Onkemäen koulu

" Kyläkoulun arvo ja hinta

Ennen kouluja nousi kuin sieniä sateella, nyt niitä tapetaan kuin kärpäsiä. Toisten mielestä koulun lopettaminen auttaa kuntaa pysymään hengissä, toisten mielestä kuolemaan. Tehdyistä selvityksistä osa liputtaa pienten, osa suurten koulujen puolesta. Kun koulun lopettamista perustellaan säästöillä, on ainakin syytä tarkistaa säästölaskelmat. Valtiovallan puolelta sekin on teko, ettei tehdä mitään.
Tiina Tikkanen Annika Rauhala, Kuva

Kuluvalla 2000-luvulla on lakkautettu noin sata koulua vuosittain. Tänä syksynä toiminnassa oli 3 065 peruskoulua, 109 vähemmän kun vuosi sitten. 20 vuotta sitten Suomessa oli viitisen tuhatta peruskoulua.

Viime vuonna kouluja lopetettiin eniten Satakunnassa ja Keski-Suomessa. Nollatuloksella selvittiin Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Ahvenanmaalla. Eniten on hävinnyt alle 50 oppilaan kouluja. Toisaalta yli 500 oppilaan koulujen määrä on lisääntynyt. Viime vuosina pienen koulun raja on noussut: se ei ole enää 20 vaan 50 tai jopa 80 oppilasta.

Perusopetuksen oppilasmäärä laski viime vuonna noin 8 000:lla. Koulujen sulkeminen on johtunut oppilasmäärän laskusta, mutta joidenkin arvioiden mukaan kouluja on lakkautettu enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen edellyttäisi. Sitä paitsi oppilasmäärän lasku näyttää tasaantuvan vuosikymmenen lopulla.

Kuntaliitoksia perustellaan palvelujen säilyttämisellä ja parantamisella. Joissakin liitoskunnissa on kuitenkin aloitettu liitospäätöksen myötä kouluverkon supistaminen ja nimenomaan uuden kunnan reuna-alueilta. Toisaalta monissa liitossopimuksissa on sovittu tiettyjen koulujen säilymisestä.

Pitäviä kustannuslaskelmia

Kyläkoulu on tunneasia hyvässä ja pahassa. Pienessä koulussa on aikaa kuulla lapsen tunteita. Kyläkoulun säilyttämiseen tarvitaan tunteen paloa. Jos koulu uhataan lakkauttaa, tunteet käyvät kuumina, ja kun koulu lakkautetaan, edessä on surutyö.

Päättäjien mielestä tunteet ovat huojuva perusta päätöksenteolle. Katse on käännettävä kylmään järkeen, ja sehän tarkoittaa puhetta rahasta. Kyläkouluja suljetaan, koska sanotaan niiden tulevan liian kalliiksi.

Suunnittelija Sami Tantarimäki Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta haluaa selvittää, milloin väite on totta ja milloin ei. Hän tutkii kuutta 2007 lakkautettua koulua eri puolilla maata. Tarkoituksena on vertailla lakkauttamisen perusteita ja todellisia kustannuksia maaseutuvaikutukset huomioon ottaen.

– Tavoitteeni on konkretisoida keskustelussa käytettyjä argumentteja sekä patistaa vuoropuheluun vaihtoehdoista, Tantarimäki kertoo.

Hänen mukaansa kunnat arvioivat saavansa yhden koulun lakkauttamisella keskimäärin 100 000 euron säästöt.

– Kunnan esittämä laskelma saa lähes aina seurakseen kyläläisten laatiman laskelman, ja näiden laskelmien loppusummissa voi olla suurikin ero. Siksi arvio todellisista säästöistä kiinnostaa.

Hintalaput arvoille

Kyläkoulujen puolustajien sivuilla (http://pienetkoulut.blogspot.com/) opetetaan lukemaan kuntien säästölaskelmia. Yllättävän usein laskelmista unohtuvat mahdollisesti menetetty valtionosuus ja investoinnit, joita syntyy lasten siirtyessä toiseen kouluun.

Koulujen lakkautuksia perustellaan sanomalla, että ei kannata maksaa seinistä. Usein rakennus jää kuitenkin kunnan omistukseen, jolloin kiinteistökulut eivät katoa. Entä mihin siirtyvät lakkautettavan koulun muut toiminnot kuten lasten päiväkerhot, kirjasto tai kyläläisten kokoontumiset? Koulukuljetuskustannusten lisäyksestä tarvitaan luotettava arvio liikennöitsijältä.

Koska rahan kieli näyttää olevan ainoa ymmärrettävä kieli, on kai opittava hinnoittelemaan aineettomia arvoja. Paljonko tarjotaan läheisyydestä, entä terveestä itsetunnosta? Montako tuhatta euroa maksaa yhteisöllisyys, intiimiys ja turvallisuus?

