Pään peittäminen jumalanpalveluksessa rukoiltaessa ja profetoidessa!

Maanantaina 18.1.2016 EU-ulkoministerit hyväksyivät tämän, roomalaiskatolinen ulkoasiainministeri Timo Soini edusti Suomea siellä eli siirtokuntatuotteiden merkitseminen!

+++

Vatikaani vaatii Israelia lopettamaan Palestiinan miehityksen
Vatikaani ja Israel ovat ajautuneet kiistoihin Palestiinan tilanteen vuoksi. Vatikaani kritisoi Israelia palestiinalaisten kohtelusta, ja Israel syyttää Vatikaania antisemitismistä.
Israelin viranomaiset ovat raivostuneet arkkipiispa Cyrille Bustroksen lausunnosta, että kansainvälisten organisaatioiden pitäisi puolustaa palestiinalaisten oikeuksia. Bustros kritisoi myös Israelia Raamatun väärinkäytöstä oikeutettaessa Palestiinan miehitystä.
”Me kristityt emme voi puhua luvatusta maasta juutalaiskansan eksklusiivisena etuoikeutena”, Bustros totesi. ”Tämän lupauksen täytti Kristus. Ei ole enää valittua kansaa – kaikki miehet ja naiset kaikista maista ovat tulleet valituksi kansaksi."

