. Ja A1-englannin lukeneita on työmarkkinoilla sen verran paljon, että työnantajat ottavat mieluummin heitä töihin kuin sellaisia, joiden A1-kieli onkin jotain muuta. Joudun työssäni käyttämään englantia päivittäin, mutta saksaa en aivan yhtä usein tarvitse. Itse asiassa vuoden 1987 ylioppilaskirjoitusten jälkeiset saksan kielen taitoni tarvitsemiskerrat voidaan - ja tässä en liioittele yhtään - laskea yhden käden sormin. Eli kyseessä on ollut kymmenen vuoden hukkatyö. Vanhempani valitsivat aikanaan 1977 A1-kielekseni mielipidettäni kysymättä saksan luullen täysin päinvastaista. Jo kesällä 1978 tästä oli ongelmia kun silloin Yleisradio lähetti Neil Hardwickin lukemaa Alan Milnen englanninkielistä Nalle Puhia, josta on olemassa suomenkielinenkin käännös. Tuo epäkohta ratkaisi koulussamme seuraavan lukuvuoden joulunäytelmävalinnan ongelmat.

Ylioppilastutkintolautakunta ei yhä vieläkään anna kirjoittaa samalla lukukaudella pitkänä sekä A1- että A2-kieltä niissä tapauksissa, joissa kumpikaan näistä ei ole ruotsi. Sekin on ollut minulle paljon tarpeellisempi kieli kuin saksa. Puhumattakaan siitä että 1970-luvulla A2-kieltä ei yhtä yleisesti opetettu kuin nykyään, vaan sen opettamiseen vaadittiin poikkeuslupa opetushallituksesta, ja tuo lupa myönnettiin vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla päätin ryhtyä sertifiointiongelman korjaamiseksi toimenpiteisiin. Olin kahdesti ennen tätä hetkeä peräkkäisinä keväinä joutunut vaihtamaan työpaikkaa milloin mistäkin syystä ja työnhaussa englannin perään kysyttiin, saksan perään ei.

Kokeisiin, jotka olivat 9.9.2002 ja 20.9.2002, valmistautuminen edellytti mittavia oppimateriaalien hankkimisia, mutta niitä tarvittiin vain tilapäisesti. Kustannukset olisivat olleet useita satoja euroja, jos kirjasto ei tässä olisi tullut avuksi. Itse riitti hankkia magnetofoni, ruutuvihko, kyniä, kumi ja teroitin. Kirjojen ja äänitteiden osalta avuksi tulivat Helsingin ja osin myös Espoon kaupunginkirjastot. Lisäksi valmentautumiskesänä järjestettiin tähän liittyen kirjalainauksesta sivussa ekskursio Helsingin kaupunginkirjaston kansainvälisen lehdistön keskukseen, joka sijaitsee Itäkeskuksessa kulttuurikeskus Stoassa. Ilman kirjaston apua tämä olisi taloudellisesti ollut kenties jopa mahdotonta. Veikkaanpa, että kirjastoa käyttämällä kustannukset putosivat murto-osaan siitä mitä ne olisivat olleet, jos minun olisi tuota lyhyttä tarvetta varten kaikki hankkeessa käyttämäni toistakymmentä kirjaa kasetteineen tarvinnut hankkia omaksi. Vierasta kieltä opeteltaessa kun on tärkeää saada myös korvaan oikea ääntäminen, joka englannin kielessä onkin yksi niistä asioista että opettelu on helpommin sanottu kuin tehty ja huomattavasti helpompaa kuunneltaessa oikeaa ääntämistä esimerkiksi kasetilta - konsonanttiyhtymä TH voi ääntyä sanaluokasta riippuen kahdella toisistaan täysin poikkeavalla tavalla, vokaaleilla on kullakin vähintään kaksi erilaista ääntämistapaa ja niin edelleen, ja monessa tapauksessa kirjaimen ääntyminen riippuu kirjaimen itsensä lisäksi myös sen naapurikirjaimista. Suomessahan kirjoituksesta poikkeavat ääntämiseltään ainoastaan N ja G, joilla on kaksi erilaista ääntämistä, toinen kun kirjain on yksittäin ja toinen konsonanttiyhtymää NG vastaava, joka on sen lisäksi osa myös konsonanttiyhtymiä GN (ääntyy NG-N) ja NK (ääntyy NG-K).

