Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#23942: - Re: Re: Homouden alkutaival, parhaat vanhemmat ja sensitiivisyys

"Jos lapsi näkee ympäristössään rakastavien aikuisten suhteen, hän voi tuota kokemusta käyttää hyväkseen oman parisuhdetaitonsa kehittämiseen, olivatpa sukupuolet mitkä tahansa. Jos hän tällöin esim. ei opi, että parisuhteessa mies lintsaa kotitöistä, hakkaa puolisoaan ja käy vieraissa, ei se ole nähdäkseni heikennys hänen parisuhdetaidoilleen. Seksiasioissa on joskus puhuttu tikanpojasta ja puusta ja eiköhän tarpeellinen seksivalistus onnistu homovanhemmiltakin."

Palaan tähän "rakastumisen mekaniikkaan" erillisessä kirjoituksessa.

"On todennäköistä, että lesbouteen ja homouteen vaikuttavat eri geenit ja erilaiset hormonimyrskyt. Jos lesbo ja homo saavat keskenään lapsia, ei homouden esiintulon, joka ei siis ilmeisesti ole geneettisesti rsuoraviivaista, todennäköisyys olennaisesti kasvane. Jos taas homon ja heteron lapsen todennäköisyys tulla homoksi kasvaa aavistuksen verran, se varmaan on suurin ihmiskuntaa uhkaava katastrofi....? Ja mitä tulee lapsen omaan "kohtaloon", olemme täällä luomassa sitä maailmaa, jossa kuvaamasi henkilökohtainen katastrofi lakkaisi sellainen olemasta."

Niin, todennäköisyyksien pohjalta homoutta "markkinoidaan" yleensäkin. Homous ja identiteettikysymykset eivät ole mitään "kohtalonkysymyksiä", ne eivät todennäköisesti (heh) ole niitä asioita jotka ihmiskunnan lopulta kaatavat. Katastrofi - jos sellaisia on - ilmenevät ihan yksilötason elämässä. Identiteettiasia on tasapainokysymys, ja tasapaino siinä syntyy tasapainoisen toteutuksen kautta: ei ylikorostuneita rooli-ihanteita, muttei myöskään identiteettistä latteutta. Kumpikin ääripää muuttaa yhteiskunnan yleistä identiteettiä omaan suuntaansa, mikä selvästi on nytkin näkyvillä, mitä ylikorostuneeseen "naiseuden" ja "mieheyden" identiteetteihin tulee - ja kärsimyksestä, jota se yhteiskunnan yksilöille aiheuttaa, kun he epätoivoisesti yrittävät tähän identiteettikuvaan muotoutua.

"Esität tuossa avarakatseista ja humaania ja lyöt jalat alta omilta uhkakuviltasi jopa erinomaisesti perustellen. Sitten kuitenkin lataat esiin asenteelliset uhkakuvasi seuraavassa kappaleessa abstrakteina ja erittelemättöminä."

Tämä johtuu siitä, etten yritä markkinoida mitään tiettyä näkökantaa, vaan otan kantaa todellisuuteen ja siihen, miten me ihmiset täällä suhtaudumme siihen ja haluamme vaikuttaa siihen. Humaanius ja avarakatseisuus on olotila, kun taas "asenteelliset uhkakuvani" ovat spekulaatiota siinä mielessä, etteivät nämä ajat, joista kirjoitan, vielä ole koittaneet. Tätä tulevaa voi lähestyä vain tähänastisen hetken tietoihin ja olettamuksiin perustuvien spekulaatioiden kautta.

"Eikö tullut juuri selväksi, että sukupuolisensitiivinen kasvatus ei ole tätä. Siellä täti ei sano, että Kalle ei saa leikkiä inkkaria, kun kaikilla lapsilla on nyt nukkien syöttöaika. Ei siellä myöskään sanota, että jos Kalle tulee satuleikkiin, tarjolla on prinssin tai ritarin roolit. Jos Kalle haluaa, hän voi olla vuorollan myös prinsessa. Huomannet, että tämä kaikki täyttää nuo asettamasi asennevapaan kasvatuksen vaatimukset."

Siellä, missä sitä toteutetaan tällä tavalla, mainitut vaatimukset täyttyvät. Siellä, missä sitä vielä ei toteuteta, mahdollisuus poikkeavantapaiseen toteutukseen on läsnä. Mutta nykyiselläänkin muistan lukeneeni esimerkeistä esim. Ruotsista, jossa jossakin päiväkodissa lasten piti muuttaa vaatetustaan, että olisivat "neutraaleja", ja jossakin toisaalla lasten leikkejä oli rajoitettu sopimaan tällaiseen "neutraaliin" olotilaan (minulla ei valitettavasti ole tähän lähteitä saatavilla). Yhtä kaikki kuitenkin vakavinta tässä koko asiassa on se, että tällainen asia yleensä "oireellistetaan", ja lapset joutuvat kasvamaan tässä oireellisessa tilassa, jossa sukupuolisuus on jotakin kummallista, josta isot kovasti vauhkoavat ja hääräävät.