Kuvataiteen ammattikorkeakoulutus säilytettävä Lahdessa

Lahden Taideinstituutin ja sen jatkajan Muotoilu- ja taideinstituutin kuvataideopetus on merkinnyt hyvää ammattimaista koulutusta. Sen toimintaa on jatkettava!

Olisi suurta typeryyttä lopettaa yksi alan arvostetuimmista kouluista vaan säästöjen takia.

Koulu joka on yksi suomen parhaista kuvataidekouluista,sillä pitäisi olla itsestään selvä oikeus jatkaa. Jos se on päättäjien mielestä liian pieni, annetaan sille lisää rahaa, että se voi kasvaa suuremmaksi!

Olen itse opiskellut taidealoja, sekä käytännön tekemistä että filosofian maisteriksi, joten olen nähnyt kuinka vaikea taiteella on elättää itseään. Varasuunnitelmista keskustelu on ihan yleistä taideopiskelijoiden keskuudessa tai puhe siitä, mitä perusduunia aikoo tehdä, jotta voisi rahoittaa taiteen tekemisen. Koulutuksen ei pitäisi valmistaa opiskelijoita esimerkiksi kaupan kassalle työhön johon he eivät ole pääasiallisesti kouluttautuneet. Toisaalta taide on kulttuurille suuri voimavara, joten ei tuokaan yhtälö täysin perusteeton ole. Sanottakoon vielä, että monet myös työllistyvät taidealoilla, onhan taidealoja niin monia erilaisia, mutta kuvataidealat saattavat olla niitä yksi vaikeimmin työllistäviä.
Kysehän tässä on loppujen lopuksi siitä kuinka hyvin Lahden ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan opiskelijat työllistyvät suhteessa siihen, kuinka paljon yhden opiskelijan kouluttaminen valtiolle maksaa. Koulutus on kallista ja Suomessa syydetään moniin koulutuksiin uskomattomia summia rahaa, vaikka työllistyminen on melkein olematonta, kuten esimerkiksi media-assistenttien tapauksessa. Ristiriitana näen kyllä sen, että laadukas kuvataidekoulutus on kulttuurille paljon tärkeämpää kuin esimerkiksi media-assistenttien koulutus.
Jos koulutus ei tuota pitkälläkään aikavälillä tarpeeksi takaisin valtiolle, en koe koulutusta järkevänä, oli koulutus sitten kuinka arvostettua tahansa. Tällöin koulutus tulisi maksaa itse. Olisi mielenkiintoista nähdä jotain oikeata Puolueetonta ja Laadullista tutkimusta kuvataidelinjan työllistymisestä, sillä esimerkiksi tuo adressin esittelyteksti, jossa puhutaan "asiantuntijatehtävistä" ei oikein vakuuta. Samalla termillä houkutellaan tradenomeja opiskelemaan ja maalaillaan ruusuisia tulevaisuudenkuvia. Omaan kokemuksiini ja tietoihini perustuen, en valitetttavasti voi tällä hetkellä allekirjoittaa adressia, vaikka tunnustan linjan kulttuurisen merkityksen.

#4: Kriittinen - Taidealoilta työllistyminen 

 Hei ! Omalta osaltani voin kertoa, että vuosikurssini oppilaista kukaan ei ole työttömänä ja kaikki tekee kokoajan nimenomaan oman alan töitä tai on apurahalla. Ehkä se kertoo jotain Lahden Taideinstituutin tasosta ? Hyvä että tunnustat kuitenkin linjan kulttuurisen merkityksen, vaikka et adressia allekirjoitakaan. 