+++

Council conclusions on the Middle East Peace Process
Council of the EU
• 18/01/2016
• 18:30
• Press release
• 14/16
• Foreign affairs & international relations
18/01/2016 | 18:30
Press contacts
Azadeh Sharafshahi
Press officer
+32 22813195
+32 475691865
1. The Council is deeply concerned that the continuing cycle of violence has led to a serious loss of human life in Israel and the Palestinian territory in recent months. The EU firmly condemns the terror attacks and violence from all sides and in any circumstances, including the death of children. The EU calls on political leaders to work together through visible actions to contribute to calm and address the underlying causes of the tensions. The EU recalls the special significance of the holy sites, and calls for upholding the status quo put in place in 1967 for the Temple Mount / al-Haram al-Sharif in line with previous understandings and with respect to Jordan's special role.
2. The EU urges all parties to refrain from any action that would worsen the situation by way of in-citement or provocation and calls on the parties to condemn attacks when they occur and adhere strict-ly to the principles of necessity and proportionality in the use of force. It commends both sides for up-holding security coordination in the light of an extremely challenging situation. The EU welcomes progress on the Duma investigation and calls for Israel to hold all perpetrators of settler violence to account. The EU also calls on both sides to jointly and resolutely fight incitement and hate speech, for instance by establishing a mechanism to consult on incitement along the lines of their previous com-mitments.
3. The EU is convinced that only the reestablishment of a political horizon and the resumption of dia-logue can stop the violence. Security measures alone cannot stop the cycle of violence. The underlying causes of the conflict need to be addressed. The EU reaffirms its support to the Quartet calls for signif-icant transformative steps to be taken, consistent with the transition envisaged by prior agreements, in order to restore confidence and rebuild trust. The EU urges both sides to implement these measures at the earliest juncture possible. A fundamental change of policy by Israel with regard to the occupied Palestinian territory, particularly in Area C, will significantly increase economic opportunities, empower Palestinian institutions and enhance stability and security for both Israelis and Palestinians.
4. The EU is united in its commitment to achieving a two-state solution - based on parameters set out in the Council Conclusions of July 2014 - that meets Israeli and Palestinian security needs and Pales-tinian aspirations for statehood and sovereignty, ends the occupation that began in 1967, and resolves all permanent status issues in order to end the conflict. It strongly opposes all actions that undermine the viability of the two state solution and urges both sides to demonstrate, through policies and actions, a genuine commitment to a two-state solution in order to rebuild trust and create a path back to meaningful negotiations. To this end, the EU will continue to closely monitor developments on the ground and their broader implications and will consider further action in order to protect the viability of the two-state solution, which is constantly eroded by new facts on the ground.
5. Securing a just and lasting peace, ending all claims, will require an increased common international effort. The EU, including through the action of its Special Representative, will work actively with all relevant stakeholders, including partners in the Quartet, notably the United States, in the region and in the United Nations Security Council, towards a renewed multilateral approach to the peace process. Recalling the spirit of dialogue and cooperation that presided over the Madrid Conference 25 years ago, the establishment of an International Support Group and a further international conference are both possible ways to contribute to this end. The EU recalls its willingness to engage further with re-gional partners on the basis of the Arab Peace Initiative which provides key elements for the settlement of the Arab-Israeli conflict as well as the opportunity for building a regional security framework.
6. The EU recalls that compliance with international humanitarian law and international human rights law by states and non-state actors, including accountability, is a cornerstone for peace and security in the region. The EU calls for the protection of children, including ensuring the right to education in a safe and secure school environment. The Council highlights the importance of unhindered work of civil society both in Israel and the occupied Palestinian territory and follows recent developments in this regard with concern.
7. Recalling that settlements are illegal under international law, constitute an obstacle to peace and threaten to make a two state solution impossible, the EU reiterates its strong opposition to Israel's set-tlement policy and actions taken in this context, such as building the separation barrier beyond the 1967 line, demolitions and confiscation - including of EU funded projects - evictions, forced transfers including of Bedouins, illegal outposts and restrictions of movement and access. It urges Israel to end all settlement activity and to dismantle the outposts erected since March 2001, in line with prior obli-gations. Settlement activity in East Jerusalem seriously jeopardizes the possibility of Jerusalem serving as the future capital of both States.
8. The EU and its Member States are committed to ensure continued, full and effective implementation of existing EU legislation and bilateral arrangements applicable to settlements products. The EU ex-presses its commitment to ensure that - in line with international law - all agreements between the State of Israel and the EU must unequivocally and explicitly indicate their inapplicability to the territories occupied by Israel in 1967. This does not constitute a boycott of Israel which the EU strongly opposes.
9. The EU urges all Palestinian factions to engage in good faith in the reconciliation process which is an important element for reaching the two state solution. The EU will continue its support to Palestinian aspirations for Statehood. It is of the utmost importance that the positive results of the past are not lost and Palestinian institutions must continue to grow stronger, more transparent, more accountable and more democratic. The EU calls upon the government to work towards genuine and democratic elections for all Palestinians. Strong, inclusive and democratic institutions, based on respect of the rule of law and human rights, are crucial in view of the establishment of a viable and sovereign Palestinian State. To this end, the EU calls on all Palestinian factions to find common ground and to work together to address the needs of the Palestinian population.
10. The EU calls for all parties to take swift steps to produce a fundamental change to the political, security and economic situation in the Gaza Strip, including the end of the closure and a full opening of the crossing points, while addressing Israel's legitimate security concerns. Recent rocket fire by mil-itant groups is unacceptable and underlines again the danger of escalation. All stakeholders must commit to non-violence and peace. The EU urges the Palestinian sides to make the reconstruction of Gaza an overarching national priority especially as regards to health, energy and access to water. The Palestinian Authority must fully resume its governmental functions in Gaza, as it is an integral part of a future Palestinian state. The EU welcomes the steps that Israel has taken to ease some restrictions on Gaza. However the lifting of restriction on movement of people, services and goods - particularly those designated as 'dual-use items' - is needed to allow reconstruction efforts and basic service delivery. The EU calls all parties, state and non-state actors to guarantee unimpeded humanitarian access to Gaza, as foreseen by international humanitarian law, for national, local and international humanitarian organizations, including EU bodies and Member States. The EU remains ready to engage with the par-ties and relevant stakeholders towards resolving the situation and calls on the international community to swiftly honour its pledges.
11. The EU reiterates its offer to both parties of a package of European political, economic and security support and of a Special Privileged Partnership with the EU, which offers substantial benefits to both parties, in the event of a final peace agreement. The EU underlines that the future development of the relations between the EU and both the Israeli and Palestinian partners will also depend on their engagement towards a lasting peace based on a two-state solution.

