OIKEUTTA KURHELAN PERHEELLE

#324: Sari - Jeejon tarina

Jos otetaan huostaan niin on paha, jos ei oteta ja sitten tapahtuu jotain ikävää niin taas on paha. Tämä kai on se vastaus mitä tässä haetaan. Koskaan ei ole hyvä.

#325: vieras - juuh

Ei ole keksitty tarina. Lain mukaan sukulaiset ja lähiverkosto pitää kartoittaa ensimmäisenä sijaiskotia etsittäessä. Mummolle ei todellakaan olisi mitään syytä olla antamatta Jeejoa. Sosiaalityöntekijät ovat vain taas tehneet oman tahtonsa mukaan ja myöskin lain vastaisesti Jeejon kohdalla. Kuinka paljon lasta vahingoittaa jo tuo aika tuntemattomassa laitoksessa? Miksi lapsi joutuu syyttömänä ikäänkuin rangaistavaksi? Kerron heti jos asiaan tulee muutosta. Olen kommetissani verkkouutisissa kertonut myöskin Jeejon tarinan, jutussa, jonka mukaan Päivi Räsänen on asetettu tutkimaan "tiedonkulun ongelmia" liittyen surulliseen Eerikan tapaukseen. voitte lukea sieltä kommenttini tästä lunkistä:

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/rasanen%20eerika-15994

Vaikka tarinan opetus on se, että Jeejon pitäisi ehdottamasti päästä sinne mummon luo, niin toivoahan tuossa ei ole vielä menetetty. Jeejo on ilmeisimmin huostattu, koska on pelätty aiheuttaako tämä tädin lasten isä lisää traumoja, jo muutenkin kovia kokeneeseen mieleen. Noita valitettavia tapauksia on olemassa.
En kuitenkaan lähde rinnastamaan tätä tuohon Eerikan tapaukseen, jossa oli niin selkeitä ja kerrassaan laittomia virheitä, ettei sellasia saisi missään/koskaan tapahtua.

Siinä jos jossain sosiaalityöntekijät tekivät peruuttamattoman virheen, johon varmasti vaikutti sukulaisuussuhteet.

En edes näiden juttujen perusteella allekirjoita kansalaisaloitetta, joka mielestäni yhden pykälän kohdalla jopa asettaa lapsen vaaraan. On muutoinkin niin kapeakatseinen.
Oman lasten huostaanoton ja kotiuttamisen jälkeen pyrin silti näkemään kokonaiskuvan, myös sieltä toisesta päästä.

Näitä tapauksia tulee kokoajan julkisuuteen lisää, mutta en jaksa uskoa, että huostaanotot ja sijaiskotitoiminta lopetettaisiin maassamme. Niin kauan kun on lapsia jotka on syytä ottaa huostaan, täytyy toiminnan jatkua. Muille yrittäkää taistella, se on raskas tie, mutta ainakin meillä voitokas sellainen. Sensaatio julkisuuteen en tässä usko.

Tälläisellä viranomais riepottelulla heistä tehdään psyykkisesti sairaita kuten heistä kaikista muista lapsista Suomessa jotka tälläiseen kohteluun ovat joutuneet. Mielivallalla estetään yhteydenpito vanhempiin ja ei anneta tavata heitä, samoin sisaruksiin. Lapsella on heikommat oikeudet kuin vangilla. Näin lastensuojelu ei voi enään jatkua vaan laki on uudistettava ja saatava viranomaiset vastuuseen teoistaan.Allekirjoittamalla kansalaisaloitteen vaikutat Suomen lasten tulevaisuuteen https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

Erään äidin tarina.

Kirjoittanut ja julkaissut äidin pyynnöstä: Tuomas Pellonperä, lastensuojelun tilanne huolestuttaa fb-ryhmän perustaja ja ylläpitäjä

"Satutettu lapsuus, varastettu vanhemmuus"

Tämä tarina kannattaa lukea ja jakaa. Jokainen voi ajatella ja miettiä hieman maailmaamme.

Eräs äiti oli lukenut kansalaisaloitteemme ja kirjoitti minulle henkilökohtaisesti oman näkemyksensä ja siinä samalla oman ja ennenkaikkea hänen lapsensa kokemuksen.