#5: - Re: Taidealoilta työllistyminen

Kiitän vastauksestasi. Olisi pitänyt ehkä selventää tekstissäni, että minun mielestäni taidekoulutuksen ei tarvitse olla samalla tavalla tuottavaa, kuin esimerkiksi kaupallisen koulutuksen. Jos taidetta yritetään valjastaa jatkuvasti markkinatalouden tarpeisiin, sotii se näin melkein koko taiteen "ideologiaa" vastaan. Asian tekeekin vaikeaksi se, että taidekoulutus joutuu tasapainottelemaan kulttuurin ja kaupallisuuden välimaastossa. Jos kuvataiteen linjalta valmistuneet pääsevät tuloissaan edes hitusen plussan puolelle "tuottavuudessaan", näen että koulutusta kannattaisi jatkaa. Taiteen ja kulttuurin arvoa ei voi eikä pidä mitata rahassa, ja siksi taiteen arvo yhteiskunnalle tuleekin muuta kautta kuin selkeänä tuloksena. Jos vuosikurssisi oppilaat ovat työllistyneet hyvin ja saaneet apurahoja, olen ehdottomasti kuvataidelinjan säilyttämisen puolella.

#4: Kriittinen - Taidealoilta työllistyminen

Vastaan ensimmäiseen kommenttiisi, vaikka huomasin, että keskustelua on tässä välissä jatkettu. Pahoittelen, että adressin teksti ei ehkä avautunut täysin. Tarkoitan asiantuntijatehtäviin sijoittumisella sitä, että Lahdesta valmistuneita taiteilijoita toimii kuvataidealalla sisäisesti tärkeissä rooleissa ja asemissa ja opinnot antavat myös valmiuksia luoda itselleen työtilaisuuksia asiantuntijatehtävissä esimerkiksi yritysyhteistyöprojekteissa. Näitä asiantuntijatehtäviä, joista osan katson enemmän ansioiksi ja valmiuksiksi vastata kentän tarpeisiin, kuin kokopäiväisesti työllistäviksi, on valtakunnallisissa järjestöissä, säätiöissä, lautakunnissa, toimikunnissa, hallituksissa, edustajatehtävissä ja niin edelleen. Taideinstituutista valmistuneita taiteilijoita toimii myös opettajina, ohjaajina tai projekteissa monenlaisissa toimenkuvissa tiedotuksesta ja markkinoinnista kokonaisten visuaalisten kokonaisuuksien suunnitteluun, vain jotakin mainitakseni. Jos halutaan, että kuvataideala tuottaa Valtiolle takaisin rahaa, olisi mielestäni kirjaimellisesti rakentavampaa kehittää välittäjätasoa joka kohtauttaisi kysyntää ja tarjontaa tehokkaammin. Onko vastaus sitten esimerkiksi kulttuurintuotannon koulutusohjelman opintosuunnitelman rukaamisessa, kolmannen sektorin toiminnan kehittämiseen investoimisessa, työn uudelleen määrittelyssä, vai missä, en osaa sanoa. Sen tiedän, että kuvataidealalla on paljon hyödyntämättömiä resursseja ja mahdollisuuksia tulonmuodostukseen. Ikävä kyllä kuvataiteilija usein kamppailee siinä sarjassa kuin moni muukin minkä tahansa alan pätkätyöläinen. Missä menee raja että työ on taloudellisesti kannattavaa? Kuinka jäykäksi toiminta voidaan tehdä? Koska kuvataiteilijoilla tulo usein muodostuu monista palasista ja epäsäännöllisesti, on ongelmana sekä verotus, että ajoittainen tuen tarve. Tässä merkityksellisintä ei ole se, että töitä tehdessä menetät tuet, vaan että et tiedä milloin se tapahtuu ja missä määrin. Kun ansaitset, saat laskun perääsi. Esimerkiksi asumistuessa ei huomioida taiteellisesta toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, ainoastaan myyntitulo. Työskentelyapurahajaksolla tuloksi katsotaan koko apuraha, vaikka se sisältää lakisääteisen melamaksun, sivukulun, jonka tavallisesti maksaa työnantaja ja jota ei muualta saaduissa ansiotuloissa lasketa palkkatuloksi. Toisinaan näitä tukia kuitenkin tarvittaisiin, kun tulot heittelevät rajusti. Epäkohtia on vaikka kuinka, mutta mahdollisuuksia on myös. Uskon, että kuvataiteilijan työnkuva on jonkinlaisessa murroksessa, välttämättä,  johtuen yleisestä taloudellisesta tilanteesta. Sen sijaan, että pohdimme rahoittaisimmeko taiteellista työtämme raksahommilla tai siivoamisella, mietimme tekisimmekö omaa taiteellista työtä vai tuotteistaisimmeko osaamisestamme yleishyödyllisiä palvelupaketteja, jos käteen jää saman verran rahaa joka tapauksessa, mutta jälkimmäinen vaikka vastaisikin suoremmin yhteiskunnan tarpeisiin, ajaisi ehkä peruuttamattomasti sellaiseen sosiaaliseen asemaan jossa saatamme menettää oman sosiaaliturvamme, esimerkiksi luvan sairastaa tai kasvattaa perhettä (kärjistys).

