Raiskauksille kovempi tuomio!

En minäkään usko, että vankila parantaisi raiskaajan. Vankila on siitä hyödyllinen, että vanki ei vankilassa olonsa aikana voi vapaasti tehdä uusia rikoksia. Monet rikolliset tekevät uusia kolttosia pian vankilasta päästyään, ja niin myös raiskaajat. Pelkästään muun yhteiskunnan suojelun vuoksi vankilatuomioiden pitäisi olla pitempiä.

Olen kokenut psykologisen manipuloinnin ja valtasuhteilla pelaamisen lisäksi alkoholin ja väkivallan sävyttämän, toistuvasti raiskaukseen asti edenneen ihmissuhteen.

Tapahtumahetkellä olin valitettavasti liian naiivi ymmärtämään mistä oli todellisuudessa kyse. Tarkemmat yksityiskohdat eivät kuitenkaan kuulu tähän, sillä haluan kauhistelun sijaan ottaa kantaa vallitseviin käsityksiin raiskauksen ja muun seksuaalisen väkivallan uhreista.

Alussa tapahtumien jälkeen en tuntenut oitkään aikaan oikeastaan mitään. Ns. ammattiauttajien kanssa keskustellessani sain jatkuvasti kuulla, että minun täytyisi alkaa masentuneisuuden ja vihan sekainen tunnekriisi jotta olisin lainkaan uskottava seksuaalisen väkivallan uhri. Vastaavaa näkemystä olen joutunut sietämään myös läheisiltäni, ja mediassa se on niin jokapäiväistä, etten vieläkään jaksa lukea seksuaalista väkivaltaa kauhistelevia uutisia.

Minusta itsesääliin ja elämän kriisiin saattamiseen ei todellakaan pidä kannustaa. En suinkaan vähättele raiskauksen aiheuttamia kärsimyksiä (kärsin niistä itse vuosikausia lähes joka päivä [ja yö].) Ajoittain en jaksanut masennuksen takia hoitaa normaaliin elämään kuuluvia asioita, mutta yhtä vakavasta masennuksesta kärsin myös kauan ennen tapahtumia toisessa elämänvaiheessa. Molemmista kerroista olen selvinnyt, vaikka se onkin ollut välillä uskomattoman raskasta, ja olen saanut elämän syrjästä hyvän otteen.

Lopullinen ratkaisu ongelmaan ei ole rangaistusten koventaminen vaan asian todellisten syiden etsiminen ja uhrien auttaminen. Vaikka kastroisimme kaikki miehet maailmassa, ei tehty silti muutu tekemättömäksi. Omassa tapauksessani tekijän elämä ei ole ollut sen helpompaa kuin omanikaan; rohkenen väittää että hän on kokenut lapsuudessaan paljon vaikeampia asioita. Todellista ylipääsyä tapahtumista, eli anteeksiantoa, en ole vielä saavuttanut, mutta olen lakannut tuntemasta vihaa, joka on tavattoman raskasta. Valitettavasti tätäkään ei hyväksytä: oman elämäni jatkamisen sijasta minun odotetaan elävän vihan vankina lopun elämääni.

Toivon kaikille väkivallan uhreille voimia unohtaa, jatkaa omaa elämäänsä ja ehkä joskus antaa anteeksi. Katastrofista selviytyminen on ollut minulle valtava vahvuuden lähde, vaikka kaikki haavat eivät välttämättä parannukaan.

Muille toivon harkintaa ennenkö julistatte toisen elämän pilalle menneeksi. Suruun voi osallistua myös liioittelematta ja vähättelemättä, eikä kaikkien suinkaan tarvitse ymmärtää väkivallan uhrin kokemuksia - se kun ei ole mahdollista

Kaikki raiskaajat pitäisi teloittaa julkisesti!

Jokaisen raiskaajan voisi vähintään tuomita elinkautiseen ... Siis ihan oikeaan elin kautiseen tarkoitan.. Suomessahan se on vaan joku päälle 14 vuotta? En ole tosiaankaan varma mutta, sellaset henkilöt pitää lukita pois pysyvästi ellei teloittaa....?

