Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#23826: - Re: Re: Markkinointikeinot ja tuote, "oikeus" lapsiin

"Olet siis haluamassa vanhempien täyttävän hyvän vanhemman kriteerit, fine. Mikä saa sinut automaattisesti ajattelemaan, että heitä löytyisi vain heteroista - ajatellen tuota yllä kirjoitettua. Vaikka asiaa jossain määrin kiertelet, tämä kuva kirjoituksestasi huokuu."

Haluaisin niin olla jokapäiväisenä kärpäsenä katossa niiden lasten varhaisessa elämässä, joista sittemmin tulee homoseksuaalisesti suuntautuneita. He ovat toki itse olleet läsnä joka hetki omassa elämässään, mutta nähdäkseen kaikki ne hienot vivahteet ja mahdolliset vaikuttimet, jotka tätä kehitystä tukevat tai ehkä jopa aiheuttavat, täytyisi olla koko perhedynamiikan ulkopuolella.

Lapselle itselleen hänen kokemuksensa on nimittäin normaaliltila - ainakin siihen asti, kun hän saa joitakin vertailukohtia ja osaa ja ymmärtää nämä huomioida. Vanhemmat taas toimivat parhaan ymmärryksensä mukaan, eivätkä paljon muuta voi.

Mikään tieteellinen tutkimus, oli se kuinka huolellisesti tehty tahansa, ei tällaista monivuotista prosessia pysty hahmottamaan. Siinä pitää olla itse läsnä. Uskon kuitenkin, että tässä olisi paljon löydettävää, varmasti monia tekijöitä, mutta ehkä silti jotakin yhteistä. Perheenjäsenten välisessä dynamiikassa (suhteissa ja vuorovaikutuksessa), perheen ilmapiirissä, kohtelun yksityiskohdissa tai kokonaiskuvassa. Lapsen omassa kokemusmaailmassa.

Haluan korostaa, että heteroperheissä ne useimmat homot ovat varttuneet. Homous vanhemmuutena ei ole mikään "oikotie homouteen", kuten ei muutkaan henkiset tai psykofyysiset ominaisuudet yleensä siirry suoraan lapsiin.

Mielenkiintoinen reunahuomautus kuitenkin niille, jotka katsovat homouden olevan geneettistä: miten tämä vaikuttaa homojen keskenään siittämien lasten todennäköisyyteen saada kummaltakin vanhemmalta homouden geenit? Olisiko tällaisten lasten todennäköisyys syntyä homona kohonnut - tai pikemminkin, miksi ei olisi?

Itse en tähän usko, sillä en myöskään usko, että homouden geneettisellä osuudella - mikäli sitä ylipäänsä on - olisi erityisen suurta osuutta homouden olemassaoloon ja muodostumiseen (hormoniteorioita ehkä lukuun ottamatta, joissa geeneillä saattaa olla merkittävä vaikutus ainakin välillisesti).

Palatakseni kommenttiin, en pidä heteroita mitenkään ylivertaisina kasvattajina ainakaan taidoiltaan. Mutta identiteettikysymyksen kautta koen kuitenkin lapselle parhaana ratkaisuna, että hänellä on, paitsi rakastavat ja välittävät vanhemmat, myös malli molemmista sukupuolista läsnä varttuessaan, ja heihin lämmin ja läheinen suhde. Toisella sijalla on ratkaisu, että hänellä on rakastavat ja välittävät vanhemmat.

Voin siis hyväksyä myös samansukupuoliset vanhemmat lapselle, siinä missä yksinäisen huoltajan, mutta ratkaisu ei mielestäni ole paras mahdollinen eikä siksi mielestäni pitäisi ottaa standarditilaksi. Lapsi ei näissä tapauksissa voi saada kaikkea sitä, mitä hän voi saada kasvaessaan sekä äidin että isän hoiteissa. Rakkautta, kyllä, ja kaikkea mitä siihen kuuluu, mutta ei kuitenkaan todellista suhdetta toiseen sukupuoleen. Rakkaudellinen suhde toiseen puoleen ihmiskunnasta (mies- tai naispuoleen siis) jää lapselta omakohtaisesti kokematta - ja vielä sama sukupuoli, jonka suhteen hänen kummallakin vanhemmallaan itsellään on ilmeisiä kiinnittymisen ongelmia. Ei se voi olla merkityksetöntä!

