#22508: res.matr. - Re: Re: Re: Suuri homovastaus....

Kiitos avoimesta vastauksestasi, joskaan en kysynyt yksityiskohtia ihmissuhteistanne vaan peräänkuulutin homoilta omia ajatuksianne siitä, miksi ette kykene rakastumaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan, tai miksette ainakaan halua tai pysty lähestymään heitä seksuaalisella tasolla. Muotoilin kysymykseni myös muotoon "mikä minua estää olemasta hetero?". Ehkä vastauksesi sisältää vastauksen aineksia myös näihin kysymyksiin, mutta ne ovat vielä hyvin kätketyssä muodossa, epäsuorasti läsnä.

Olemme nähtävästi kuitenkin samaa mieltä siitä, että hormonaalisen aktiviteetin alkaminen on olennainen tekijä nuoren ihmisen sukupuolisessa elämässä ja sen ilmentämisessä. Luulen tosin, että ainakin nykyään tämä aktiviteetti käynnistyy monilla jo siinä kymmenen ikävuoden hujakoilla, ehkä aiemminkin, ja useimmilla se on jo täydessä käynnissä 16-vuotiaana.

Eri asia on, että yhteiskunnalliset paineet saavat nuoret orientoitumaan aikuisten maailmaan usein jo esikouluikäisinäkin, mutta viimeistään koulussa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että nämä lapset olisivat mitenkään valmiita tai millään lailla kypsiä tähän päälleliimattuun aikuisuuden rooliinsa. On myös tavallista, että tämä "roolin peittämä lapseus" jää joillakin pysyväksi olotilaksi läpi elämän, mutta tämä kaikki sivuhuomautuksena.

En lähde erikseen analysoimaan kenenkään elämäntarinoita, se ei ole motivoitua eikä ehkä mielekästäkään, mutta jokaisesta tarinasta voi tehdä havaintoja ja niiden pohjalta mahdollisia johtopäätöksiä. Tämän jätän itse kunkin omalle vastuulle, jotta jokainen itse alkaisi ymmärtää tekemisiään ja tekemättä jättämisiään.

Tärkeä välinen on sana "miksi": miksi tein juuri näin, miksi juuri hänen kanssaan - ja myös katsoa sitä "näkymätöntä" puolta: miksi en tehnyt noin, ja miksi en jonkun kanssa, joka oli toisenlainen.

Kannattaa myös katsoa toistuvia kuvioita, tavanomaisesta poikkeavia ilmiöitä ja itselleen merkittäviä kokemuksia tarkemmin, jotta niiden taustallinen merkitys avautuisi meille.

Se, mitä kutsut "itsestäänselvyyksiksi", on mainitsemallasi tasolla ehkä sinulle itsellesi sitä. Näiden "itsestäänselvyyksien" takana on kuitenkin syvempi ja paljon laajempi taso, jonka olemassaolosta useimmat meistä eivät edes ole tietoisia. Ne voimat, jotka saavat meidät tuntemaan kuten tunnemme, ajattelemaan kuten ajattelemme ja tekemään kuten teemme - siinä nimenomaisessa järjestyksessä yleensä. En puhu mistään "jumalallisesta" vaikutuksesta, vaan pikemmin alitajunnastamme, kaikesta siitä, mikä ohjaa meitä ihan tietoisesti tietämättämme.

Luulemme tekevämme itsenäisiä päätöksiä, mutta suurin osa ratkaisuistamme on jonkun sisäisen tunnekokonaisuuden ohjaamaa. Tämä on meidän kaikkien hyvä tiedostaa.

Kuten esimerkiksi tarve kääntää keskustelussa huomio vastakeskustelijan henkilöön negatiivisessa ja enemmän tai vähemmän peitellyn halveksunnan merkeissä. Se on yleensä merkki siitä, että heikko itsetuntomme vaatii meitä astumaan muiden päälle, jotta kokisimme itse olevamme pitempiä.

Se voi olla myös merkki siitä, että kanssakeskustelijamme on sanonut jotakin sellaista, jonka koemme uhkaavan omaa integriteettiämme tai ylpeyttämme. Hyökkäys on ehkä paras puolustus, mutta keskustelussa sen tarkoitus on vain viedä huomio puhuttavan asian käsittelystä, tai toiveena on saada vastakeskustelija kokonaan hiljennettyä, niin ettei kiusallista aihetta enää tarvitsisi ollenkaan kohdata.

Tämä kaikille keskustelijoille ystävällisenä vihjeenä.

#22515: - Re: Re: Re: Re: Suuri höpöpersu....

Tämä kaikille keskustelijoille ystävällisenä vihjeenä.

Tuota ylemmäksi on jo vaikea itseään korottaa.

#22515: - Re: Re: Re: Re: Suuri homovastaus....

Juu,  kyllä olen monesti sen tänään kokenut,  että hyökkäys on paras puolustus.  Omalle persoonalle on kuitenkin vaikea ryhtyä (paitsi kun käämit ovat juuri kärähtäneet) antamaan samaa lääkettä.  Se tuntuu niin pahalta toista ihmistä kohtaan

Ja tänään ajattelin,  että onko niin ,  että jollekkin ollaan oltu kotona aina yhtä kovia ja vaativia kuin meitä kohtaan täällä.
Silloin tulee vain syvä sääli,  eikä voi pamauttaa samalla tavalla takaisin.  Mutta en tiedä - voi myös olla niin,  että toinen on  aina  toisten niskan päällä.  Jommasta kummasta on kyse.

#22515: - Re: Re: Re: Re: Suuri homovastaus.... 

 Entä jos minä muotoilisin tuon esittämäsi kysymyksen muotoon "mikä minua estää olemasta homoseksuaali ?" , ja tarjoaisin sitä Sinulle, arvoisa ´vieras. ..(...ettei tämä "Suuri homokysely "menisi vallan  yksipuoliseksi, niin saa kai tällaistakin sentään kysyä...) Oletko koskaan pohtinut tätä  nuoruudessasi?  Oliko Sinua pienenä peloteltu liikaa ´namusedillä´vai mikä pelko esti? Olisit kokeillut, sehän ON mielestäsi pelkkä ´valinta´,jonka voi ihan helposti vaihtaa taas heteroseksuaalisuuteen, kun siihen kyllästyy! Eikö vain? Vai eivätkö miehet yksinkertaisesti  vain olleet kiinnostuneita Sinusta  ,silloin kun olit teini- jostain syystä tai toisesta...En lähde noita syitäsi spekuloimaan,haluan vain kysyä:tuliko Sinulle koskaan mieleen haluta jotain, mitä et halunnut? Huomaatko nyt oman kysymyksenasettelusi logiikan:ajatus miehelle antautumisesta seksuaalisessa mielessä vain  tuntuu sinusta ylitsekäymättömän vastenmieliseltä (jos olet heteromies-kuten tässä esimerkissä oletan) Se vain tuntuu,etkä pohdi sitä sen enempää,eikö vain ? Ajatus sukupuoliyhteydestä naisen kanssa ei ehkä tunnu ´vastenmieliseltä´ homomiehestä, mutta ei välttämättä myöskään kiinnostavalta, sensijaan  suhdetta naisen kanssa en ainakaan minä ole koskaan tuntenut tarvetta edes ajatella. Minun vain  olisi aivan mahdotonta pakottaa itseäni sellaiseen. Siinä rehellinen vastaukseni-ilman mitään ´hyökkäävyyttä`ketään kohtaan.