+++

Kerrotaan totuus ja pysytään totuudessa!
Israel on juutalaisten maa – ei ”palestiinalaisten”
Israelin maa on ollut jatkuvan arabiterrorismin kohteena, joista osa iskuista tehdään ”Palestiinan” kaut-ta, siksi Israel joutuu pitämään tiukan valvonnan ”Palestiinan” arabien, viimeksi Gazan alueen suhteen. Ongelma poistuisi, jos arabit uskoisivat koraania, joka sanoo Allahin antaneen Israelin maan juutalai-sille. Monimiljonääri arabien olisi helppo uudelleen asuttaa ”palestiinalaiset” – kuten aikoinaan karja-laiset - eri arabimaihin, josta he ovat alunperinkin kotoisin.
Historiasta, myös muista kuin islamilaisista lähteistä, ei löydy mistään valtiota nimeltä ”Palestiina” saati sitten Jerusalemia sellaisen pääkaupunkina. ”Palestiina”- nimistä valtiota ei ole ollut olemassa ennen Israelin valtion syntymistä 1948. Käsite ”Palestiinan valtio” tuli Israelin valtion syntymisen jälkeen -48. Käsite ”Palestiinan valtio” perustettiin ainoastaan
siitä syystä, että sen avulla koetetaan tuhota Israel ja saada maailman sympatiat arabien puolelle.
Sitten vuoden 70 jKr., jolloin Jerusalemin temppeli tuhottiin ja Israelin kansa joutui hajaannukseen kaikkien kansojen sekaan, ei Lähi-idässä ole ollut ”Palestiinan valtiota” eikä sitä ennen. Lähi-idässä ei ole ollut ennen Israelin valtion perustamista ”Palestiinan valtiota”, jolla olisi ollut oma raha, omat sel-keät kansakunnan rajat, valtion omat johtajat tai hallitsijat
tai oma valuutta. Vuoden 70 jKr. jälkeen Israelin maa oli roomalaisten, bysanttilaisten, arabien, seljuk-kien, ristiretkeläisten, ammelukkien, turkkilaisen ottomaanien ja brittiläisten mandaattihallinnon alai-suudessa.
Juutalaiset ajettiin maanpakoon, diasporaan v.135 jKr silloisen Rooman keisarin Hadrianuksen toimes-ta. Tuo vaihe kesti lähes 1900 vuotta, ja päättyi todellisesti vasta 15.5.1948 jolloin nykyinen Israelin valtio perustettiin ja julistettiin itsenäiseksi ja jonka myös silloin YK hyväksyi
jäsenekseen. Kysymys kuuluukin: ovatko nykyisen Israelin rajat samat kuin ne olivat aikanaan jolloin Daavidin ja Salomon kuningaskunnat olivat laajimmillaan (kts. ko. kartat)?
Alkujaan juutalaisten kansalliseksi kodiksi tarkoitettu ja osoitettu Kansainliiton v.1920 päättämä Iso-Britannian mandaattialue käsitti sekä nykyisen koko Israelin, siis myös Gazan, Länsirannan, Golanin sekä Jordanian kuningaskunnan. Siitäkin huolimatta, että kyseinen alue pilkottiin usean otteeseen yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, ensin brittien toimesta kahdesti, sitten myös YK:n suosituksesta ja sitä yritetään pienentää edelleen, se ei poista sitä tosiasiaa, että nykyinen Israel on edelleen ainoa itsenäinen valtio, joka tuolla alueella on milloinkaan ollut, samoin Jerusalem on ollut vain ja ainoastaan juu-talaisvaltion pääkaupunki, ei arabien tai
”palestiinalaisten”.
Arabitkaan eivät puhuneet ” Palestiinan valtiosta” mitään ennen kuin vasta Israelin valtion perustami-sen jälkeen. Israelin maan historia todistaa, että se ei ole koskaan kuulunut Palestiinan valtiolle. Raa-matun todistuksen mukaan Israelin maa kuuluu juutalaisille, jotka
saivat sen virallisesti haltuunsa vuonna 1948. Palestiinan arabit ovat Egyptin, Libanonin, Syyrian, Jor-danian ja Irakin arabien jälkeläisiä, jotka ovat asettuneet Israelin maalle.
Lainaus IH