Huoleni ydin on itse asiassa siinä, että liian moni lapsi varttuu ilman tätä olennaista rakkautta ja välittämistä, ilman turvaa ja huolenpitoa. Siksi haluaisin koko perheasian remonttiin, ja lastenteon edellytykseksi jonkinlaisen "ajokorttisysteemin", sen sijaan että monimuotoisuutta (lue: hajaannusta) yhä lisättäisiin kasvatuspuolella. Onko mielekästä, että jatkuvasti syntyy lapsia oloihin, joissa ei kukaan itseään kunnioittava aikuinen ikinä oleskelisi hetkeäkään. Lapsilla ei ole valinnanvaraa, he eivät pääse sieltä pois. Heidän täytyy vain adaptoitua, ja se tarkoittaa käytännössä, että heidän olemuksensa on muututtava kohtaamaan ne epäkohdat, joiden vaikutuspiirissä he asuvat. He muuttuvat siis "ongelmien muotoisiksi" tai niiden muotoilemiksi.

Enkä nyt viittaa homoperheisiin, vaan puhun kaikista lapsiperheistä ja tilanteista, joissa lapsia varttuu.

Jos "ajokortti" joskus toteutuisi, en näkisi mitenkään mahdottomana ajatusta, että homoperheetkin voisivat anoa tällaista. Mutta nostamalla homoavioliitot yleiseksi käytännöksi yhteiskunta pelaa uhkapeliä, jossa puutteellisen tutkimuksen nojalla tehdään kauaskantoisia ratkaisuja asiasta, jossa ei vielä tiedetä sen tarkemmin syistä kuin seurauksistakaan, ei yksilö- eikä varsinkaan yhteiskuntatasolla.

"Jo aiemmin esittämäni kysymykseni vain kuuluu, mitä haittaa siitä on, että syrjivät arvot ja rakenteet korvataan sellaisilla, jotka sallivat ja kunnioittavat monimuotoisuutta tälläkin alueella?"

Enhän minä tätä ole missään katsonut haitalliseksi. Syrjintää en hyväksy missään muodossa, mutta syrjinnän eliminoimiseksi ei saa myöskään mennä "tasapäistämisdiktatuuriin".

"Sukupuolineutraali tai -sensitiivinen kasvatus taas lähtee siitä, että lapsi voi olla hempeä tai raju sukupuolesta riippumatta. Siihen EI kuulu se, että rajun pojan vanhempien pitäisi hänen "poikamaisuudestaan" huolestua. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, mikä tällaisessa sukupuolineutraaliudessa voisi olla niin vaarallista...

...Sinulla on varmaankin jotain syvempää tietoa siitä, mitä kamalaa tapahtuu, jos pojalle voidaan kertoa, että hänen ei tarvitsekaan olla se öykkäröivä kova jätkä ja tytölle, että aina ei tarvitse asettaa muiden intressit oman edelle. Tai vaikkapa siitä, että ei ole syytä ahdistua, jos ensirakkaus sattuu olemaankin omasta sukupuolesta."

Olen jo tuolla kaukana taaempana kerran vastannut tähän samaan kysymykseen, ja totean jällen kerran, että sensitiivisyyttä minä nimenomaan kaipaankin suhtautumisessa lapsiin, sen sijaan että jyrätään eteenpäin idealismin ja aatehuuman, saati sitten piintyneen "roolimanian" vaikutuksessa. Olen itse vakuuttunut siitä, että tarjoamalla lapsille mahdollisimman monipuolisen virikeympäristön ja vapaan mahdollisuuden (siis ilman aikuisten neurooseja ja ahdasmielisyyttä) ilmentää omia tarpeitaan ja kiinnostuksiaan, heistä kasvaa omien todellisten ominaisuuksiensa ja suvaitsevaisen ennakkoluulottomuuden ilmentymiä.

Tämän totetuttaminen on jotenkin takaperoista, jos siihen mennään tarkoitushakuisesti lapsia puoliväkisin ohjeistamalla ja rajoittamalla, ja heidän miljöötä manipuloimalla. Lapset etsiytyvät tähän tilaan luonnostaan, elleivät aikuiset ole ennakkoluuloineen ja pinttymineen heidän tiellään.

Onnistunut kasvatus tähtää nimenomaan vanhempien ja muiden lapsia  ohjaavien aikuisten kasvattamiseen, jotta he itse oppisivat suhtautumaan maailmaan rennosti ja avoimesti. Silloin lapsetkin voivat suhtautua samoin.

Kovin intohimoinen ja aatteellinen suoraan lapsiin kohdistuva manipulaatio ja aivopesu sen sijaan on pelkästään vahingollista.