Hyvin paljon muutenkin olen käyttänyt kirjastoa. Esimerkiksi kun menneenä kesänä jouduin erään Porissa järjestetyn konsertin yhteydessä hoitamaan majoituksen Raumalla, koska Porissa ei ollut vapaita hotellihuoneita, täytyi tutustua rauman kieleen ja mistäpäs muualta hainkaan Nortamon teoksia kuin juuri kirjastoista. Tosin vähän ennen matkaani hankin antikvariaatista itselleni myös Nortamon kootut - kun Helsingin kirjastolla ei oikein mistään löytynyt juuri sitä jaaritusta nimeltä Kanniston Gyäri Automobiilreis, joka lähinnä oli yhteydessä minun tapaani palata Porissa järjestetyn konsertin jälkeen Raumalle hotelliin sekä reittinsä että kulkuneuvonsa puolesta. Nortamon koottujen ensimmäisestä niteestä tuokin jaaritus kyllä löytyy. Myös Orwellin 1984 on tullut luettua tällä tavalla tänä vuonna.

Wikipediassa nykyajan suomalaista kirjastolaitosta kuvataan demokratian, sananvapauden ja kansalaisten osallistamisen työkaluna. Me kaikki, jotka kirjastoja käytämme, tiedämme asian olevan näin.

Nyt helsinkiläisten lähikirjastojen karsimisen uhan edessä on syytä pitää esillä, kuinka tärkeä rooli kirjastoilla on lähidemokratian ja yhteisöllisyyden kannalta.

Surullisena kuvittelen sitä uhkakuvaa, jossa lähikirjasto-käsitteestä puhutaan wikipediassakin vain mennessä aikamuodossa.

olen aina viihtynyt kirjastoissa ja hakenut sieltä tietoa eri aloista ja muista ja kirjoittanut vihkoon niistä 150 sivua tekstiä

Numero 1. Järjetön luistinrata Rautatientorilla!
Rahallisesti se ei tietysti ole budjetissa mikään mullistavan suuri kulu, mutta sen perustaminen ja ylläpito kuvastaa nykyistä tärkeysjärjestystä. Vertauksen vuoksi: samana vuuonna kun se ensimmäisen kerran tehtiin (n. 1 milj.suunnittelu-ja perustamiskulut ) ruuhkaiselta terveysasemaltamme poistettiin yksi erittäin tarpeellinen terveydenhoitajan virka. 1 miljoonalla maksaisi aika monen terveydenhoitajan palkan.
Puoluetuen puolittamisen lisäksi voitaisiin kansanedustajien lukumäärä voitaisiin puolittaa, nyt EU ratkaisee kaikki ongelmamme (kalliilla hinnalla!)
Eduskunnan harrastuskerhojen budjetilla katettaisiin kaiketi kaikkien nyt lopetuslistalla olevien kirjastojen vuokrakulut, joista kaupunki valittaa.
Kohteita löytyisi kyllä sen verran, että saataisiin pari uutta kirjastoakin.
Toisaalta voisi kirjastolaitoskin mietiskellä tärkeysjärjestystä kulujensa suhteen; tarvitseeko kirjaston esimerkiksi toimia urheiluvälineiden lainaajana tai pitäisikö siellä olla yleinen sauna? --- Vaikka sauna voisi tietysti olla kätevä, siinä voisi polttaa ne tuhannet kirjat, joita nyt kehoitetaan kirjastoja hävittämään!

Ehdoton EI Helsingin lähikirjastojen sulkemisaikeille. Peruskoulun jälkeen kirjastot ovat tavalliselle kansalaiselle tärkein sivistyksen lähde. Kirjastotoimi takaa myös mahdollisuuden itseoppimiselle. Tietoyhteiskunnassa on internetin myötä tullut toki muitakin tiedon ja kulttuurin lähteitä, mutta maksuton kansalaistenkirjasto, takaa nämä mahdollisuudet kaikille ihmisille tulotasosta riippumatta. Mitä tekee tavallinen duunari kun työpaikan kahvipöydässä on keskusteltu esimerkiksi, Sofi Oksasen kommenteista miehistä ja samalla hänen kirjallisista töistään. Hän menee kirjastoon!! ja lainaa vaikkapa Puhdistuksen, ja yrittää ymmärtää Oksasta sekä hänen kirjaansa. Siis sivistää itseänsä. Kirjan ostaminen on aina tietenkin mahdollisuus mutta jää usein tekemättä kirjojen hinnan vuoksi.
Kirjasto on myös tärkeä tasa-arvoisuuden väline. Mitä tapahtuu esimerkiksi tilanteessa jossa opiskelijalla ei ole varaa tietokoneisiin sekä laajakaistayhteyksiin, ja kuitenkin menestykselliseen opiskeluun ne ovat lähes välttämättömiä välineitä. Hän menee kirjastoon!! ja se on vaikeaa jos sitä ei lähellä ole. Toinen case. Nykypäivänä lähes kaikki työpaikkahakemukset halutaan netin välityksellä. Mitä tekee työtön jolla ei ole varaa pitää yllä omia nettipalveluja? Hän menee kirjastoon!! Ja jos ei löydy läheltä, niin pummillako pitäisi keskustaan lähteä? KIvaa tietysti olisi jos kaikille jaettaisiin koneet ja nettiyhteydet mutta se vasta kaupungille kalliiksi tulisi.
SDP jäsenenä velvoitan kaikkia demareita allekirjoittamaan tämän adressin, sekä toivon kaikilta täyspäisiltä, sosiaaliseen sekä sivistykselliseen tasa-arvoon uskovilta ihmisiltä, puolue- tai puoluettomuus-kannasta riippumatta allekirjoitusta.