+++

Vatikaani vaatii Israelia lopettamaan Palestiinan miehityksen
Vatikaani ja Israel ovat ajautuneet kiistoihin Palestiinan tilanteen vuoksi. Vatikaani kritisoi Israelia palestiinalaisten kohtelusta, ja Israel syyttää Vatikaania antisemitismistä.
Israelin viranomaiset ovat raivostuneet arkkipiispa Cyrille Bustroksen lausunnosta, että kansainvälisten organisaatioiden pitäisi puolustaa palestiinalaisten oikeuksia. Bustros kritisoi myös Israelia Raamatun väärinkäytöstä oikeutettaessa Palestiinan miehitystä.
”Me kristityt emme voi puhua luvatusta maasta juutalaiskansan eksklusiivisena etuoikeutena”, Bustros totesi. ”Tämän lupauksen täytti Kristus. Ei ole enää valittua kansaa – kaikki miehet ja naiset kaikista maista ovat tulleet valituksi kansaksi."
Bustros esitti kommenttinsa Vatikaanissa pidettävän kaksiviikkoisen Lähi-idän kirkkojen asioita käsit-televän konferenssin aikana.
Sunnuntaina Israelin apulaisulkoministeri Danny Ayalon hyökkäsi lausuntoa vastaan sanoen Vatikaanin synodin tulleen ”Israel-vastaisen enemmistön kaappaamaksi” ja levittävän ”arabipropagandaa”. Hän vaati Vatikaania sanoutumaan irti Bustroksen lausunnoista syyttäen Bustrosta antisemitismistä.
Palestiinan hallitus antoi kuitenkin ymmärrystä Bustroksen lausunnolle.
Paavi Benediktus XVI ilmaisi vuoden 2009 toukokuussa tukensa itsenäisen Palestiinan valtion perus-tamiselle. Tuolloin Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu vastusti kahden valtion ratkaisua.
Tammikuussa Vatikaani syytti Israelia kristittyjen paosta palestiinalaisalueilta ja kristittyjen joutumi-sesta vaikeuksiin Lähi-idässä. Lausunnon mukaan Israel on nostattanut radikaaleissa muslimeissa är-tymystä maiden kristittyä väestöä kohtaan, ja Vatikaanin mukaan Palestiinan miehityksen loppuminen parantaisi kristittyjen asemaa kaikkialla Lähi-idässä.
Vatikaani sanoi tuolloin, etteivät he yritä valita puolta konfliktissa mutta arabipiispat kuitenkin ”tunte-vat tilanteen hyvin”.
Hondurasin arkkipiispa ja kardinaali Oscar Andres Rodriguez Meridiaga on vihjannut arvioineensa, että katolisen kirkon ja paavin vastainen mustamaalaus voi olla yhteydessä siihen, että kirkko on osoittanut yhä enemmän tukeaan Palestiinalle ja tiukentanut kritiikkiään Israelia kohtaan. Tavoitteena oli ehkä kääntää pois huomio Lähi-idän tilanteesta ja palestiinalaisten ongelmista.
”Se todellakin saa minut pohtimaan, että kun koko valtamedian mielenkiinto oli keskittynyt Lähi-itään, kaikkeen siihen sortoon, jota palestiinalaiseen kansaan on kohdistettu, lehdistö ja Yhdysvaltain televi-sio ottivatkin yht'äkkiä pakkomielteekseen seksiskandaalit, jotka tapahtuivat 40 vuotta sitten, 30 vuotta sitten”, totesi Meridiaga.

+++

Vuonna 1870 Paavi Pius IX julisti opin paavin erehtymättömyydestä. Vaikka paavi onkin erehtymätön, niin saattaapi olla, että nyt meni pikkuisen pieleen Abbasin, Sanan ja Israelin suhteen.

3. Moos. 26:44
Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa.

+++

5. Mooseksen kirja 32

1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuul-koon maa minun suuni sanat! 1 -- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani. 1 Kuulkaat te taivaat, minä puhun, ja maa kuulkaan minun suuni sanoja.
2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kastee-na valukoon puheeni niin-kuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohi-kolle. 2 Sateena virratkoon mi-nun opetukseni, kaste-pisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuuro-sade ruohikolle. 2 Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade, minun puheeni vuotakaan niin-kuin kaste, niinkuin sade vihannon päälle ja niinkuin pisarat ruohon päälle.
3 Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme. 3 Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Juma-lamme kunniaa! 3 Sillä minä ylistän Herran nimeä: antakaat meidän Jumalallemme suuri kun-nia.
7 Muistele muinaisia päi-viä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat. 7 Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa mennei-den sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla. 7 Muista muinaisia aikoja, ymmärrä vuosikaudet su-vusta sukuun; kysy isältäs, ja hän ilmoittaa sinulle, ja vanhimmiltas, niin he si-nulle sanovat.
8 Kun Korkein jakoi pe-rinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kanso-jen rajat israelilaisten luvun mukaan. 8 Kun Korkein jakoi kan-soille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.* [Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mu-kaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mu-kaan".][1. Moos. 11:8]
8 Kuin kaikkein korkein jakoi pakanat ja hajoitti ihmisten lapset, silloin hän laski kansain maan rajat, Israelin lasten luvun jäl-keen.
9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. 9 Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. [2. Moos. 19:5,6]
9 Sillä Herran osa on hä-nen oma kansansa, Jakob on hänen perimisensä nuora.