6: Kriittinen - Re: Re: Taidealoilta työllistyminen

Hyviä pointteja. Kyllä Lahdesta valmistuneet ihan oikeasti pärjäävät, siinä missä Akatemiasta valmisuvatkin, ja ehkä juuri Lahdesta valmistuu sellaisia tekijöitä, jotka pystyvät tulemaan toimeen taiteellaan kaupallistumatta. Ehkä taiteilijoita valmistuu liikaa, mutta Lahti ei ole se mistä pitää höylätä, sen voi todeta apurahatilastoista, ja korkeatasoisten gallerioiden ja muiden näyttelytahojen tilastoista. Sellainen pieni kilpailutilanne, jossa ei kuitenkaan tarvitsisi koko ajan selkänahasta repiä, mutta joka takaisi laadun olisi ideaali.

Tässä keskustelussa unohtuu usein ettei taide ole olemassa taiteilijoita varten, vaan taiteilijat sitä varten että luovat ihmisille mahdollisuuden taidekokemukseen, joka synnyttää jonkinlaisen prosessin, ja yhteiskunttaa varten, jota se sitä heijastellessaan väistämättä uusintaa ja eheyttää.  Ja gallerian ovethan on avoinna kenelle tahansa, puhumattakaan ympäristö- ja kaupunkitaiteesta, se on hyvinvointipalvelua, jota taiteilijat ja järjestöt tuottavat koko ajan ja ovat sillä työllä apurahansa ansainneet.  Ei niitä näyttelyitä todellakaan pientä taiteilija piiriä varten rakenneta. Taiteen myynti on aina hyvästä, ja propsit sille joka tekee mitä oikeaksi kokeeja elää myynnillä, mutta harvoin taide todella sijaitsee kappaleessa joka voi vaihtaa omistajaa rahaa vastaan.

Yhteiskunta voi kyllä työllistää taiteilijoita paremmminkin kuin nykyisellään, joutumatta mihinkään nettomaksajan rooliin. jos prosenttiperiaatetta noudatettaisiin, niin saataisiin elävämpää rakennettua tilaa, jossa taide kävisi todellista vuoropuhelua ympäristönsä kanssa, kun taiteilijat päääsisivät mukaan rakennusprosessiin alusta alkaen. Nyt ainakin Lahdessa linjana on että:(Suora lainaus arkkitehdiltä eräässä julkista rakennusta koskevassa tiedotustilaisuudessa) Me(arkkitehdit) yritetään laittaa sinne sitten jotain mikä lopputuloksessa näyttää taiteelta. Taiteilijat tekisivät into pinkeänä yhteistyötä arkkitehtien ja rakennusfirmojen,sekä loppukäyttäjien kanssa, jotta saataisiin jotain mikä todella on taidetta sisältöineen päivineen.