Tämä kaikki on tapahtunut muutamia vuosia sitten. Tarina on todella surullinen. Olen kirjoittanut sen omin sanoin hänen kertomuksensa mukaan:

Erosin miehestäni. Meillä oli yksi yhteinen lapsi. 4- vuotias pieni ihana tyttö. Oikea enkeli ja päivänsäde. Iloinen, reipas ja kaikkien rakastama pienokainen. Hänellä oli ihana lapsuus. Oli oikea unelmalapsi. Äidin ja isän oma kulta, elämän valo ja silmäterämme.

Kun erosimme, se tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Romahdin täysin. Masennuin. Sovimme tytön isän kanssa, että hän ottaa tytön asumaan luokseen, koska koin, että minun pitää saada oma elämäni kuntoon ensin.
Isä oli jostain syystä hieman vastahakoinen, mutta suostui. Kävimme sosiaalitoimessa ja teimme tapaamissopimuksen. Näkisin kuitenkin tytärtäni oman jaksamiseni mukaan mahdollisimman paljon. Vähintään jokatoinen viikonloppu pidennetysti, ke-su.

Ex-mieheni lupasi auttaa kaikintavoin.
Aluksi kaikki menikin hyvin. Kului puolisen vuotta ja näin lastani paljon, sekä oma oloni alkoi olla taas normaali. Kävin terapiassa, jonka avulla nousin "suosta" ylös. Koin olevani taas voimissani. Sitten kaikki muuttui.
Tyttäreni piti tulla luokseni. Ei tullut. En saanut ex-mieheeni enää yhteyttä ollenkaan. Huolestuin kovasti. Soitin sosiaalitoimeen ja kerroin mitä oli tapahtunut ja pyysin heiltä ohjeita ja apua. Tyrmistyin, kun sieltä sanottiin etteivät he voi auttaa mitenkään. Olet omillasi. Koita vain ottaa yhteyttä siihen ex-mieheesi.

Yritin, mutta ei vastaa puhelimeen. En kuullut mitään pitkään aikaan lapsestani. Menin sosiaalitoimeen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Meinasin pudota tuolilta, kun työntekijä sanoi minulle, että ehkä isä katsoi ettet ole sellaisessa kunnossa, jotta lapsen voi sinulle luovuttaa. Olin hieman hämilläni, mutta selvisi se sitten. Ex-mies oli tehnyt minusta ls-ilmoituksen, etten jaksa lastani. Minuun ei otettu mitään yhteyttä ilmoituksesta. Minulta vietiin tapaamisoikeus vain siksi, koska minusta oli tehty valheellinen ls-ilmoitus.

Tiesin, ettei nyt mennä kyllä lain mukaan. Tuntui, ettei minua kuunnella yhtään!

Meni vähän aikaa, kun sattumalta näin mieheni ja lapseni. Hän ei huomannut minua. Tai ainakin teeskenteli ettei huomannut. Olin tässä kohtaa ottanut juristiin yhteyttä ja hain lastani luokseni asumaan. Meillä oli tässä kohtaa yhteishuoltajuus. Sitten näin vilaukselta lapseni paremmin. Ei tuo pieni prinsessani näyttänyt kovinkaan iloiselta, mutta ei siinä kaikki. Lapsellani oli toinen silmä mustana ja turvonnut. Silloin menin ex-mieheni luo! Lapseni huomasi minut ja suorastaan syöksyi kaulaani. Hän puristi minua ja alkoi itkeä. Hän kuiskasi, että pelottaa. Missä olet äiti ollut?

Yritin pitää itseni kasassa jotenkin. Voitte kuvitella tunteeni? Ehkäpä. Kysyin ex-mieheltäni mistä tuollainen jälki on tullut ja miksi en ole saanut nähdä lastani?! Hän sanoi vain, että lapsi kaatui. Sitten otti lapsen syliin ja lähti pois itkevä lapseni sylissään.

Siltä seisomalta lähdin sosiaalitoimeen. Vaadin päästä puhumaan asiani. Pääsinkin. Ihmeen kaupalla. Kerroin mitä oli tapahtunut. Raivo kasvoi sisälläni, kun työntekijä kertoi, että he soittavat isälle ja kysyvät häneltä asiasta, mutta heidän mielestään syytä huoleen ei ole. Ai ei ole?! Lapseni on hakatun näköinen ja ex käyttäytyi todella oudosti, kuten myös lapseni!