Kovemmat tuomiot...

Mielestäni vankilatoiminnan tulisi keskittyä arvioimaan sitä, miten todennäköisesti sama henkilö toistaa rikoksen. Kertarikoksesta rankaisemisen ainoa tarkoitus on mielestäni pelottelukeino, jonka täytyy kyllä olla olemassa, estämässä ensikertarikoksia; tärkeätä on kuitenkin myös jo rikoksen tehneiden hoitaminen. Psykologinen arviointi ei varmaankaan ole kovin yksinkertaista, mutta utopiani on, että pelottelun ja jo tehdystä rikoksesta rankaisemisen sijaan pyrittäisiin etsimään ongelmia rikoksen tehneistä (keinoja tähän on kehitettävä) ja kun nämä ongelmat on ratkaistu, heidät vapautettaisiin; vankeuden olisi jatkuttava niin kauan kuin tämä pystyttäisiin toteuttamaan. Tämä on tietysti melko utopistista: psykologinen analyysi on hankalaa ja luultavasti kallistakin, samoin pitkän aikaa vankeudessa pitäminen. Mutta pointtini on se, että peloterangaistus ei oikeastaan toimi (Yhdysvallat suurimpine rangaistuksineen ja rikostilastoineen on tästä hyvä esimerkki) ja tehdystä asiasta kostaminen ei kuulu oikeusvaltion keinoihin.

Yksinomaan miesvihaa tihkuva feministien adressi joka pyrkii tekemään miehistä entistä alistetumpia koiria. Maailman luonnollisimmasta asiasta hengittämisen, syömisen, nukkumisen ja ulostamisen jälkeen voidaan tehdä rikos jos vain nainen on sitä mieltä. Miettikää sitä väärien ilmiantojen määrää ja pelotetta jotka naiset voivat kohdistaa miehiin jos vain siltä sattuu tuntumaan. Minkälaisen tuomion saavat ne naiset jotka syyttävät perättömästi raiskauksesta? Kuka korvaa miehen tuhotun maineen ja mahdolliset viranmenetykset? Ei kukaan, sillä naisen sana on laki tässä maassa.

Jos raiskaat lapsen, viet siltä inhimillisyyden mennessään. Itsetunnon, luottamuksen muihin ihmisiin, KAIKEN! Suomeen vois ottaa kuoleman tuomio raiskareita varten käyttöön. Ihan vaan siks että turhaa me niitä elätetään. Takas kiven sisää ne joutuu kuitenkin!

Tässä nyt jotkut ovat ehdottaneet kuolemantuomiotakin. Siten perusteltuna, että taparaiskaaja on yhteiskunnallisesti hyödytön. Nyt tehdään oletus, että edes tuo väite olisi totta. Tuolla perusteella raiskaajat teloitetaan. Mutta entäs muut yhteiskunnallisesti hyödyttömät? Kuten vaikkapa muut taparikolliset, ja sitten kehitysvammaiset, muuten pahasti vammautuneet, vanhukset jne? Pitäisikö heidätkin tappaa pois yhteiskunnasta resursseja kuluttamasta? Teloituksien ehdottajat luultavasti vastaavat ei, koska heidän motiivinsa on puhdas viha raiskaajia kohtaan. Miksi heitä sitten ei kuuluisi vihata? Koska yhteiskunnallinen järjestelmä ei voi toimia kosto-periaatteella. Teloituksen ainoa perustelu on pelotteluvaikute, ja tiedän erään valtion tuolla läntisellä mantereella joka on hyvä esimerkki siitä miten hyvin se toimii.

Ajattelutapani voi olla omituinen joillekin, mutta esitän sen tässä nyt lyhyesti: Henkilö A raiskaa henkilön B. Henkilö A määrätään x vuodeksi mielisairaalaan, ja tässä ajassa hän todistettavasti parantuu, ja hän ei enää raiskaa ketään. Henkilö B saa raiskauksesta pahoja traumoja, mutta x vuoden hoidon jälkeen hän kykenee toimivaan työelämässä normaalisti. Omasta mielestäni henkilöt A ja B ovat tässä tilanteessa yhtä arvokkaita. Koko tapauksen tapahtuminen on ikävää, ja tällaiset tilanteet tulisi estää, mutta tapahtuman jälkeen molemmat henkilöt ovat yhtä arvokkaita. Toinen on turvallisuusriski, toinen on vakavasti traumautunut.

