Se että me täällä länsimaissa olemme niin vieraantuneita luonnosta ja normaalista elämästä, ei muuta sitä, mikä ihmislajille ja muullekkin elämälle on luontaista ja luonnollista. Luonnollista on, että lapsia/ jälkeläisiä syntyy ja osa niistä kuolee ja osa kasvaa aikuisuuteen.

Sinulla on vasta ensimmäinen vuosi kuoleman jälkeen käynnissä, suru on tuore ja ajankohtainen. On normaalia, että et ole vieöä päässyt yli. Mutta ystäväni vammaisen tytön kulemasta on jo yli 5 vuotta, joten suruprosessin pitäisi olla ihan muussa vaiheessa kuin sinulla ja elämän palautunut entisiin (tai niin entisenlaisiin kuin mahdollista) uomiinsa. Jos on vielä 5 vuoden kuluttua niin rikki, ettei pysty olemaan työelämässä tai hoitamaan lapsiaan, niin se ei ole enää normaalia (lapsenkaan kuolemaan liittyvää) surua. Aika parantaa haavat ( tai sen pitäisi ne parantaa) vaikka se sinusta vielä vaikealta tuntuukin uskoa.

Jos tuollainen pitkittynyt sureminen olisi tavallista, olisi maailma täynnä täysin toimintakyvyttömiä ihmisiä, sillä niin suuri lapsikuolleisuus menneinä vuosikymmeninä on ollut (ja on yhä kehitysmaissa).

Ja tuen puutteesta ystävääni kohtaan on turha puhua, sitä olen/ olemme pyrkineet antamaan juuri niin paljon kuin mahdollista oman elämäntilanteen huomioiden. Näin _5_ vuoden kuluttua sitä kuitenkin olettaisi, että saisi myös omissa vastoinkäymisissään jotain takaisin (esim. oma lapsettomuus...). Tuomitsemisesta ei ole kysymys, vain siitä, ettei oikeasti enää näin pitkän ajan kuluttua jaksa katsoa toisen piehtaroimista surussaan, kun itsekin kaipaisi välillä tukea.

#19: Iera - mira

 dorka?!

#19: Iera - mira

Ierasta luonnollista on, että lapsia syntyy ja osa niistä kuolee ja osa kasvaa aikuisuuteen.

Mitä ihmeen tukea sitten Iera itse kaipaa lapsettomuuteensa, sillä eikö sekin ole aivan luonnollista, että kaikille ei lapsia synny tai siunaannu.

Itse kyllä ymmärrän myös lapsettomuuden, tyhjän sylin surun, mutta tuolla Ieran logiikalla sitä ei oikeastaan olekaan, kunhan vaan todetaan, että aivan luonnollinen fakta että hedelmällisyys vaihtelee. Jollain vaan kato on parempi tuuri kuin toisella... Surra ei tartte, eikä ketään ymmärtää kun vedotaan luonnollisuuteen... Niinkö? 

#19: Iera - mira

Intialainen sanonta : Se joka puhuu ei tiedä , se joka ei puhu tietää .

Vain ihminen joka on joutunut kokemaan lapsensa kuoleman tietää että "jopa" 5 vuoden jälkeen on ikävä aivan hirveä ja se ei lopu koskaan .

Itse vaihtaisin surun lapsen kuolemasta vaikka mihin murheeseen koska minä tiedän , mutta vaihtaisitko sinä omat murheet tähän /ystäväsi tuskaan jos tietäisit mitä se on,enpä usko.