Ei sosiaalitoimesta saanut mitään apua. Ei sitten yhtään mitään! Tein poliisille ilmoituksen samana päivänä. He lupasivat tutkia asian nopeasti.

Aikaa kului. Olin lapsestani todella huolissani. Kukaan ei auttanut minua. Ei sitten kukaan. Ei kuunneltu hätääni. Ei ajateltu lapseni hätää. Lastensuojelu ei tehnyt yhtään mitään asialle. En tavannut lastani.

Aikaa kului edelleen. Nyt minulle riitti ajattelin. Koska kukaan ei tee mitään, niin minä teen.

Minulla oli tiedonsaantioikeus. Aloin ottamaan asioista selvää. Jonkin ajan kuluttua sain selville, että tyttäreni oli päivähoidossa naapurikunnan eräässä päiväkodissa. Samassa kunnassa, jossa ex-mieheni asui. Soitin päiväkotiin ja sovin tapaamisen. Se onnistui heti seuraavana päivänä. Otin mukaani yhteishuoltopaperin, rikosilmoituksen ja kaikki materiaalit jotka minulla oli.
Päiväkodin työntekijä alkoi itkeä. Hän kertoi, että minun pitää hakea tyttöni heti luokseni. He kertoivat, etteivät ole huomanneet mitään jälkiä lapsessani, mutta että hän on todella hiljainen, ujo ja vetäytyvä. Ei tunnistanut lastani tuosta kuvauksesta. Hän ei ole ollenkaan sellainen. Hän oli aina oikea ilopilleri.

Sopimuksen mukaan oli minun tapaamisaikani. Oli tai ei olisin jokatapauksessa hakenut tyttöni sieltä ja vienyt kotiin. Menimme hoitajan kanssa katsomaan lastani. Tyttö huomasi minut ja syöksyi syliini. Otin hänet vastaan. Itkin. En voinut pidätellä itkuani. En millään. Lapseni oli sylissäni vihdoin.
Me lähdimme kotiin. Kotona ollessamme riisuin lapseni ulkovaatteet ja otin hänet syliini. Ai, sattuu! Sanoi tyttäreni. Kysyin, että mihin kulta sinua sattuu? Hän näytti kylkeään. Nostin varovasti hänen paitaansa. Toinen kylki oli aivan musta. Riisuin tyttöä lisää. Jaloissa oli isoja mustelmia. Myös selässä oli. Olin lähellä mennä paniikkiin. Puin tytölle päälle ja lähdimme lääkäriin. Kerroin lääkärille kaiken. Hän oli sitä mieltä, että toimin oikein. Lapsi oli luultavasti pahoinpidelty. Mustelmat olivat niin isoja, että lisätutkimuksia tarvittiin. Me jäimme sairaalaan. Lääkäri sanoi, että tekee asiasta rikosilmoituksen heti kun akuutit tutkimukset oli hoidettu.
Lapseni kuvattiin ja tutkittiin tarkkaan. Olen pelosta kankea. Mitä pienelle tytölleni oli tehty? Samalla olin raivoissani. Jos sosiaalitoimi olisi uskonut minua, ei lapseni olisi nyt tässä kunnossa. Jos he olisivat auttaneet, niin lapseni ei olisi nyt täällä.

Meni aikaa. Se tuntui matelevan. Sitten lääkäri tuli luokseni ja pyysi huoneeseen. Tärisin. Olin aivan kauhuissani. Pelotti.

Lääkäri rauhoitteli ja pyysi istumaan.
Hänen ilmeensä oli vakava. Hän aloitti kertomaan, että lapseltani oli kaksi kylkiluuta murtunut. Hänellä oli kädenjäljet jaloissa ja pahoja mustelmia ympäri kehoa. Pahoinpidelty ehdottomasti oli hänen mielipiteensä. Ei siinä vielä kaikki.
Mä en tiennyt enää mitä sanoa. Lääkäri aloitti varovaisesti ja sanoi, että hän haluaa kertoa, että tyttö tulee kyllä kuntoon, mutta hän ei todennäköisesti koskaan tule saamaan omia lapsia. Häntä on käytetty hyväksi.

