Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#22497: - Re: Re: Re: Suuri homokysely

"Tämä johtuu siitä, ettei kysymyksissäsi ollut järkeä."

Olen tullut huomaamaan, ettei kovin moni yksilö tämän päivän pinnallisesta - parhaimmillaankin vain näennäissyvällisestä -  ja "virvatulia metsästävästä" pakkotahtisesta ihmismassasta tajua hölkäsen pöläystä siitä, mitä oikeasti kysymykseni käsittelevät: ihmisen sisintä minuutta. Tietenkin ne siksi tuntuvat järjettömiltä.

En valitettavasti voi tämän tarkemmin selittää kysymysteni taustaa ja viitekehyksiä, sillä tilanne on sama kuin yrittäisi syntymästään sokeaa saada ymmärtämään, mitä tarkoitan "vihreällä" tai "aniliininpunaisella". Värejä ovat, jep, mutta sitten?

Ihminen, joka ei koskaan ole saanut nähdä todellista itseään, minuuttaan, on itselleen sokea. Hänellä on itsestään mielikuva, joka koostuu ulkoa annetuista vihjeistä ja malleista, mutta sitten?

Ymmärrettävää on, että kaikki väitteet "omasta todellisesta minuudesta" sen jälkeen herättävät vain närkästystä ja pahimmillaan ahdistusta. Ellei omaa minuuttaan tunne, ihminen on aina "uskovainen" - vaikkei hän mihinkään tiettyyn uskonnolliseen suuntaukseen uskoisikaan. Hän uskoo aina kulloiseenkin mielikuvaansa.

Siksi on jotenkin surullisen huvittavaa seurata vaikkapa täällä "uskisten" ja "ei-uskis" -uskisten kinastelua ja omiin opittuihin uskonargumentteihin tarrautumista. Sitä voi jatkaa loputtomiin, samalla kuin todellinen todellisuus karkaa molemmilta osapuolilta.

En kuvittele olevani itse viisaampi tai erikoisempi. Mutta uskon omaavani läheisemmän kontaktin omaan itseeni kuin valitettavan useat läheisistäni maailmassa. Olen saanut vilkaista maailmaa ilman valmiita suodattimia, ilman ismejä ja uskoja, toki myös niiden kautta mutta ennen kaikkea ihan omilla silmilläni. Olen uskaltanut kysyä, ja halunnut vastauksia.

Siksi olen myös nähnyt, että ihmiset kinastelevat ja riitaantuvat ihan turhista ja naurettavista syistä, jotka kuitenkin ovat heille kuin osa omaa identiteettiään, ja tavallaan itse asiassa onkin, mutta keinotekoinen sellainen. He siis puolustavat uskoaan ja oikeuttaan uskoa siihen, vaikka luulevat puolustavansa itseään ja omaa ihmisarvoaan.

Ei ole tyhmiä kysymyksiä, mutta kaikki eivät ymmärrä niiden todellista arvoa. Kysymys - uteliaisuus - on tie vastauksiin, tie ymmärrykseen. Toki täytyy osata kulloinkin kysyä ne oikeat kysymykset. Kaikki eivät kuitenkaan halua kohdata sitä, mitä kysymyksen päässä luulevat löytävänsä. Siksi kaikki eivät edes välitä kysyä, vaan tyytyvät siihen, mitä kulloinkin tarjotaan. On ymmärrettävää, että silloin ei löydä mitään itsestään, vaan pelkästään sitä, mitä muut tuputtavat.

Löytääkseen oman itsensä on uskaltauduttava kysymään, ja myös kohtaamaan vastauksen. Sokea ei koskaan saa tietää, mitä on "vihreä", mutta jokainen meistä voi oppia näkemään oman, todellisen minuutensa, ilman päälle liimattuja identiteettihahmoja. Mutta se vaatii uskallusta ja omakohtaista halua.