OKM:n esittämät koulutuksen karsimisideat perustuvat vanhentuneisiin tietoihin. Ja perusteluista näyttää löytyvän runsaasti asiavirheitä. Mutta maantieteellisesti hanke näyttäisi olevan pahasti ristiriidassa alueellistamisajatusten kanssa, vain 2-3% karsinnat kehä-3:n sisäpuolella. Mitä kauemmas pääkaupunkiseudulta lähdetään, sitä suuremmat prosenttiluvut.

Muutamissa tapauksissa lakkauttamisen motiivi näyttäisi olevan hukassa. Koulutusala, jolla ei ole valtakunnallista eikä alueellista päällekkäisyyttä, pyritään väkisin lakkauttamaan. Suoraan ei kerrota, mikä karsittavista ohjelmista on tähtäimessä. Vinkki: se on yleensä se toimiala, jonka tunnusluvut ovat parhaat näistä lakkautettavista. Vetovoimaisuus, läpäisyaika jne. Tarkoitus lienee tiputtaa k.o. oppilaitos alempaan kastiin jotta pääkaupunkiseutu päräjäisi paremmin ja toinen opilaitos voisi nielaista nämäkin koulutuspaikat itselleen. Valitettavasti yliopistot eivät nykyisellään pysty vastaamaan ammatillisen korkeakoulutuksen laatuvaatimuksiin, joten syntyy epäilys, että saadaanko tulevaisuudessa osaajia näille aloille. Byrokraatteja ja tutkijoita ei ehkä tarvita jos ei ole alan tekijöitä?

Nyt olisi syytä maakuntien ammattikorkeakoulujen lyöttäytyä yksiin eikä taistella keskenään karsittavien koulutuspaikkojen määristä. Neuvottelujen lähtökohdaksi pitäisi ehkä ottaa samankokoiset vähennykset myös kehä-3:n sisälle?

taiteen ja musiikin opiskelijat jäävät pois kaupunkikulttuurista. Lahti tarvitsee erialan ja erityisesti kulttuurialan ihmisiä.

#10: Alfa - Motiivit esiin

Kiitos, täyttä asiaa!

olisikin mielenkiintoista saada tarkasteluun täsmälleen ne faktat mihin lakkautusuhat perustuu, nyt liikkuu vain epämääräisiä katteettomia lausuntoja tuottamattomuudesta jne. tiedotusvälineistä, mutta kukaan okm:stä, tai edes Lahden ammattikorkeakoulusta ei anna tietoja näistä perusteluista julkisuuteen omalla nimellään. Lahden amk:n johto esimerkiksi saisi nyt kertoa missä mennään, ja mistä he aikovat pitää kiinni, vai eikö kukaan konsernissa uskalla seistä Taideinstituutin ja Muten takana, siinä pelossa että joutuu sitten syömään sanansa jos isot herrat lyövät talouslukemia pöytään. Tämä Lamkin vaikeneminen asiassa tuntuu järjettömältä ja turhauttavalta.

http://www.facebook.com/groups/125535010884692/

Liittykää liittykää kaikki!

Jos ministeriö on lakkauttamassa kuvataiteen opetusta Lahdessa, vaikuttaa se myös Lahden imagoon kulttuurikaupunkina. Haluaisinkin siis kuulla ammattikorkeakoulun johtoportaan ja Salpauksen hallituksen mielipiteen asiasta. Ihamäki ainakin jätti kommentoimatta lakkauttamisia Etelä-Suomen sanomien haastattelussa.

Mitä kuvataitelijoiden työllistymiseen tulee, niin kaikki eivät välttämättä päädy kokopäiväisiksi kuvataiteilijoiksi. Moni ansaitsee leipänsä esimerkiksi opettamalla, osa mainonnan ja valokuvauksen parissa tai työskentelemällä yhdistyksissä. Neljän vuoden korkeatasoinen koulutus voi johtaa siis myös muille kuvataidetta sivuaville aloille, sillä koulutus on tarpeeksi monipuolinen ja motivoiva.