Minun maailma sumeni. Murruin. Se oli hetki, joka ei koskaan poistu ajatuksistani. Se on joka päivä mielessäni. En voinut ensin uskoa. Miten ihmeessä tälläistä voi tapahtua? Olin niin vihainen. Katkera. Hysteerinen. Tärisin ja itkin. Lääkäri lohdutti ja sanoi, että muuten tyttö tulee kyllä kuntoon. Hän tarvitsee sinua nyt todella paljon. Hän sai minut hieman rauhoittumaan ja pääsin lapseni viereen. Se oli pysähdyttävä hetki. Hetki, jolloin tajusin millainen maailma tämä on. Lapsista ei välitetä. Millainen lastensuojelu tässä maassa on, kun eivät tee mitään ja sitten sattuu tälläistä?

Tästä kaikesta on nyt aikaa reilu 2,5 vuotta. Tuon tapahtuman jälkeen lapseni isä sai tuomion ja istuu sitä tällä hetkellä. Sain lapseni yksinhuoltajuuden ja asumisen oikeuden päätöksellä. Sosiaalitoimeen soitin. He eivät edes anteeksi pyytäneet. Eivät pahoitelleet virheitään. Eivät sanoneet yhtään mitään.

Kaikki alkoi sujua lapseni kanssa hienosti tuon tapahtuman jälkeen. Me kävimme ja käymme yhä molemmat terapiassa ja elämä alkaa hymyillä pikkuhiljaa. Silti tapahtumien varjo on päällämme aina. Viimeiseenkin hetkeen asti.

Olen tehnyt viranomaisista rikosilmoituksen. Olen tehnyt asiasta valituksen aluehallintovirastoon. Sain vastauksen, että käsittelyaika on yli kaksi vuotta.
Apua ei tule ja vastuuseen näitä ihmisiä ei saada nykylailla.
Tänään törmäsin tähän uuteen lakiehdotukseen. Luin, jaoin ja allekirjoitin. Jos lapseni tarina kosketti, niin tee samoin. Ehkä me joskus saamme tähän touhuun jotain järkeä. Itse teen äitinä kaiken tämän eteen.

Äiti pyysi siis minua kirjoittamaan ja jakamaan oman tarinansa. Hän kertoi, että ei halua tuomita koko lastensuojelua, sillä hyvää on paljon, mutta sitten kun tehdään tälläistä, ei lapsi, eikä vanhempi saa apua. Eikä viranomaisia vastuuseen.

Hän pyysi tätä julkaisua, sillä hän halusi herättää ihmisiä ja kertoa, ettei aina kaikki ole niin hyvin.

#330: Sari - Älä lue jos olet hyvin herkkä!!!

Surullinen tarina. Ehkä lapsi olisi pitänyt ottaa huostaan, mutta ei otettu? Ehkä miehen sukulaiset ja ystävät olivat kirjoittaneet ja vakuuttaneet, että kaikki on hyvin? Ehkä perustettiin FB-ryhmä ja uhkailtiin kirjoittaa sanomalehdille? Huomaatko miten tämä toimii? Lastensuojeluviranomaiset kun eivät ole ajatustenlukijoita ja selvännäkijöitä. Usein se tekee tilanteen arvioimisen uskomattoman hankalaksi. Useammin kuin arvaammekaan. Mutta tehdään silti adresseja ja vaaditaan heille potkuja. Sillähän se maailma paranee? Eikös vaan?

#330: Sari - Älä lue jos olet hyvin herkkä!!!

Jos tuo tarina on totta se on hyvin surullista, tottakai sen pienen tytön vuoksi.

Kertomuksessa on monta asiaa, jotka vaivaa minua. Oli tytön tapaamisaika ja välillä niitä ei ollut.  Jne. Tiedän, että lapsen pahoinpitelyjä ja hyväksikäyttöjä tapahtuu, se tässä ei asia jota epäilen. Tämän tarinan kerronta antaa aiheen epäillä, että on joko keksitty tai sitten suuresti liioiteltu.

