Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

#49: Vieras - Re: Re: Onhan meillä jo

 Vieras sinun täytyy muistaa että jokaiselle kuolema näyttelee oman uskomuksen kautta nähtyä asiaa. Joillekin se on oma menetys, joillekin rakkaan ihmisen elämäntehtävän päättyminen ja kiitosjuhla tämän elämästä. Australia oli kieltämättä huono vertaus. Elävästä elämästäni voisin verrata sitä mitä on vanhempien tuska kun lapsi elää huumemaailmassa. Se on sitä kun lapsi kuolee, vaikka on elossa. Olen sanonut huumemaailmaa seuratessani, että mieluummin otan vastaan lapsen kuoleman onnettomuudessa ennen teini-ikää kuin sen että katoaisi huumemaailmaan kadottamaan itsensä. Ja kyllä olen luullut kolmesti menettäväni lapsen ja tiedän miltä tuska tuntuu kun kerrotaan että ei kannata odottaa että herää enää. Ei hyvältä tunnu, mutta elämä on kärsimystä. Aidosti lastaan rakastava todellakin tahtoo lapsensa voivan hyvin, eikä roikkuvan täällä vanhemman menetyksensä pelossa. Lapsen pitää saada vapaasti syntyä ja kuollakin. Tämä elämä ei niin paratiisi ole, jotta täällä kovin moni viihtyisi. Ne jotka eivät voi hyvin, poistuvat ja annan siihen jokaiselle luvan. Osa meistä, eli lapsena kuolleet, tulivat vain käymään ja opettamaan jotain vanhemmilleen.  Osa voi hyvin ja poistuu onnettomuudessa. Sekin varsin hienoa. Mikä onkaan parempaa kuin jättää läheisensä ilossa. Kuolema on tabu juuri siksi kun läheistensä menettäneet roikkuvat vuosia kiinni omassa menetyksessä, eivätkä näe että elämä on jatkuvaa syntymistä ja kuolemista. Eivät näe ihmisiä joita tuodaan kuolleen tilalle. Jokainen meistä varmasti tahtoo, että meidän poistuttua elämä jatkuu eikä kukaan kärsi siitä että lähdimme. Miksi silti kärsimme. Kuolema on luonnollisin tapahtuma ihmisen elämässä. Se on jokaiselle edessä.