Kirjastoja ei saa sulkea

Yleinen kirjasto on monissa tilanteissa tärkeä apu. Itse muistan esimerkiksi noin seitsemän vuoden takaisen tilanteen, kun olin viidentoista vuoden aikana havainnut työelämässä sen, että A1-saksasta ei hyödy läheskään yhtä paljoa kuin A2-englannista. Ja A1-englannin lukeneita on työmarkkinoilla sen verran paljon, että työnantajat ottavat mieluummin heitä töihin kuin sellaisia, joiden A1-kieli onkin jotain muuta. Joudun työssäni käyttämään englantia päivittäin, mutta saksaa en aivan yhtä usein tarvitse. Itse asiassa vuoden 1987 ylioppilaskirjoitusten jälkeiset saksan kielen taitoni tarvitsemiskerrat voidaan - ja tässä en liioittele yhtään - laskea yhden käden sormin. Eli kyseessä on ollut kymmenen vuoden hukkatyö. Vanhempani valitsivat aikanaan 1977 A1-kielekseni mielipidettäni kysymättä saksan luullen täysin päinvastaista. Jo kesällä 1978 tästä oli ongelmia kun silloin Yleisradio lähetti Neil Hardwickin lukemaa Alan Milnen englanninkielistä Nalle Puhia, josta on olemassa suomenkielinenkin käännös. Tuo epäkohta ratkaisi koulussamme seuraavan lukuvuoden joulunäytelmävalinnan ongelmat.

Ylioppilastutkintolautakunta ei yhä vieläkään anna kirjoittaa samalla lukukaudella pitkänä sekä A1- että A2-kieltä niissä tapauksissa, joissa kumpikaan näistä ei ole ruotsi. Sekin on ollut minulle paljon tarpeellisempi kieli kuin saksa. Puhumattakaan siitä että 1970-luvulla A2-kieltä ei yhtä yleisesti opetettu kuin nykyään, vaan sen opettamiseen vaadittiin poikkeuslupa opetushallituksesta, ja tuo lupa myönnettiin vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla päätin ryhtyä sertifiointiongelman korjaamiseksi toimenpiteisiin. Olin kahdesti ennen tätä hetkeä peräkkäisinä keväinä joutunut vaihtamaan työpaikkaa milloin mistäkin syystä ja työnhaussa englannin perään kysyttiin, saksan perään ei.

Kokeisiin, jotka olivat 9.9.2002 ja 20.9.2002, valmistautuminen edellytti mittavia oppimateriaalien hankkimisia, mutta niitä tarvittiin vain tilapäisesti. Kustannukset olisivat olleet useita satoja euroja, jos kirjasto ei tässä olisi tullut avuksi. Itse riitti hankkia magnetofoni, ruutuvihko, kyniä, kumi ja teroitin. Kirjojen ja äänitteiden osalta avuksi tulivat Helsingin ja osin myös Espoon kaupunginkirjastot. Lisäksi valmentautumiskesänä järjestettiin tähän liittyen kirjalainauksesta sivussa ekskursio Helsingin kaupunginkirjaston kansainvälisen lehdistön keskukseen, joka sijaitsee Itäkeskuksessa kulttuurikeskus Stoassa. Ilman kirjaston apua tämä olisi taloudellisesti ollut kenties jopa mahdotonta. Veikkaanpa, että kirjastoa käyttämällä kustannukset putosivat murto-osaan siitä mitä ne olisivat olleet, jos minun olisi tuota lyhyttä tarvetta varten kaikki hankkeessa käyttämäni toistakymmentä kirjaa kasetteineen tarvinnut hankkia omaksi. Vierasta kieltä opeteltaessa kun on tärkeää saada myös korvaan oikea ääntäminen, joka englannin kielessä onkin yksi niistä asioista että opettelu on helpommin sanottu kuin tehty ja huomattavasti helpompaa kuunneltaessa oikeaa ääntämistä esimerkiksi kasetilta - konsonanttiyhtymä TH voi ääntyä sanaluokasta riippuen kahdella toisistaan täysin poikkeavalla tavalla, vokaaleilla on kullakin vähintään kaksi erilaista ääntämistapaa ja niin edelleen, ja monessa tapauksessa kirjaimen ääntyminen riippuu kirjaimen itsensä lisäksi myös sen naapurikirjaimista. Suomessahan kirjoituksesta poikkeavat ääntämiseltään ainoastaan N ja G, joilla on kaksi erilaista ääntämistä, toinen kun kirjain on yksittäin ja toinen konsonanttiyhtymää NG vastaava, joka on sen lisäksi osa myös konsonanttiyhtymiä GN (ääntyy NG-N) ja NK (ääntyy NG-K).

Hyvin paljon muutenkin olen käyttänyt kirjastoa. Esimerkiksi kun menneenä kesänä jouduin erään Porissa järjestetyn konsertin yhteydessä hoitamaan majoituksen Raumalla, koska Porissa ei ollut vapaita hotellihuoneita, täytyi tutustua rauman kieleen ja mistäpäs muualta hainkaan Nortamon teoksia kuin juuri kirjastoista. Tosin vähän ennen matkaani hankin antikvariaatista itselleni myös Nortamon kootut - kun Helsingin kirjastolla ei oikein mistään löytynyt juuri sitä jaaritusta nimeltä Kanniston Gyäri Automobiilreis, joka lähinnä oli yhteydessä minun tapaani palata Porissa järjestetyn konsertin jälkeen Raumalle hotelliin sekä reittinsä että kulkuneuvonsa puolesta. Nortamon koottujen ensimmäisestä niteestä tuokin jaaritus kyllä löytyy. Myös Orwellin 1984 on tullut luettua tällä tavalla tänä vuonna.