Jos uusi lakialoite saisi joskus lainvoiman niin tällaisten kertomusten kaltainen toiminta voisi jatkua. Kysyttäisiin vaan vanhemmilta haluatko tukitoimia. En halua, nehän ovat vapaaehtoisia. Ja jos vanhempi haluaisi, se voi olla vaikka muutama tunti viikossa lapsen seurassa "kyläilyä". Sitten on ne vaadittavat tukitoimet annettu, eikä syytä siihen huoleen, jota toisaalta käytetään väärin.

Vai onko tämä nyt keino kerätä paikalleen jämähtäneeseen aloitteeseen nimiä.

Edelleen en ole vakuuttunut onko tarina totta, koska ihmetyttää eräs seikka. Kirjoituksessa kerrotaan kuinka äiti oli huomannut tämän kansalaisaloitteen ja kirjoittanut siitä henkilökohtaisen näkemyksensä ja kertonut oman tarinansa. Kuitenkin tuolla muualla tämä T. P kertoo, kuinka hänellä on kaikki dokumentit tuosta tapauksesta. Kuinka siis on?

Minusta näissä monissa kannanotoissa korostuu vanhemman oikeus lapseen, ei lapsen oikeus vanhempaan. Painotus on väärä.

Tyttö nimimerkillä Susanna (ei oikea nimi) otti yhteyttä ylläpitoon ja kertoi tarinaansa lastensuojelun asiakkaana muutama vuosi sitten takaperin. Tytön toivomuksesta julkaisemme kertomuksen ylläpidon kautta Susannan omin sanoin.

Hei !

Kirjoititte lth:n ryhmä sivulle että jos joku haluaa niin voi tulla kertomaan omista kokemuksistaan ? Itsellänihän ei sossujen vaihdon jälkeen ollut ongelmia. Tapahtumat alkoivat 2011 syksyllä ollessani 15 ja ollessani masentunut. En pystynyt olemaan kotona ja olimme myös kaikki yksi mielisiä siitä. Sovimme että olen avohuollon tukitoimin laitoksessa 3kk sopimuksen mukaan. Sossut sanoi että etsivät mahdollisimman hyvän pienryhmäkodin mahd. Läheltä lahtea missä asun. Lahden alueella eikä hollolassa ollut vapaata missään ja he jatkoivat etsimistä. He löysivät Orimattilasta Pakaalta pienryhmäkodin joka ensivaikutelmalta näytti ihan mukavalta joten lähdimme tutustumaan. Siellä meidät otti vastaan laitoksenjohtaja sekä eräs työntekijä. Puhuimme että kun muutan sinne onko mahdollisuutta jatkaa harrastustani ratsastusta sekä millaiset kotilomat. He lupailivat joka viikonlopulle koko viikonlopun mittaiset lomat. Sekä kysyimme onko minun pakko syödä muiden kanssa koska kärsin vaikeasta syömishäiriöstä ja minua häiritsi jos joku katsoi minua kun söin. Sitte tuli muuttopäivä ja lähdin turvallisesta kodistani orimattilaan keskelle ei mitään. Sain purkaa tavarani rauhassa ja asetella mieleistäni järjestystä sekä asettua ryhmäkotiin.

Kaikki kuitenkin muuttui hyvin pian.

Kaikki mitä luvattiin ei pitänyt minut pakotettiin syömään muiden kanssa ja vedotiin kotilomien pois ottamiseen ja kaikki tottakai katsoivat uutta nuorta hyvinkin pitkin nenin. Päivällisen jälkeen vetäydyin omaan huoneeseeni ja heti ensimmäinen merviksi esittäytynyt työntekijä tuli räyhäämään minulle miksi en syönyt ja pistää omaohjaajani rankaisemaan minua niinkui parhaaksi näkee.