+++

Juhlapuhe Keren Kajemet:in Tu b`Shvat'in juhlassa
Peter Östman
Eduskunnan Suomi-Israel ystävyysryhmän pj.

Helsinki 24.01.2015

Kunnioitettu lähetystösihteeri, arvoisa puheenjohtaja, hyvä juhlaväki, rakkaat ystävät!

Tänään juhlimme päivää, jolloin puut alkavat kukkia pyhässä maassa. Siksi valitsin päivän teemaksi Uudesta Testamentista tutun ajatuksen: ”Hedelmästään puu tunnetaan”. "Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono”.
 
Ajattelen toisaalta niitä hyviä asioita, hyviä hedelmiä, joita voidaan nähdä Israelin kehityksessä huolimatta erittäin vaikeasta toimintaympäristöstä. Ajattelen myös niitä hedelmiä, joita tulee Israelia ympäröivistä maista ja länsimaiden kykenemättömyyttä erottaa hyvää huonosta. Tämän päivän Israel on maa, jossa kaupunkeja, kyliä, maatiloja, suuria metsiä ja menestyvää teollisuutta on kasvanut entisen autiomaan ja suomaan tilalle.

Vaikka Israel on kooltaan pieni, on se yksi maailman eniten monikulttuurisista maista ja väestöllä, josta lähes 40 % on ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia. Heillä on erilaisia etnisiä, uskonnollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia taustoja.
 
Kuten kaikki tiedämme, Israel on Lähi-idän ainoa demokratia. Maa on lähellä pohjoiseuroop-palaista hyvinvointiyhteiskuntaa terveydenhoito- ja koulutusjärjestelmineen ja hyvinvointi-verkkoineen.
Israelilaiset naiset nauttivat lain takaamasta mittavasta sosiaalisesta tasa-arvosta. Israelissa juutalaiset, kristityt, druusit, muslimit sekä muut uskonkunnat saavat lain turvaamina harjoit-taa uskontoaan rauhassa.
 
Naapureihinsa ja koko Lähi-itään verrattuna Israel on ihmisoikeuksien, demokratian ja humanismin Mekka. Jopa israelilaisten arabien elintaso, kansalaisvapaudet, koulutus ja muut hyvinvoinnin mittarit ovat pääsääntöisesti selvästi muun arabiankielisen maailman edellä.

Näistä näkökulmista katsottuna voidaan sanoa, että Israel ja sen väestö on tuottanut paljon hyvää hedelmää. Huolimatta hyvistä hedelmistä maalla on riittämiin isoja haasteita.
Viimeisen vuoden aikana lähes 10 000 juutalaista muutti Euroopasta Israeliin. Ihmiset valitsivat uuden elämän aloittamisen maassa, jota ympäröivät terroristiryhmittymät ja vihollismieliset valtiot. He muuttivat maahan, jossa on terrori-iskuja tasaisin väliajoin. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka vaikeaksi tilanne on muuttunut monelle Euroopan juutalaiselle.

Vain 70 vuotta holokaustin jälkeen on jälleen aika, jolloin juutalaiset eivät voi kokea olevansa turvassa Euroopassa. Viime vuonna lähes 8000 juutalaista jättivät Ranskan muuttaakseen Israeliin. He lähtivät maasta, joka tunnetaan historiassa vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä. Ranskassa aseistautuneet sotilaat joutuvat vartioimaan synagogia ja juutalaisia kouluja. Myös muualla Euroopassa on levotonta. Viime vuoden helmikuussa juutalainen vartija murhattiin synagogan ulkopuolella Kööpenhaminassa. Myös Etelä-ruotsissa viharikokset juutalaisia kohtaan on lisääntynyt merkittävästi.
 
On aihetta pohtia, miksi antisemitismi on lisääntynyt viime vuosina.