Kaikki tuntemani menestyvät kuvataiteilijat tekevät myös "muita" töitä. Kuvataiteilija siis elättää joka tapauksessa itsensä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tehden niitä muita töitä, jotta voisi tehdä taidetta. Yksikään vuosikurssikavereistani ei ole jäänyt kotiin makaamaan koulusta valmistuttuaan. Kyse on aktiivisista ihmisistä, jotka ovat läpäisseet tiukan seulan jo kouluun hakiessaan.

Toivon, ettei Lamk antaudu ministeriön päätökseen taistelutta. Ainakin opiskelijat, kuvataiteen ammattilaiset ja taiteen ystävät ovat jo ilmasseet huolensa.

Lahden (Muotoilu-) ja Taideinstituutti ei ole vain mikä tahansa pieni ammattikorkeakouluyksikkö, jossa opiskelee ketä tahansa. Taidekoulussa tiivistyy monenlainen luovuus, ja ainutlaatuinen toiminta, jolla on parhaimmillaan suuri vaikutus myös ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Taidekoulusta valmistuneet ihmiset toimivat usein myös yhteiskunnassa laaja-alaisesti, ja ovat kaikkea muuta kuin laiskoja tai toimettomia. He ovat valinneet hyvin epävarman ja lahjakkuutta, sitkeyttä ja luovuutta vaativan alan tietoisina alan vaikeudesta. Luuleeko joku että taidetta opiskelemaan haluavat menisivät koulun puuttuessa sosiaalialan kouluun ?

Jos Lahti menettää nämä harvat ja valitut taiteilijat ja taideopiskelijat, se menettää paljon aktiivisia toimijoita kaupungissaan, kiinnostavuutta ja statuksen taidekoulu-kaupunkina. Taideinstituutilla on, kuten mainittu, laajalle yltävä maine ja status korkealaatuisena taidekouluna. Sillä on suuri merkitys Lahden kaupunkille yleensä. Saisi nähdä mitä Lahdelle kävisi. Ja koko Suomen taidekentälle... Tämän ehdotuksen tekijät ovat olleet erittäin lyhytnäköisiä! Ellei sitten ole kyse avoimesta taide-vastaisuudesta.

Toivoisin kaikkien osapuolten puolesta, että opettelisimme mitä pikimmin uuden tavan puhua taiteilijan työstä. Harmittaa kaikkien turhautuneitten taiteenvihaajien puolesta heidän verenpainehäiriöt, harmittaa yritysten puolesta heidän varovaisuutensa sektoreiden ylittävään hybriditoimintaan, väsyttää taiteilijoitten puolesta ei niinkään kadunmiehet kuin aluepoliitiikka ja niin edespäin. Mutta kirjoitan nyt työstä, taiteilijan työstä ja sanoista joita käytetään, kun siitä puhutaan.

Kaikki työ mitä taiteilija tekee siitä syystä että on taiteilija, on taiteilijan työtä. Myös kuvataiteen opettaminen ja taidealojen hallinnollisissa tehtävissä toimiminen. Ne eivät vain sivua alaa, ne todella ovat osa sitä. Taiteilija tekee siellä työtään siksi, että hänellä on asiantuntijuus, tai ainakin hän on kehittämässä asiantuntijuuttaan. Taidealalla työtehtäviä on laidasta laitaan, taiteilija on joustava moniosaaja ja hänen on välttämätöntäkin olla, jos aikoo muodostaa tulonsa taidealalta. Se, että kuvataiteilijan kädessä pysyy myös tulolaskelma ei tee hänestä kirjanpitäjää, mutta ei myöskään vähemmän kuvataiteilijaa niin kauan kuin sitä tuloslaskelmaa pitää tämä tietty henkilö kädessään juuri siksi, että hän on taiteilija ja taiteilijan näkemyksellä on merkitystä tuloslaskelmaa tarkastellessa. Sektoreita ylittäessä taiteilijat voivat löytää itsensä toimimassa taiteen keinoin, muistin ja mielikuvituksen parissa aivovammapotilaiden kanssa tai sijoittua liike-elämään, sillä taiteilijoitten ällistyttävä epävarmuuden sietokyky noteerataan ihailtavaksi voimavaraksi jopa yritysmaailmassa.