Johtaja sekä työntekijä joka oli ollut tutustumisessani mukana olivat ohjaajiani. Johtaja ei niinkään oikea ohjaaja vaan "vara". Ohjaajani tuli lopulta huoneeseeni ja alkoi huutaa kun en voinut mukamas syödä muiden kanssa samaan aikaan ja sanoi että kuvittelen vain liikoja kaikesta. Hän sanoi että olen liian typerä huomaamaan miten hyvin olen syönyt muiden seurassa oltuani päivän ryhmäkodissa. Ei se siihen vielä päättynyt en kuulemma saanut pitää itse yhteyttä sossuihini vaikka minulla heidän numeronsa olikin. Hän uhkasi sillä että puhelimeni viedään pois. Hän myös huomautti siitä hyvin kovaan ääneen jos en tottele häntä mikään ei sujuisi minulla siellä. Lopulta hän tarpeeksi raivottuaan poistui huoneestani ja laittoi oven kiinni. Siitä seurasi huoneen ratsaus ettei minulla olisi mitään kiellettyä huoneessa. Siitä ilmoitettiin sossuille että vastustin sitä ja että tavaroistani löytyi kiellettyjä asioita vaikka pääsin "ratsauksen" läpi. Soitin sossuni vastaajaan ja jätin viestin miten epäoikeudenmukaisesti ensimmäinen päivä on mennyt. Sosiaalitoimesta soitettiin laitokseen ja pyydettiin minua puhelimeen ja minun piti puhua annen (eli sossuni) kanssa omaohjaajani kuunnellessa, hän yritti puhelun aikana monta kertaa kontrolloida sanomisiani kun kerroin mitä oli sanottu minulle. Lopulta annoin puhelimen ohjaajalleni ja hän puhui siinä vielä hetken sossun kanssa kieltäen kaiken toivottaen hyvää päivää ja sulki puhelun, naisen silmät olivat raivosta punaiset ja väitti että törkeästi valehtelen. Hän myös kyseli kaikki henkilökohtaiset asiat läpi ja uskoi olevansa oikeutettu kuulemaan vaikeasta masennuksestani sekä muista asioistani.

Ryhmäkodissa ei otettu huomioon laktoositonta ruokavaliota ja seuraavan päivän ruoka tehtiin normaaliin maitoon. Ilmoitin etten voi syödä sitä ja taas sain huudot pystymättömyydestä ja valehtelusta. Soitin uudestaan sossuilleni ja he ilmoittivat allergiastani ryhmäkotiin. Työntekijät sanoivat että kyse on väärinkäsityksestä. Seuraavan kerran ongelmia alkoi tulla kotilomalle mentäessä. Ihana ohjaajani oli viemässä minua kotiin ja kysyi minulta seurustelusuhteistani, kun en halunnut kertoa hän pysäytti auton bussipysäkille ja huusi ellen kerro hän tekee u-käännöksen ja en pääse kotiin.

Lomat olivat jatkuvasti tälläisiä. Kun tuli 3kk päätöspalaveri minulle ilmoitettiin että olen toisen 3kk siellä samassa paikassa. Sossuni pahoittelivat mutta ohjaajani hyvin ivallisesti hymyili ja sanoi että olen enemmänkuin tervetullut jäämään. Kotilomani pitenivät ja sain olla omatoimisempi. Mutta ohjaajani ei katsonut asiaa vielä läpi sormien vaan kaiveli huonettani ja kyseli minulta aivan kaikesta. En antanut poikaystäväni enään tulla käymään laitoksessa joten ohjaajani taas suuttui minulle.

Ohjaajani tuli eräs ilta huoneeseeni ja kertoi että mitään muuta hän ei halua kuin että minut huostataan ja hän myös tekee sen mahdolliseksi. Soitin sossuilleni taas ja he kuuntekivat tarkkaavaisina ja ilmoittivat laitokseen haluavansa keskustella kahdestaan kanssani joten jos minut voisi viedä lahden sossujen asemalle keskustelemaan. Sinnekkin oli ohjaajani edelleen mukaan tunkeutumassa mutta hänet kiellettiin tulemasta. Olin riemastunut ja sosiaalitoimi lupasi purkaa sijoitukseni heti toukokuun 30pv 2012. Kun
olin pakkaamassa tavaroitani laitokselta ohjaajani tuli huoneeseeni halasi väkisin ja toivotti hyvää jatkoa minulle. Nyt olen kohta 18 ja edelleen tuottaa ääretöntä inhoa
muistella sitä sijoitustani. Tässä olivat ihanat sossut mutta hirveä omaohjaaja.