Rangaistuksia ei ikävä kyllä voi poistaakaan kokonaan. Syy tähän on systeemin hyväksikäyttäjät. Jos ensikertarikoksien ainoa rangaistus olisi pakollinen kuntoutus, kynnys kokeilla rikollisuutta ensimmäisen kerran olisi huomattavasti pienempi. Tästä syystä peloterangaistuksiakin ikävä kyllä tarvitaan. Mutta niiden ei tule olla kuten Yhdysvalloissa, että pakataan rikolliset laatikkoon z vuodeksi ja näytellään että ongelmaa ei enää ole.

Ajatustapani mukaan tosiaan ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, vaan kaikki joko on hallitsemattoman sattumanvaraista, tai riippuu täysin olemassaolevista tekijöistä. Tästä syystä pidän rikoksen tekijää ja uhria yhtä arvokkaina, ja annan kaikenlaisille teon hyvittämisille vain pelotearvon. Olen valmis väittelemään tästä mallista, joko tällä sivustolla, tai sähköpostin välityksellä. Sähköpostini on siis kallelaukkanen [at] hotmail [piste] com.

Joni talvinen mainitsi kahdeksan asiaa jotka olisivat hänen mielestään pahempia kuin väkivallaton raiskaus. Olen TÄYSIN samaa mieltä hänen kanssaan. Katri Anna Helin valitsisi esimerkiksi lapsen tai puolison kuoleman ennen kuin tulisi raiskatuksi. Vaikka olen täysin kovempien tuomioiden puolesta raiskaajille, en yksinkertaisesti voi ymmärtää miten joku voi pitää elämänsä rakkauden (lapsi/puoliso) kuolemaa vähemmän haitallisena itselle kuin raiskausta. Olen nainen, ja valitsisin väkivallattoman raiskauksen hetkessä jos toisessa vaakakupissa olisi edellämainittu esimerkki.

Hienoa tekstiä, pakko myöntää, ja kannatan ideaa. Enemmän yhtä asiallisia adresseja kuin tämä on! :)

Raiskaajille kovempi tuomio, saatana sehän on melkein sama kun tappais toisen, ja sit nää murha ja tappo jutut kun suomen elinkautinen on vaan 12 vuotta

Kovemmat Tuomiot Totta kai mutta jos on Väärin Tuomittu niin silloin Pienempi Tuomio < en Viittaa jammu siltavuoreen enkä ruumensaareen vaan sanotaan sellaiseen Joka Voidaan lavastaa syylliseksi ja saa siitä väärän Tuomion

Raiskauksesta Kunnon tuomiot...Liian helpolla ovat Päässeet

woin sanoa ett mun tapauksessa tekijä pääsi liian helpolla...kaksi vuotta ehdollista!!!! se korwaus mikä siit saa eip wie niitä helwetillisiä muistija ei sitten ikinä!!! tapahtumasta on wiisi wuotta,se ei todellakaan unohdu ikänä.näin kyseisen ihmisen oikeudessa,se oli todellinen shokki...kunpa eip olisi tarvinnut kokea sitä ollenkaan.mun mielestä suomessa on muutenkin oikeus aiwan sywältä!!! elämä on waan joskus todella rankaa jaksamisia kaikill kowia kokeneille!!!

raiskaajilt kyrvät vittuu!!!!!!!!!!!!

Kuolkaa raiskaajat!!!

Näitä tuomioita pitäisi oikeasti koventaa. 3 vuotta on aivan liian vähän toisen ihmisen elämän pilaamisesta.