Siten on muut työt, joita ovat täysin taidealasta irralliset työt. Joku saattaa toimia joogaohjaajana tai joku puuseppänä, eikä hän koe, että nämä työt millään tavalla sitoutuisivat taiteilijan työhön. Nykyään monilla muillakin aloilla tavataan henkilöitä, joilla on kaksi (tai enemmänkin) ammattia ja siellä toimitaan, mistä elantonsa saa. Ehkä tähän yhteyteen kuuluu sijoittaa myös ne taidetta sivuavat alat, eli taideala tavallaan liittyy työpaikkaan, mutta henkilön työ ei perustu siinä tehtävässä siihen että henkilö on taiteilija. Esimerkiksi museovalvonta, jos ei saa suutaan avata, on mielestäni alaa sivuavaa, mutta ei taiteilijan työtä.

Sitten on taiteilijan oma taiteellinen työ. Kaikki tiedämme mitä sillä tarkoitetaan. Taiteellista työtä ei useinkaan ole mielekästäkään tehdä hartiavoimin yhtäjaksoisesti ja vuosista seuraaviin määrällisyyttä mitaten jo varastokustannustenkin takia. Kaikki alalla päätoimisesti toimivat tuntemani taiteilijat tekevät muutakin kuin vain omaa taiteellista työtään. Näin se mitä tekee, pysyy liikkeessä. Tekemiset ruokkivat toisiaan ja tapahtuu sisäistä synergiaa, jos se nyt tässä yhteydessä on käyttökelpoinen sana. Taiteelliset ansiot ja taiteilijan ansiotyöt eivät ole taiteilijan uran vastakkaisia ääripäitä.

En vielä keksinyt mihin kategoriaan kuuluu se työ, jota taiteilija tekee mahdollisesti taistellessaan itselleen sairaspäivärahaa työtapaturman jälkeen, perustellessaan kokopäiväisen päivähoitopaikan tarvetta lapsilleen, selvittäessään TE-keskukselle sitä onko yrittäjä vai ei ole jne. jne. Tähän kategoriaan menee ehkä myös henkilökohtaisten taloussuunnitelmien laadinta vähintään vuotta etukäteen, vero-oikaisupyynnöt jälkikäteen, kaikenlaisten hakemusten laadinta ja yhteenvetojen kokoonkaavinta, lehdistötilaisuudet ja näyttelynavajaiset, markkinointi, myynti, sopimusneuvottelut ja muu sen kaltainen taidealan perustoiminta, joka on aika luovaa, mutta millä ei ole kai juurikaan tekemistä taiteen tradition tai estetiikan kanssa. Omaa taiteellista työtähän se tavallaan on, mutta...

Entä mitä työtä se on, kun taiteilija puolustaa ja kehittää jatkuvasti sekä omaa toimintaansa, että koko ammattialaansa, joka reagoi kuin ilmapuntari "kaikkeen yleiseen"?

Taiteilijan työ -ilmauksen käyttäminen pelkästään omasta taiteellisesta luovasta työstä on siis mielestäni harhaanjohtavaa. Se ylläpitää taiteilijamyyttiä, jonka pitäisi olla vanhentunut jo aikoja sitten. Se saa itse taiteilijat vähättelemään menestymistään ja uraansa ja se hankaloittaa "kulttuurikirjanpidon" pitämistä, jonka avulla esimerkiksi juuri näitä työllistymisasioita voitaisiin mitata tarpeen tullen helpommin. Taiteellinen työ on käsitteellistä, ei kädetöntä toimintaa. Joka siihen kykenee, kykenee myös hahmottamaan monenlaisia laajempiakin kokonaisuuksia kuin maalauspinta tai veistoksen kolmiulotteinen rakenne. Kun kuvataiteilijoitten lukumäärä on suuri, eli ammattikunta on laaja, niin minkä ihmeen takia ei myös taiteilijoitten monenlaiset työnkuvat ja erityisosaamisalat mahtuisi toimialalle? Miksi ne, ketkä eivät taidealaa tunne, luulevat niin ja päättelevät todellisesta tilanteesta riippumatta, että taiteilija kouluttautuu työttömäksi? Uskon itse, että luovilla aloilla on tulevaisuudessa entistä paremmat työllistymismahdollisuudet.