Näissä tapauksissa pitää ottaa myös huomioon se kuka näitä kertoo. Jos kertoja on kokenut vääryyksiä laitoksen tai sossujen puolelta, teksti saattaa olla hieman värittynyt.

Onko lastensuojeluviranomaisten tarkoitus kiusata lapsia ja aiheuttaa heille ja heidän kehitykselleen korjaamatonta vahinkoa? Koko tämä prosessi jo tähän mennessä on vaikuttanut lasten tulevaisuuteen ja kehitykseen normaalina lapsena. Pelkotilat ovat varmasti jo vähintään 100 kertaiset normaaliin perheessä elävään lapseen nähden.

#330: Sari - Älä lue jos olet hyvin herkkä!!!

Huh. Oliko ne lastensuojeluviranomaiset naisia jotka päätöksiä tekivät? Jos olivat niin tietysti heille meni miehen jutut täysillä. Etenkin jos on ns. supliikkimies, kova kehumaan itseään. Nais viranomaisethan ovat suorastaan sulaa vahaa miesten edessä. Äiti on se kaiken pahan alku ja juuri, näin se vaan on aina mennyt ja menee edelleenkin. Tiedän kokemuksesta.  on hyvin harvoja sellaisia isiä joille lapsensa antaisi, tuskin kenellekään. Kostetaan lapsen kautta lapsen äidille. Naiset/Äidit alkää luovuttako lastanne X miehillenne, hakekaa apua vaikka miten olisivat asiat, omilta sukulaisiltanne ja ystäviltänne todistuksia.

Tässäkin tapauksessa on tehty lapsille oikein karhunpalvelus, lapset ovat neurotisoituneet viranomaisten väkivaltaisesta käsittelystä ja tuskin tulevat koskaan siitä kunnolla toipumaan.

#337: Äiti joka on kasvattanut lapsensa yksin. - Re: Älä lue jos olet hyvin herkkä!!!

Miten se tässäkin meni niin päin, että viranomaisen vika jos viranomaiselle valehdellaan? Mahdatko edes ymmärtää kuinka nurinkuriselta tuo asenteesi kuulostaa?

Olettaako joku meidän uskovan, että nuo säälinkerjäämisjaääntenkalastamiskertomukset ovat totta?

Älkää naurattako. Keksittyjä tarinoita, kun mitään oikeata tarinaa oikean ihmisen nimellä ei ole esittää.
Säälittävää touhua.

Toivoisin kohtuullisuutta viranomaisilta.

Täytyy sanoa, että ei käy sosiaalityöntekijöitä kateeksi. Heidän työnsä ei todellakaan ole helppoa. Ikinä, koskaan, milloinkaan ei ole helppoja tilanteita kenellekään nämä sosiaaliviranomaisten tai poliisien puuttumiset asiaan. Ainahan luonnollisesti vastutetaan.


Perheessä on taatusti jotain erikoista, koska heidän elämäänsä puututaan. Jos ajatellaan, mitä kaikkea lapsi voi arjessa tehdä ilman, että kukaan puuttuu mitenkään mihinkään. En mitenkään usko, että heppoisin perustein lapsia Suomessa otetaan huostaan tai että tuo sijoituskotibusiness olisi niin verenhimoista, että sormia napsauttamalla sinne lapsia nakotaan.

Joku tuolla kirjoittikin, että millainen perhe kuvaa lapsiaan tuollaisessa tuskallisessa tilanteessa. Mielestäni hyvin moni asia kertoo tuosta perheestä paljon.

Lisäksi tuo siurolaisen toimittajan juttu on aukkoja täynnä. Erittän vaatimattomalla journalistisella tasolla tuotettu teksti, josta on hyvin hankalaa poimia totuutta. Sehän on pelkkää vanhempien oman virheettömyytensä todistelua, vaikka videolla sanotaan, että isäkin ymmärtää, miksi lapsi viedään pois.

#342: En voi kuin ihmetellä - Mitenkähän nämä pitäisi hoitaa? Erittän vaatimattomalla journalistisella tasolla tuotettu teksti

Eihän nyt tuollaiseen lehteen kukaan koulutettu ja ammattitaitoinen toimittaja koskaan hakeutuisikaan. Siellähän kirjoitetaan pelkkää puolueen tahdon mukaista huttua, oli totuus mikä tahansa.