Tapulin kirjastoon tehtiin 3vuotta sitten 100 000€:n remontti.

Tapulissa on suunnitteilla laajamittainen täydennysrakentaminen, jossa vedotaan juuri palveluiden säilyttämiseen alueella.

Musiikkitalon rakentaminen on niin kallista, että ilmeisesti sen takia täytyy tavallisille ihmisille tarkoitetut palvelut lopettaa. Kirjastot ovat kaikkia varten, köyhistä rikkaisiin ja etenkin esim. pieneläkeläisille ja opiskelijoille ja lapsille, siellä voi myös lukea lehdet. Ei todellakaan ole sama, jos joutuuu matkustamaan lähimpään kirjastoon, eivätkä kaikki omista autoa.
Tapulissa on yhteensä 7ravintolaa ja pizzeriaa, sekö on tarkoitus, että muita palveluita ei tarvitakaan?

Toivotaan ihmisiltä omakohtaisia kokemuksia kirjastosta ja sen merkityksestä omaan vapaa-aikaan.

Aloitin kirjaston käytön ennen kuin osasin lukea eli joskus 1960-luvun alkupuolella. Niinpä kirjasto on ollut aina iso osa elämääni: viimeisimmän asuinpaikkani ja -alueeni - Helsingin Pitäjänmäen - valintaan vaikutti kaksi asiaa: julkisen liikenteen helppous ja kirjaston sijainti. Vasta näiden jälkeen mietin, onko ruokakauppaa lähellä. Muita kulutuspaikkoja en tarvitse. Nyt ihmettelen ja kauhistelen kirjaston lakkautusuhkaa.

Itselleni kirjojen lainaus on kirjaston tärkein palvelu, vaikka luen lukusalissa myös lehtiä ja lainaan videoita. Monelle Internetin käyttö on mahdollista ainoastaan kirjaston tiloissa. Toisaalta satutunnnit ja muut teematapahtumat kokoavat myös niitä, jotka eivät muuten kirjojen tai lehtien parissa viihdy.

Kun Helsingin valtuustossa piakkoin päätetään mm. kirjastojen kohtalosta, kysyn: Kuinka moni kaupunginvaltuuston (kokoomukselaisista) edustajista itse käyttää kirjastoa aktiivisesti? Kuinka moni ymmärtää kirjaston sivistyksellisen, demokraattisen ja kansallisen merkityksen? Kyse ei tosiaankaan ole tiloista tai seinistä, vaan siitä, mitä seinien sisällä on. Kirjastojen palvelut eivät tunnu sopivan siihen konseptiin, jossa meitä kaupunkilaisia ajatellaan pelkästään kuluttajina.

Työssäni kohtaan päivittäin nuoria, jotka ovat läpäisseet yhdeksänvuotisen peruskoulun (omien sanojensa mukaan) lukematta yhtää kaunokirjallista teosta tai tietokirjaa. Minusta tällaiseeen ei ole henkisesti varaa. Juuri kirjasto voi tarjota ratkaisuaan kaiken ikäisille: lähellä ja saavutettavissa olevan palvelun - sivistyslaitoksen kaikille tasapuolisesti.

Itselleni kirjasto on yksi niistä syistä miksi siedän verorahojen maksua. Vastineeksi verorahoistani saan ilmaisen pääsyn aivan käsittämättömään määrään kirjallisuutta, ja eivät tietokoneetkaan ole käyttämättä jääneet. Nyt ollaan muiden muassa ilmeisesti lakkauttamassa Pukinmäen kirjastoa, joka on monesti helpottanut elämääni kun oma tietokoneeni ei ole toiminut tai kun on täytynyt hakea tai palauttaa kirja. Tämä kirjasto on yksi niistä olennaisista syistä jotka tekevät Pukinmäestä järkevän paikan elää; lakkauttamalla kirjastoja Helsinki vie kaupungilta pois juuri kaupungin tärkeimmän edun: sen että palvelut ovat lähellä. Toki julkisella liikenteellä pääsee muihin kirjastoihin, mutta tämäkin lisäisi asioimisessa kuluvaa aikaa huomattavasti. Vastustan siis jyrkästi tätä lakkauttamissuunnitelmaa.