Sekin tässä on tullut mieleeni, että miksi juuri kuvataidetta jatkuvasti kyseenalaistetaan. Vai eikö ole hullunkurista se, että vaikka aika moni, minä itse mukaan lukien, leikkaamme hiuksemme itse, emme joukkoina kyseenalaista esimerkiksi parturikampaajien ammattialaa? Sekin ala perustuu kuitenkin aika pitkälle ihan vaan ”visuaalisiin makuasioihin”.

#1: -

On totta, että kuvataidekoulutusta on liikaa. Lahden taideinstituutti on kuitenkin tasokas ja pitkään toiminut

taidekoulu, sitä ei pidä missään tapauksessa lopettaa! Sen sijaan kaikki muut sen jälkeen perustetut kuvataide-

ja myös osa viestinnän opetuksesta voidaan lopettaa, esimerkiksi Tampereen koulutus.

Kaiken järjestettävän koulutuksen tulee myös olla tutkinto-koulutusta.

Ei voida kerätä rahoja ja hukata vuosia opiskelijoilta, jotka jäävät ilman tutkintoa.

Työnantajat vaativat aina tutkinnon, jos ja kun suurinosa kuitenkin joutuu työskentelemään välillä

vapaan taiteen ulkopuolella, työmarkkinoilla, valitettavasti.

#16: Eili Ikonen - Taiteilijan työstä

Kyllä kannattaa vuosia tehdä pelkästään taiteellista työtä jos siihen vaan on mahdollisuus,

se on ainoa tapa jolla taide kehittyy. Taide on syvällistä ja pitkäjänteistä työtä.

En kannata sitä, että taiteilijan pitää olla jokapaikan höylä, joka osaa vähän sitä ja tätä, mutta

ei edes omaa alaansa kunnolla. Pitkät apurahat takaisin! 4 kuukauden apuraha on vitsi!

 

#18: - Re: Taiteilijan työstä

En puhu eri asiasta. Kommentissani kirjoitin, että mielestäni taiteellisen työn ansioituneisuutta ei mitata määrällisyydellä, tehotuotannolla. Alan ulkopuolinen ehkä luulee, että esimerkiksi hurjat myyntilukumäärät ovat keino mitata menestystä. Olen täysin samaa mieltä pitkäjänteisyydestä ja myös pitkistä apurahpoista. Mutta työhönsäkin syventynyt monivuotista apurahaa nauttiva taiteilija toimii yleensä mielellään erilaisissa tehtävissä vaikkapa juryissa, opinnäytetyöohjaajana, näyttelytoimikunnassa, satunnaisena näyttelykriitikkona, kommentaattorina tai järjestöjen hallituksissa. Mielestäni nämä ovat taiteilijan työtä, ei alaa sivuavaa muuta työtä. Samoin taiteilijalla voi olla loistava ura vaikka hänellä ei olisi pitkiä apurahakausia. Joissain tapauksissa, esimerkiksi yksinhuoltajan, jolla on monta lasta, voi olla taloudellisesti mahdotonta työskennellä pitkällä apurahalla, joka on vain minimipalkan suuruinen. Apuraha kun "vapauttaa" ja vapauttaa ansiotyöstä. Kaikki taiteenalat eivät ole niin konkreettisia, että ne tuottaisivat rahaa, että niistä saataisiin muodostettua osa elämiskustannuksista. (Kirjoitan tätä tähän ketä tahansa lukijaa varten, en siksi ettei "vieras" tätä jo tietäisi.)