Aluksi on sanottava, että minua jaksavat pohjattomasti huvittaa kaikki "munat pois" -kommentit. Aivan kuin penis olisi ainoa väline, jolla raiskauksen voi suorittaa. Ihmiset ovat ilmeisesti onnistuneet rakentamaan itselleen todella falloskeskeisen maailman, kun mielikuvitus ei riitä minkäänlaisten muiden seksuaalirikosten kuvitteluun kuin peniksen emättimeen työntymiseen.

Ja entäpä jos nainen pakottaa miehen työntämään edellämainitun kapineen sisälle väkisin? Hänet ommellaan sitten kiinni?

Mutta asiaan:
Keskimäärin en usko kovien rangaistusten hyödyllisyyteen rikosten ehkäisemisessä, mutta silti kannatan raiskausten suhteen tuomioiden koventamista.
Että miksikö?

Siksi että rangaistukset kertovat osaltaan yhteiskunnallisesta arvojärjestyksestä. Siitä mikä koetaan haitallisena tai vaarallisena. Tällä hetkellä velan maksamatta jättäminen voi olla yhteiskunnalle haitallisempaa kuin raiskaus, jos tuomioita katsotaan.

Toisin sanoen rangaistuksen suuruus määrittelee ihmisen koskemattomuuden - perusoikeuden - arvon hyvin alas. Sinällään se sopii kuvaan; oikeus omistaa nousee tärkeämmäksi kuin velvollisuus olla koskematta toisen tärkeimpään omaisuuteen - ihmiseen itseensä, hänen identiteettiinsä, seksuaalisuuteensa - minäänsä. Väkivalta tarkoittaa sitä että toinen käyttää valtaa toiseen väkisin. Siksi raiskaus on aina väkivaltarikos, riippumatta siitä, paljonko fyysisiä vammoja on seurauksena. Tässä mielessä raiskaus itse asiassa muistuttaa sekä sotakentälle joutumista, joka myös on syvä loukkaus ihmisen itsemäärämisoikeutta ja koskemattomuutta kohtaan, että tietenkin muita väkivaltarikoksia, esimerkiksi pahoinpitelyjä. Raiskauksessa väkivalta ja loukkaus itsemäärämisoikeutta kohtaan kohdistetaan fyysisen väkivallan lisäksi hyvin herkälle alueelle - ihmisen seksuaalisuuteen. Tämä on ihmisen perusvoimia ja ehkä juuri sen seurauksena monet raiskaukset itse asiassa päätyvät olemaan loppujenlopuksi epävirallisia tappoja tai kuolemantuottamuksia uhrin tappaessa itsensä.

Sekä raiskaus että siitä annetut matalat rangaistukset edustavat samoja asioita: a) ihmisten itsemääräämisoikeuden halventamista
ja
b) yleisimmin naisiin kohdistuvina rikoksina todistusta jo yhteiskunnallisissa rakenteissa olevasta misogyniasta.

En usko, että ihminen, joka aidosti kunnioittaa toista, voisi raiskata toista, ainoa ajateltavissa oleva tilanne tällaiselle ovat tietyt harvinaiset sairaudet ja siinäkin liikutaan hyvin tulkinnanvaraisella alueella. Tästä syystä raiskauksen tekijää on aina kohdeltava vaikkakin teostaan vastuullisena, myös henkilönä, jolla on hyvin paha asennevamma tai psyykkinen sairaus. Tämä asennevamma tai sairaus pitää diagnosoida ja hoitaa, jos raiskauksia todella halutaan estää. Tämän lisäksi raiskaukseen pitää aina suhtautua yhteiskunnallisena rikoksena, jota yhteiskunnan rakenteet edistävät.

Jos raiskauksia tahdotaan ehkäistä, tämä vaatii ennen kaikkea ihmisen fyysisten itsemääräämisoikeuksien arvostamista ja toisten ihmisten kunnioittamista, erityisesti seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Rangaistusten koventaminen on eräs tapa ilmoittaa että nämä asiat ovat tärkeitä, eikä niihin saa kajota. Toinen tapa on opettaa lapset ja nuoret arvostamaan omaa itsemääräämisoikeuttaan ja seksuaalisuuttaan, jolloin he antavat enemmän arvoa myös muiden itsemääräämisoikeudelle ja seksuaalisuudelle - eivätkä ehkä totea että "reikä se on sammunutkin" (poikien kannalta valitettavasti ystäväni ei suinkaan ollut sammunut vaan torkuilla, ja he saivat tästä syystä varsin lentävän lähdön "rei'ältä").