Mitä maksaa, kun kylässä asuva vanhus saa koululla tehdyn ruoan tai kyläläiset pääsevät jumppaan koulun saliin? Suurenevatko oppilasryhmät vastaanottavassa koulussa, ja tuoko se mukanaan lisää koulunkäyntiavustajien ja erityisopetuksen tarvetta? Miten arvioidaan kyläkoulujen rahallinen arvo vetovoimatekijänä lapsiperheiden päättäessä asuinpaikastaan?

Valtio on voimaton

Suomessa kouluverkkoasiat kuuluvat kuntien itsensä päätettäviksi.

– Kunnilla on oikeus lakkauttaa kouluja, ja sille me emme voi mitään, sanoo opetusneuvos Eero K. Niemi Opetushallituksesta.

– Valtionhallinnossa seuraamme toki, että verkko pysyy kattavana ja saavutettavuus hyvänä. Hankalin tilanne on Oulun läänissä, jossa koulumatkat venyvät joskus yli sallittujen rajojen.

Lainsäädännön asettama ainoa rajoitus on koulumatkojen kesto. Suomessa raja on kaksi ja puoli tuntia, kun EU-suosituksen mukaan koulumatkoihin saa kulua enintään puolitoista tuntia.

Koulutuspolitiikan kelkka kääntyi 1990-luvulla. Aiemmin suosittiin pieniä kouluja. Opettajien palkkaukseen saatiin valtiolta korvamerkittyä rahaa, minkä turvin jopa yhden opettajan koulut säilyivät. Jos kunta päätti lakkauttaa koulun, päätös piti alistaa lääninhallitukselle, ja sitä kautta valtio saattoi tulla väliin.

1990-luvulla valtion holhouksesta haluttiin päästä eroon antamalla kunnille lisää päätösvaltaa. Pienten koulujen ylläpito alkoi käydä kannattamattomaksi. Vuonna 2006 poistettiin pienkoululisät ja lakkautettiin 167 koulua. Ensi vuoden alusta uudistuva valtionosuusjärjestelmä ei sisällä mitään erityisresursointia pienille kouluille. Onkin todennäköistä, että kouluverkko harvenee entisestään.

Yksi näkemys vallalla

Eero K. Niemi kertoo 1990-luvulla tehdystä peruskoulun arvioinnista, jonka mukaan pienissä kouluissa viihtyvyys oli parempi mutta oppimistulokset huonompia kuin suurissa kouluissa.

– Tämänhetkisen tiedon perusteella koulun koolla ei ole tutkimusten mukaan yhteyttä oppimistuloksiin. Pienissä kouluissa opitaan yhtä hyvin kuin suurissa kouluissa.

Mänttä-Vilppulan sivistysjohtaja, kasvatustieteen tohtori ja Suomen lähikoulut -yhdistyksen puheenjohtaja Taina Peltonen on samaa mieltä. Hänen mukaansa oppimistulokset ovat suunnilleen samanlaiset erikokoisissa kouluissa, mutta sosiaalisessa kasvussa yhdysluokilla on etuja, joita samanikäisopetuksessa ei saada. Kyläkoulujen rikkaus ovat yhdysluokat, joiden edut on viime aikoina huomattu varsinkin Kanadassa, Alankomaissa ja USA:n Kaliforniassa.

– Meillä juurrutetaan ihmisille mielikuvaa pienten koulujen huonommasta laadusta. Suomessa on aina vallalla yksi ajatus ja se on, että pieni koulu maksaa, pieni pitää sulkea. Kuitenkin monimuotoisuus on ollut meille rikkaus, Peltonen huomauttaa.

Valvontaa kaivataan

Myös professori Eira Korpinen Jyväskylän yliopistosta puolustaa pienten koulujen kasvatuksellisia etuja. Parhaita oppimistuloksia syntyy pienessä, noin 15 oppilaan ryhmässä, jossa voi olla eri-ikäisiä ja eritasoisiakin oppilaita.

Vanhemmat ja kyläläiset eri puolilta maata kysyvät Korpiselta viikoittain neuvoja oman lähikoulun puolustamiseen.

– Jo vuonna 2000 oikeuskansleri antoi huomautuksen, jonka mukaan lasten sivistykselliset perusoikeudet ovat uhattuina kouluverkon harvenemisen takia. Mihinkähän tämäkin muistutus on hautautunut? Korpinen ihmettelee.

Hänen mielestään opetusministeriön on otettava kantaa kouluverkon rapistumiseen.

– Vaikka laki ei salli ylipitkiä koulumatkoja, kunnollista valvontasysteemiä ei ole. Lääninhallitukset edellyttävät, että vanhemmat tekevät valituksia, jolloin vanhempien pitää olla valtavan aktiivisia.

Läänien peruspalvelujen arviointiraportti 2008 kertoo, että kuljetuksessa olevien oppilaiden osuus on pysynyt melko samalla tasolla vuodesta 2004 lähtien. Koulukyytiläisten määrä ei siis näytä lisääntyneen koulujen lakkautuksista huolimatta.