Salmivaaran toimet tutkii nyt Eduskunnan oikeusasiamies. Ei kerinnyt kauaa hääriä Puolangalla, kun ensimmäinen tapaus tutkinnassa. Salmivaaralla koeaikaa jäljellä maalikuulle saakka.
Oikeusasiamiehen diaarinro on 7xx.

Voimia!

minä haluan lausua todistukseni teille all.i juuri naimisiin mieheni noinvuosi sitten alamme ongelmia kotona kuten pysähdymme nukkumassasamassa sängyssä , taistelevat pienistä asioista hän aina tulee kotiin myöhään illalla, juominen liikaa ja nukkuminen muiden naisten kanssa ulos side.i ole koskaan rakastamaan ketään elämässäni paitsi him.he on isä lapseni ja en halua menettää häntä, koska olemme tehneet niin kovasti yhdessä tulla mitä me olemme ja ovat today.few kuukausi sitten hän nyt päättänyt elää minua jalapsi, onyksinhuoltajaäiti voi joskus olla vaikeaa , joten minulla on kukaan kääntyä ja olin sydän broken.i nimeltään äitini ja selittää jokainen asia hänelle , äitini kertoi minulle Dr Jatto kuinka hän auttoi ratkaisemaanongelman hänen ja isäni olin yllätys siitä, koska he ovat olleet ilman toisiaan kolme japuoli vuotta, ja se oli kuinihme miten he tulivat takaisin toistensa . i ohjattiin tohtori Jatto ja selittää hänelle kaikki kaikessa , joten hän lupaa minulle ei tarvitse huolehtia, että hän loitsun ja tehdä asiat tulevat takaisin, miten me silloin niin paljon rakkautta uudelleen ja että se oli toinen naispuolinen henki, joka ohjasi minun husband.he kertoi minulle, että minun ongelma ratkeaa kahden päivän kuluessa , jos Luulen sanoneeni OK.So hän loitsun minulle ja kahden päivän kuluttua rakkauteni palasi pyytää minua antamaan anteeksi him.i Olen niin onnellinen nyt . joten miksi päätin jakaa kokemukseni kanssa jokainen elin , että on tällainen ongelma häneen yhteyttä sähköpostitse . drjattosplltemple@gmail.com
Narol Denison

1 . Saada ex rakastaja takaisin .
2 . VOITTAMINEN arpajaisia.
3 . Fertiilissä .
4 . KATKAISUPISTEESTÄ Generation Course.
5 . NÄIN työtä.
6 . Työpaikkojen lisääminen .
7 . RAHAA SPELL .
8 . SPIRITUAL suoja.
9 . Kasviperäisiä CARE .
10 . BEAUTY SPELL .

Kommarit haluaa romuttaa koko lastensujelun, kenenkä etua tässä ajetaan.
Samat luopiot haluaa ajaa alas armeijan ja suomen yrityselämän.

#333: -

Niin onkin, aina ei ole lapsen etu, olla sellaisten vanhempien hoidossa, jotka eivä edes pysty siihen tai on muita ongelmia mitkä johtaa kyvyttömyyteen hoitaa lapsia.

Silloin pitää yhteiskunnan puuttua asiaan, sanoo siihen kommarit siitten mitä tahansa propakandaa.

Jopa on kommentoijaa monenlaista. Ja jos tuosta joukosta pitäisi kunnollisia vanhempia alkaa etsimän, niin onnea etsijälle. Paljon on vielä matkaa lapsilla ehyisiin perheisiin, järkeviin tavallisiin vanhempiin. Taidampa pistää pystyyn adressin, jossa haluan tavallisia isiä ja äitejä lasten vanhemmiksi, enkä netissä adresseja kommentoivia hörhöjä lapsia huoltamaan. Voi Veljet!

#308: -

no tietenkin kykenemättömät vanhemmat. tässä tapauksessa ei ilmeisesti ole kysymys politiikasta missään muodossa, vaan siitä, että perheelle haetaan oikeutta. tietääkseni tämä perhe ei ole persujen äänestäjä ollut, eikä näin ollen ole ääntään persuille antanut.