#628: dorrit - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kadonneet palaavat

Johdattakoon Israelin Pyhä teille itse kullekin oikean ajoituksen, milloin palata isienne maahan! Ja johdattakoon teille myös kodin, työtä. seurakunnan ja kaiken tarpeellisen! On varmasti jännittävää, kun tietää sydämessään, että jonain päivänä on lähdössä kotiin. menestystä myös heprean opinnoillesi - olen varma, että jo opiskelet alijaa ajatellen!  :)

Vastaus: Kiitos, olin aivan häkeltynyt tästä kirjoituksestasi - se oli niin yllättävän lämminhenkinen! :)

#629: Yisrael 4ever - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kadonneet palaavat

Jos Jumala on sinut kutsunut, ja Jumala on sinulle puhunut, niin se on ihan eri asia.  Silloin on paras olla sekaantumaatta Jumalan asiaan. Vähän samoin kuin "Älkää koskeko minun voideltuihini".

Olen vain hieman varovainen tämän innostuksen laajuuden suhteen. Kun viimeksi luin uusimman jutun aiheesta, siinä väitettiin, että jopa 3/4 suomalaisista on juutalaisia jonkin tietyn geneettisen haplotyypin mukaan.

Miksi  on syytä olla viisaasti varovainen?

Olen lukenut ja kuullut myös Israelin juutalaisten mielipiteitä asiasta. Pääsääntoisesti he nauravat sille, että Suomesta löytyisi mitään kokonaista kadonnutta sukukuntaa. Tätä mieltä ovat siis myös messiaaniset juutalaiset. Eräs messiaaninen pastori sanoi, ettei sinne tarvita mitään "sentimentaalisia siionisteja". Heillä on tarpeeksi ongelmia muutenkin.

Jos israelilaiset itsekin suhtautuvat noin, niin minä en halua ketään turhaan rohkaista haaveilemaan juutalaisuudesta ja alijasta. Mitkään sentimentaaliset haaveet eivät koskaan kuitenkaan toteutuisi. Israelille ja juutalaisille on luvattu aina vain vaikeampia aikoja (väärää rauhanaikaa lukuunottamatta).

Mutta jos JUmala on jollekulle henkilökohtaisesti puhunut, ja kutsunut lähtemään, niin sehän ei ole sentimentaalista haaveilua. Silloin on toteltava Jumalaa.

Ole siunattu, Israelin tytär, lähde rauhassa, tule rauhassa. :)

#629: Yisrael 4ever - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kadonneet palaavat

Eikö ollutkin lämminhenkinen? Oli! Myös minun mielestäni. Juuri sellaista tekstiä jota voi odottaa hyvältä ihmiseltä, ja varsinkin sellaiselta joka on ns uskova. Joka myös uskaltaa kirjoittaa edes 'pienestä' israelilaisia sotilaita koskevasta ongelmasta.

Aivan toista maata on se hänen solvaajansa, joka ei tätä hyväksynyt, eikä ole pätkääkään sisäistänyt oman pyhän kirjansa ja uskonoppinsa sanomaa, vaan käyttää raamattua etupäässä lyömäaseena! (Ja joka syytti meitä yhdeksi ja samaksi kirjoittajaksi! Eikä hänellä tietenkään ole vieläkään munaa myöntää erehdystään, munaton kun onkin. Nainen, saanen arvata. :-)

Dorritille sanoisin, että ehdin lukea hänen eilisen viestinsä, jonka hän valitettavasti on mennyt jo poistamaan. Ensiksi haluan sanoa, että en missään nimessä halunnut pahoittaa mieltäsi, vaikka niin näyttää tapahtuneen. Toiseksi pidin kirjoitustasi tahattomasti lausuttuna kohteliaisuuutena, kun ratkesit syyttämään minua 'aina oikeassa olevaksi'. :-)

Sitten seurasi muutama minun logiikkaani sopimaton päätelmä. Minun ei siitä syystä muka olisi soveliasta keskustella täällä lainkaan. Minun mielestäni voi (ellei suorastaan pidä) keskustella juuri siellä missä voi olla 'aina oikeassa'! Eli jos on aina (tai useimmiten) väärässä, olisi syytä harkita onko syytä keskustella yhtään missään! (Tämä solvaajallesi onkeen otettavaksi...)

Olisin kyllä mielummin halunnut kuulla mielipiteesi ja vastaväitteesi itse kirjoitukseeni, mutta tietysti 'aina oikeassa olevaksi' haukkuminen kertoo jotakin... Ainakin järkevien vasta-argumenttien puutteesta.