Asuessamme kolme vuotta Pukinmäessä kirjasto oli henkireikämme, jossa kävimme perheen kanssa jopa useamman kerran viikossa. Ollessani kotiäitinä kirjasto tarjosi ainoan paikan, johon saatoin mennä lapsen kanssa viettämään aikaa päivälläkin, ja samalla tietysti lukea lapselle lastenkirjoja ja itse nauttia lehdistä, romaaneista tai tietokirjoista. Sen merkitystä asumisviihtyvyydellemme ei voi tarpeeksi korostaa, se oli ehdottomasti paras asia Pukinmäessä. Erityisen tärkeää oli, että se oli kävelymatkan päässä. Emme varmasti olisi lähteneet Malmille saakka. Tämän huomaan nyt uudessa asuinpaikassani, jossa lähikirjasto on kauempana, viereisessä kaupunginosassa, ja etenkin talvella matka sinne on liian työläs jopa näin innokkaalle kirjaston käyttäjälle, ja etenkin lapsen kanssa. Tärkeää on nimenomaan kirjaston läheisyys. Nyt kirjastoautosta onkin tullut tärkeä viikoittainen rutiini.

Jos asuisimme yhä Pukinmäessä, johtaisi kirjaston lopetus varmuudella muuttohalujemme kasvuun. Etenkin ankeahkoissa lähiöissä lähikirjastot ovat todella alueiden parasta antia, joiden lopettaminen olisi todella suuri menetys alueen asukkaille.

Lopuksi, kirjaston kanssa samassa rakennuksessa olevat koululaiset tulivat usein koulun jälkeen viettämään kirjastoon aikaa, ja myös heille kirjasto on mielestäni erittäin tärkeä.

Uutinen kertoo, että Kemissä on noussut jupakka kirjastoissa kerättävistä nimistä adresseihin. Kirjasto on kansalaisten kohtaamispaikka, jossa mm. sananvapauslain mukaan voidaan kerätä nimiä adresseihin.

Nyt nimien tulo on hiipunut miltei nollaan - on aika suuresti Kiittää kaikkia äänestäneitä ja mukana olleita, jotka runsaslukuisina mahdollistivat tuloksen:

Koko maa
5.813

ja Helsinki noin
4.475

Nyt pohdimme yhdessä muiden aktivistien kanssa miten hyödynnämme saadut nimet ja kannatuksen säilyttää kirjastot sellaisenaan ja itseasiassa kehittää niitä entisestään.

Kiitos, ja kaikille Rauhallista Joulua ja lukutäyteistä Uutta Vuotta 2010!

Ilkka Luoma

Taistelu kirjastojen auki pitämisestä jatkuu - tapahtumia järjestetään vielä useita. Kansa ei anna hevin periksi, heille rakkaasta aiheesta.

Ilkka Luoma

Ehdottomasti meidän kirjastomme on  säilytettävä, sillä onhan näin suurten lähiöidenkin kansalaisilla oltava mahdollisuus kirjastopalveluihin.

Hengenravintoa täytyy saada kaiken puristuksen ja kiristyksen keskellä!

Barrigaadeille vaan kansalaiset hyvän asian puolesta!!!!!!!!!!!

Kirjastojen sulkeminen on sivistymätöntä.

Kirjastoja ei saa sulkea. Menen kirjastoon monesti koulun jälkeen ja vapaa-ajallakin, siellä saa rantoutua ja ajatukset lepää

Asun Palosaarella, enkä halua, että Vaasan suosituinta sivukirjastoa suljetaan. Siellä on hyvä valikoima kirjoja ja palvelu hyvää!

If Finland has been one of the most successful global players in recent years it owns it mainly to its good reputation of its educational system on a formal and non-formal level. Executing Brussels led austerity policy and using it as an excuse in order to close down schools, libraries and museums around the country, not only it won't help to maintain its good reputation on a global level - but on the contrary - it will feed the new born nationalism and will expand and deepen the crisis also among the Finnish society who has to stand up and fight this policy before it's too late.

Ei hyvästä kannata luopua!

Syntyperäisenä vaasalaisena ja kirjaston käyttäjänä haluan, että kirjastot palvelevat edelleen kaupunkilaisia.