#26453: - Re: Re: Re: Re: Re: Poimintoja kohdasta oppi

"Ei voi olla kysymys pienimmästä yhteisestä  nimittäjästä,  vaan nimenomaan niiden olemassaolo kertoo yhtenäisestä kulttuurista."

On täysin turha yrittää kieltää sitä, että kyseiset tiivistelmät tehtiin sitä varten, että olisi yhteinen alue, jonka kaikki tunnustaisivat. Se taas oli seurausta siitä, että opin muissa osissa oli eri painotuksia, joihin jopa kanonisoitu Raamattu antoi paljonkin mahdollisuuksia.

"Pyhä Henki vaikutti alkuseurakunnassa jopa niin voimakkaasti,  että esim Ananiaksen ja Safiran tapauksessa se herätti jopa suuryta pelkoa. "

Puhut alkuseurakunnan hurmoksellisuudesta, joka on ihan eri asia kuin se, onko Pyhä henki ohjannut valintoja. Valinnat tehtiin lähes aina perusteellisten pohdintojen, laskelmointien ja välillä myös juonittelujen kautta. Viimeksi mainitusta kertoo tuo Tuomaksen evankeliumin kaltoin kohtelu panettelun kautta. Itse tekstin teologiseen sisältöön en tässä ota kantaa.

Mitä tulee tuollaiseen pyhän hengen johdatukseksi kutsuttuun hurmokseen yleensä, sitä esiintyy edelleenkin karismaattisissa lahkoissa. Ja yllätys yllätys, tuo henki tuntuu antavan lahkoille ehdotonta jumalallista tietoa, joka on kuitenkin ristiriidassa sen toisen lahkon saaman tiedon kanssa....

#26454: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Poimintoja kohdasta oppi

Lähtisin ensin lopusta:  ei siinä mun käsittääkseni voi oikein hurmoksellisuudesta puhua,  kun joku tipahtaa silmien edessä maahan ja kuolee valehdeltuaan julkisesti,  ja kohta toinen.    Olihan siinä kyse puhtaasti tapahtumista,  jotka tapahtuivat ihmisistä täysin riippumatta.   Ja juuri pelko on osoituksena siitä,  että ihmistä suuremmat voimat olivat tulleet ilmi.  Samoin  kun Jeesus ajoi henget sikalaumaan,  ihmiset pyysivät että tämä poistuisi siitä paikasta.

Jossakin kohden aivan ensimmäisten apostolien kirjoituksissa mainitaankin:  Pyhä Henki ... ja me olemme päättäneet.  Yleensä nämä tilanteet tapahtuivat paastoten ja rukoillen.    Myös he tietoisesti luopuivat omasta määräysvallastaan ja antoivat kaiken vallan Jumalan Hengelle.   Apostolien armolahjat olivat voimakkaat ja sanoma yksiselitteinen.  Voimatekoja tapahtui,  niin että hikiliinojakin vietiin apostolien (Pietarin) yltä sairaiden päälle ja he parantuivat. 

Ainakin itse koen,  että näitä ei oikein voi muutenkaan asettaa samalle viivalle ainakaan kaiken  nykyajan karismaattisen liikehdinnän kanssa. Jollakin tavalla asian vakavuus oli toista luokkaa kun itse Jeesuksen inhimillinen elämä oli vielä aivan lähellä historiassa ja yhteys häneen oli väljähtymätön.

#26454: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Poimintoja kohdasta oppi

Hei, en tuota yhtään haluakkaan kieltää,  että yhteinen pitävä pohja piti sopia ja vahvistaa,  mutta  käsitän nimenomaan nuo lyhenteet vain merkiksi jostain l. yhteiseksi ja tutuksi jo tulleesta.


Homoseksuaalisuudesta kerrottiin antiikin aikana omalla tavallaan,  joka sekin vaihteli eri aikoina. Julkisia puheita ovat rajoittaneet myös sopivaisuussäännöt.

Juuri aktiivisiin tai passiivisiin rooleihin saatettiin kreikkalaisroomalaisessa maailmassa viitata joko kierrellen,  tai alatyylisesti  puhumalla.  Cinaedus - oli vulgaarisana.  Sitä käytettiin passiiviseen  rooliin suostuvasta.  Voitiin myös käyttää kiertoilmaisua "säädyllisyys on riistetty häneltä."  Pathicus - taas oli aktiivinen osapuoli.

Runoilija  Gatullus väittää,  että jopa Julius Geasar olisi ollut passiivisena osapuolena. Joka jo kertoo asialla olevan muutakin tekemistä kuin "palvelusten antaminen."

M.Porsius Cato käyttää "imbudicus"-sanaa seuraavassa ilmaisussa:" Olet sekä edestä,  että takaa säädytön."




Vaikka   R o o m a s s a    ei hyväksytty       k r e i k k a l a i s e e n tapaan  vapaiden miesten välisiä homoseksuaalisia suhteita -  kuitenkin löytyy latinankielisiä graffiiteja,  joissa ihaillaan pederastiaa ja  suhteen passiivista osapuolta - tämäkin kertoo,  että itse asiasta on kysymys.  Lisäksi neljä roomalaista runoilijaa kirjoitti toistuvasti pederastiaa ihannoivia runoja.