OIKEUTTA KURHELAN PERHEELLE

Tyttö nimimerkillä Susanna (ei oikea nimi) otti yhteyttä ylläpitoon ja kertoi tarinaansa lastensuojelun asiakkaana muutama vuosi sitten takaperin. Tytön toivomuksesta julkaisemme kertomuksen ylläpidon kautta Susannan omin sanoin.

Hei !

Kirjoititte lth:n ryhmä sivulle että jos joku haluaa niin voi tulla kertomaan omista kokemuksistaan ? Itsellänihän ei sossujen vaihdon jälkeen ollut ongelmia. Tapahtumat alkoivat 2011 syksyllä ollessani 15 ja ollessani masentunut. En pystynyt olemaan kotona ja olimme myös kaikki yksi mielisiä siitä. Sovimme että olen avohuollon tukitoimin laitoksessa 3kk sopimuksen mukaan. Sossut sanoi että etsivät mahdollisimman hyvän pienryhmäkodin mahd. Läheltä lahtea missä asun. Lahden alueella eikä hollolassa ollut vapaata missään ja he jatkoivat etsimistä. He löysivät Orimattilasta Pakaalta pienryhmäkodin joka ensivaikutelmalta näytti ihan mukavalta joten lähdimme tutustumaan. Siellä meidät otti vastaan laitoksenjohtaja sekä eräs työntekijä. Puhuimme että kun muutan sinne onko mahdollisuutta jatkaa harrastustani ratsastusta sekä millaiset kotilomat. He lupailivat joka viikonlopulle koko viikonlopun mittaiset lomat. Sekä kysyimme onko minun pakko syödä muiden kanssa koska kärsin vaikeasta syömishäiriöstä ja minua häiritsi jos joku katsoi minua kun söin. Sitte tuli muuttopäivä ja lähdin turvallisesta kodistani orimattilaan keskelle ei mitään. Sain purkaa tavarani rauhassa ja asetella mieleistäni järjestystä sekä asettua ryhmäkotiin.

Kaikki kuitenkin muuttui hyvin pian.

Kaikki mitä luvattiin ei pitänyt minut pakotettiin syömään muiden kanssa ja vedotiin kotilomien pois ottamiseen ja kaikki tottakai katsoivat uutta nuorta hyvinkin pitkin nenin. Päivällisen jälkeen vetäydyin omaan huoneeseeni ja heti ensimmäinen merviksi esittäytynyt työntekijä tuli räyhäämään minulle miksi en syönyt ja pistää omaohjaajani rankaisemaan minua niinkui parhaaksi näkee.

Johtaja sekä työntekijä joka oli ollut tutustumisessani mukana olivat ohjaajiani. Johtaja ei niinkään oikea ohjaaja vaan "vara". Ohjaajani tuli lopulta huoneeseeni ja alkoi huutaa kun en voinut mukamas syödä muiden kanssa samaan aikaan ja sanoi että kuvittelen vain liikoja kaikesta. Hän sanoi että olen liian typerä huomaamaan miten hyvin olen syönyt muiden seurassa oltuani päivän ryhmäkodissa. Ei se siihen vielä päättynyt en kuulemma saanut pitää itse yhteyttä sossuihini vaikka minulla heidän numeronsa olikin. Hän uhkasi sillä että puhelimeni viedään pois. Hän myös huomautti siitä hyvin kovaan ääneen jos en tottele häntä mikään ei sujuisi minulla siellä. Lopulta hän tarpeeksi raivottuaan poistui huoneestani ja laittoi oven kiinni. Siitä seurasi huoneen ratsaus ettei minulla olisi mitään kiellettyä huoneessa. Siitä ilmoitettiin sossuille että vastustin sitä ja että tavaroistani löytyi kiellettyjä asioita vaikka pääsin "ratsauksen" läpi. Soitin sossuni vastaajaan ja jätin viestin miten epäoikeudenmukaisesti ensimmäinen päivä on mennyt. Sosiaalitoimesta soitettiin laitokseen ja pyydettiin minua puhelimeen ja minun piti puhua annen (eli sossuni) kanssa omaohjaajani kuunnellessa, hän yritti puhelun aikana monta kertaa kontrolloida sanomisiani kun kerroin mitä oli sanottu minulle. Lopulta annoin puhelimen ohjaajalleni ja hän puhui siinä vielä hetken sossun kanssa kieltäen kaiken toivottaen hyvää päivää ja sulki puhelun, naisen silmät olivat raivosta punaiset ja väitti että törkeästi valehtelen. Hän myös kyseli kaikki henkilökohtaiset asiat läpi ja uskoi olevansa oikeutettu kuulemaan vaikeasta masennuksestani sekä muista asioistani.

Ryhmäkodissa ei otettu huomioon laktoositonta ruokavaliota ja seuraavan päivän ruoka tehtiin normaaliin maitoon. Ilmoitin etten voi syödä sitä ja taas sain huudot pystymättömyydestä ja valehtelusta. Soitin uudestaan sossuilleni ja he ilmoittivat allergiastani ryhmäkotiin. Työntekijät sanoivat että kyse on väärinkäsityksestä. Seuraavan kerran ongelmia alkoi tulla kotilomalle mentäessä. Ihana ohjaajani oli viemässä minua kotiin ja kysyi minulta seurustelusuhteistani, kun en halunnut kertoa hän pysäytti auton bussipysäkille ja huusi ellen kerro hän tekee u-käännöksen ja en pääse kotiin.

Lomat olivat jatkuvasti tälläisiä. Kun tuli 3kk päätöspalaveri minulle ilmoitettiin että olen toisen 3kk siellä samassa paikassa. Sossuni pahoittelivat mutta ohjaajani hyvin ivallisesti hymyili ja sanoi että olen enemmänkuin tervetullut jäämään. Kotilomani pitenivät ja sain olla omatoimisempi. Mutta ohjaajani ei katsonut asiaa vielä läpi sormien vaan kaiveli huonettani ja kyseli minulta aivan kaikesta. En antanut poikaystäväni enään tulla käymään laitoksessa joten ohjaajani taas suuttui minulle.

Ohjaajani tuli eräs ilta huoneeseeni ja kertoi että mitään muuta hän ei halua kuin että minut huostataan ja hän myös tekee sen mahdolliseksi. Soitin sossuilleni taas ja he kuuntekivat tarkkaavaisina ja ilmoittivat laitokseen haluavansa keskustella kahdestaan kanssani joten jos minut voisi viedä lahden sossujen asemalle keskustelemaan. Sinnekkin oli ohjaajani edelleen mukaan tunkeutumassa mutta hänet kiellettiin tulemasta. Olin riemastunut ja sosiaalitoimi lupasi purkaa sijoitukseni heti toukokuun 30pv 2012. Kun
olin pakkaamassa tavaroitani laitokselta ohjaajani tuli huoneeseeni halasi väkisin ja toivotti hyvää jatkoa minulle. Nyt olen kohta 18 ja edelleen tuottaa ääretöntä inhoa
muistella sitä sijoitustani. Tässä olivat ihanat sossut mutta hirveä omaohjaaja.