Kommenttini tarkoituksena yleensäkin on määritellä jollain tavalla sitä miten työn sanoja käytetään/ voitaisiin käyttää, kun taiteilijan työstä puhutaan. Mielestäni ei ole lainkaan sama toimiiko taiteilija oman taiteellisen työnsä ohessa siivoojana vai yrityksen kulttuurijaoston konsulttina. Siksi haluaisin muutosta ja tarkennusta esimerkiksi siihen missä kohdassa käytetään ilmaisua "muut työt". Samalla halusin avata myös yleisesti sitä, millä tavalla taiteilija itseään työllistää, sillä näen sen alan arvostusta alentavaksi, että jatkuvasti kohtaa esimerkkiasetteluissa apuraha vs. kaupankassa, aivan kuin taiteilijat olisivat jotakin pelkkiin hanttihommiin kykeneviä avuttomuutensa syrjäyttämiä vähäosaisia, joista ei ole iloa ja hyötyä kuin toisilleen, eikä apurahakaudella sosiaalisesti edes niin.

#19: Eili Ikonen - Re: Re: Taiteilijan työstä

...en muuten pidä kaupanalaa sinänsä ole hanttihommana, mutta sielläkin alan koulutusta ja työkokemusta saaneet saa tietenkin alalta parhaat työpaikat.

Vaikka taiteilijoita koulutetaankin liikaa, niin olisi hyvä että koulutus Lahdessa jatkuu koska siellä hieno on oppilaitos ja se on tärkeä tekijä Lahden kulttuurielämälle.

Adressiin nimensä kirjoittaminen on hyvä kanava tuoda esille kansalaismielipiteensä. PS On surkuhupaisaa, että poliitikkomme syytävät rahojamme entisen kulttuurimahdin Kreikan tukemiseen ja samalla oman maamme kultturi-ja koulutuskapasiteetia säästösyistä vähennetään. Kaikki joukolla adressia allekirjoittamaan!

Lahden taideinstituutin ja muiden amk-tason kuvataidelinjojen lakkauttaminen ei ole pelkästään ministeriöstä kiinni, vaan ratkaisevassa osassa ovat amk:t itse. Millainen on niiden halu pitää kiinni taiteellisista yksiköistään? Lähes kaikkien amk:ien johto edustaa aivan muita aloja, usein kaupallisia ja insinöörivetoisia. Heidän prioriteettinsa ratkaisevat. Pitää muistaa, että vähennykset aloituspaikoissa eivät koske vain kuvataidetta. Taustalla on myös isompia kuvioita, mm. paineet yhdistää eri kouluja entistä suuremmiksi yksiköiksi. Tämä tulee ikävä kyllä johtamaan pelaamiseen, jossa amk:t "uhraavat" itselleen vähemmän tärkeitä aloja, jotta voivat säilyttää mielestään tärkeämpiä. Ensi vuoden alkupuolella nähdään siis pitkälti kaupantekoa muistuttava tilanne, jossa ministeriö ja amk:t tinkaavat vuorotellen siitä, mitä ollaan valmiita antamaan jotta tämä ja tämä jää. Valitettavasti arvot amkeissa (ei vain LAMKssa) ovat sellaisia, että kuvataiteesta luopuminen kirpaisee vähiten. Nähdäkseni yksikään amk:n rehtori ei ole älähtänyt suoraan kuvataiteen (tai kulttuurialan) supistuksista, yleisistä leikkauksista kyllä. Kylmältä näyttää.

tässä linkki kommenttiini
http://alastonkriitikko.blogspot.com/2011/10/lahden-tulevaisuus-kuvataidekaupukina.html
otso kantokorpi

Mihin tällä keskittämisellä pyritään?
Toinen asia on, mihin sillä päästään.