Raiskaukset sekoitetaan monesti seksiin ja seksin tarpeeseen; raiskaaja raiskaa, koska nainen ei anna. Raiskaajalla saattaa olla seksuaalisia frustraatioita, totta kyllä, mutta nämä seksuaaliset frustraatiot ovat seurausta hänen sisäisestä todellisuudestaan, ongelmista suhteessa itseensä tai hänelle kehittyneistä hyvin pahoista asennevammoista eivät sen hetkisestä ulkoisesta todellisuudesta, johon tuleva uhri vaikuttaa. On täysin selvää, että ihminen ei voi olla vastuussa toisen ihmisen teosta, niinpä myöskään - paria hyvin epätodennäköistä esimerkkiä lukuunottamatta - kukaan ei voi olla vastuussa siitä, että toinen raiskaa hänet. Tätä ei voi ikinä riittävästi korostaa.

Olen erinäisiä kertoja vinoillut miespuolisille ystävilleni, kuinka olisin öisellä kadulla "paremmassa turvassa" ilman heitä; edelleen Suomessa suurin osa raiskauksista tehdään tuttujen, "ystävien" ja perheenjäsenten toimesta, vaikka viime aikoina tietyillä tavoin orientoituneet suomalaiset (erityisesti miehet) ovatkin hyvin tomerasti koettaneet saada tätä unohtumaan vetoamalla maahanmuuttajien tekemiin vastaaviin rikoksiin. Lisäksi on tilastollinen tosiasia on, että nainen on yksin kadulla kävellessään paremmassa turvassa väkivallalta kuin mies, jonka todennäköisyys päätyä pahoinpidellyksi on huomattavasti suurempi. Oma mielipiteeni on, että naisten, joita tämä asia erityisesti tässä yhteiskunnassa koskee, on lakattava pelkäämästä raiskauksia. Raiskaus on yksi vastenmielisimmistä, inhottavimmista, epäreiluimmista , sadistisimmista väkivallan muodoista ja rikoksista. Silti on kertakaikkiaan lakattava hiljaisena, kilttinä uhrina olo. Tämä koskee sekä raiskattuja - heille se tietenkin on kovin paljon vaikeampaa, myötätuntoni heille - että meitä, jotka on opetettu pelkäämään raiskausta. Itse en pidä siitä, että minua yritetään kontrolloida pelolla. En suostu suostumaan potentiaaliseksi uhriksi, jota vielä kaiken huipuksi syytetään, jos uhriksi päätyy.

Ihmiset, arvostakaa itsemäärämisoikeuttanne - ja lukekaa Despentesin King Kong -tyttö.

Kat

Tuen tätä adressia syvältä syämmestäin

EHDOTTOMASTI kovemmat rangaistukset. 10 vuotta voisi olla ihan sopiva näin alkuun, eipähän tekijä ainakaan heti voisi uusia rikostaan. Nykyinen systeemi on surkea.

Ehdottomasti allekirjoitan. Raiskaajille 20 vuotta niin osaa miettiä tekosiaan, ja alaikäisen raiskauksesta pitäisi jo ehdottomasti ottaa nirri pois.

Kati oksasen tekstiä lainaten. Raiskauksen voi tehdä muullakin kuin sillä peniksellä jonka moni täällä on jo leikkaamassa raiskaajilta.

Mutta kovemmat tuomiot täytyy kehittää, mutta vankiloista ei ole mtn hyötyä. Ei sitten kerta kaikkiaan yhtään mitään. Ihminen viedään "hotelliin" jossa tuodaan ruoka ja juoma suoraa selliin. Siellä saa vain ajatella että kellehän seuraavaks tekis jtn kivaa ku täältä pääsee.