Yhteisöllisyyttä rakentamassa

Professori Korpinen johtaa Jyväskylän yliopiston Ilon pedagogiikkaa etsimässä -hanketta. Siinä tutkitaan koulua hyvinvointikeskuksena ja tuotetaan tietoa yhdysluokkaopetuksesta ja oppilaiden kouluviihtyvyyttä edistävistä tekijöistä.

– Kylä- ja lähikoulu kasvuympäristönä tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet lasten ja nuorten, koko kylän ja lähiyhteisön, kokonaisvaltaisen kehityksen tukemiselle, Korpinen muistuttaa.

Opetushallitus huolehti taannoin pienten koulujen vahvistamisesta Aktiiviset kyläkoulut -koulutuksella ja vuoden 2004 pienten koulujen kehittämishankkeella, jossa kyläkoulut yhdistivät voimavarojaan ja opettajat saivat oppia tietotekniikassa ja virtuaaliopetuksessa.

– Lähikoulut ohjattiin ruokkimaan sisäistä yrittäjyyttä, oma-aloitteisuutta, luovuutta ja sinnikkyyttä. Meillä Karvialla hanke poiki hyvää. Kouluja ei lakkautettu, vaikka pari vuotta sitten paine oli kova. Meillä on menossa monia kansainvälisiä hankkeita ja lisäksi olemme erikoistuneet yrittäjyyskasvatukseen, kertoo Kantin koulun rehtori Marjo Yli-Luoma, joka toimi kehittämishankkeen koordinoijana.

Enää Opetushallituksella ei ole pienten koulujen tukihankkeita.

Kulttuuriperintöä vaalimassa

Pohjois-Karjalassa Kontiolahden Selkien koululla järjestettiin lokakuussa kyläkouluseminaari, jossa pienten koulujen puolustajat kautta maan jakoivat huoliaan kouluverkon hurjasta harvennusvauhdista ja arvostelivat osaa koulujen lakkautuspäätöksistä hätiköidyiksi. He vaativat, että EU:n rooli rahoituksessa tulee selvittää viipymättä samoin kuin mahdollisuus yksityiskoulujen perustamiseen. Jos kyläkoulu päätetään lakkauttaa, sille tulisi antaa kolmen vuoden harkinta-aika, jonka kuluessa koulu sitoutuu etsimään ratkaisuja.

Opetusministeriöitä Selkien seminaarissa edusti Hannele Seitsonen, joka luotsaa eduskunnalle ensi keväänä annettavaa selontekoa kulttuurin tulevaisuudesta.

– Kyläkoulut ovat olleet keskeinen osa yhteiskunnan perusrakennetta ja erittäin merkittäviä kanavia kulttuuriselle ja luovalle pääomalle, hän toteaa.

Selkien koulu pyrkii säilymään hengissä vahvistamalla perinteentuntemusta ja kansainvälisyyttä. Keväällä yhteistyöhön kutsuttiin Unalakleetin koulu Alaskasta ja Noryan koulu Udmurtiasta.

Onko lapsen paikka auton takapenkillä?

OAJ:n mielestä tärkeintä koulussa on laadukas opetus ja turvallinen ympäristö. Opettajan pitää pystyä kohtaamaan lapset yksilöinä, ja lapsella on oltava mahdollisuus saada aikuisen kohdennettua huomiota. Tämä ei onnistu jättisuuressa koulussa.

Kyläkouluihin liittyy hyvin paljon tunnearvoa. Mielikuva siitä, että pieni on kaunista, on yhtä vähän totta kuin se, että suuri on kaunista – asia on hyvin moniulotteinen. Kylmässä maassa lämmitettävät rakennukset maksavat paljon. Virikkeidenkään puolesta ei voi yksioikoisesti sanoa, että pieni koulu on paras. Siellä ei saa aina kokoon esimerkiksi jalkapallojoukkuetta. Vaikka lapsi kävisi kyläkoulua, kuskataanko häntä kuitenkin harrastuksiin? Lapsen elämä ei ole pelkkää koulua, vaan sitä pitää tarkastella laajemmin.

Toisaalta kyläkouluasiaa ei pidä tarkastella pelkästään euroina. Kyläkoulujen lakkauttaminen kiihdyttää muuttoliikettä. Monelta kylältä on mennyt ensin posti, sitten kauppa, ja viimeinen kuolinisku on ollut koulun sulkeminen. Toivoa sopii, että kunnissa tarkasteltaisiin koulua myös kylän toimintakeskuksena, jonka piirissä toteutettaisiin myös muita kuin koulun toimintoja.

Moni lapsi käyttää 2–4 tuntia päivässä istumalla koulutaksissa. Sitäkö tämä elämä on? Onko lapsen oikea paikka auton takapenkillä?"

Olli Luukkainen

OAJ:n koulutusasiain päällikkö