Suuri merkitys on ollut kasvavalla muslimien maahanmuutolla Lähi-idästä Eurooppaan. En väitä, että kaikki muslimit olisivat juutalaisvastaisia. Mutta Lähi-idän historia tunnetaan juuta-laisvastaisuudesta. Juutalaisviha on yhteinen nimittäjä konfliktien kyllästämillä alueilla.
Ruotsalaisen Forum för Levande Historia -järjestön tekemän tutkimuksen mukaan muslimeilla on huomattavasti enemmän antisemitistisiä käsityksiä kuin kristityillä. Saksassa ja Ranskassa tehdyt tutkimukset vahvistavat tämän käsityksen. Tätä ei ole helppoa todeta. Se joka huomauttaa asiasta on vaarassa joutua itse syytetyksi ennakkoluuloista ja eri ryhmien asettamisesta toisiaan vastaan.
 
Poliisit ja sotilaat juutalaisten koulujen ja synagogien ulkopuolella ovat estämässä akuuttia uhkaa, mutta se ei ole pitkän aikaväline ratkaisu Euroopan juutalaisten vaikeaan tilantee-seen. Tärkeää on, että yhteiskunta ei hyväksy tai yritä selittää antisemitistisiä käsityksiä tai viharikoksia tekijöiden taustalla.
 
Monet alkavat ymmärtää, että Lähi-idässä on meneillään monta syvälle juurtunutta konfliktia ja että islamilainen fundamentalismi voi olla uhka myös länsimaiden turvallisuudelle. Tämä on asia, jota ei ole aikaisemmin nostettu esiin länsimaiden tiedotusvälineissä.
 
Kuitenkin kovin usein on Israelin olemassaoloa tarjottu syyksi väkivallalle, sotimiselle ja koko Lähi-idän kriisille. Monet haluavat uskoa, että kriisi päättyy heti, kun Israel solmii rauhan palestiinalaisten kanssa.
 
Kun on keskitytty Israelin demonisoimiseen, ei ole edes haluttu nähdä sitä raakaa sortoa, julmia yksinvaltiaita ja kaikkia alueellisia ja uskonnollisia konflikteja, jotka ovat johtaneet köyhyyteen, alikehitykseen ja ihmisten alentamiseen alueella. Ei ole ollut tahtoa ymmärtää ja myöntää niitä monia konflikteja ja diktatuureja, jotka johtavat kuolemaan ja kurjuuteen.
 
Hamasin laitonta hallintoa leimaa jatkuva sodanlietsonta Israelia vastaan, teloitukset kaduilla, naisten alistaminen sharian avulla, laaja korruptio ja vallan väärinkäyttö sekä siviilien asuinalueiden käyttö sodankäynnissä Israelia vastaan. Nämä kaikki käännetään lopulta aina Israelin syyksi.
 
Iranin varustautumista ja uhkaa on vähätelty ja suhteutettu väärin. Hizbollah, Al-Qaida, Ha-mas ja liuta jihadistisia ryhmittymiä, joiden ideologinen tavoite on taistelu avointa länsimaista yhteiskuntaa vastaan, suorittavat yhä uusia terrori-iskuja. Vasta silloin, kun nämä ryhmät uhkaavat suoraan kansainvälisellä terrorismilla, länsimaiden johtajat reagoivat voimakkaasti.
 
Köyhyys, kuivuus ja turhautuminen alueella johtuvat sorrosta ja ihmisoikeuksien puutteesta useissa maissa, naisten kohtelemisesta toisen luokan kansalaisina sekä suljetuista yhteis-kunnista ilman muutosten ja moninaisuuden hyväksymistä. Tästä huolimatta nämä eivät ole niitä yhteiskuntia, jotka EU tuomitsee.
 
Alueen maista ainoastaan Israelissa miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet, vain siellä arabinaisilla on samat oikeudet kuin muualla maailmassa. Vain Israel on toimiva demokratia. Tämä ei auta eikä riitä.
Israelilaisia sotilaita ja siviilejä vastaan on syyskuusta lähtien tehty useita iskuja, enimmäk-seen veitsillä aseistettuina. Iskuja tehneet tai yrittäneet on yleensä surmattu. Yksi palestiina-lainen tunkeutui sunnuntaina juutalaiseen siirtokuntaan Länsirannalla ja puukotti kuuden lapsen äidin kuoliaaksi. Naisen kimppuun hyökättiin kotonaan Hebronin eteläpuolella.
 
Kun Hamas ja Hizbollah tulittavat Israelia, raportoidaan Israelin puolustautumisen olevan aggressiivinen teko. Se tosiasia, että Hamas ja Hizbollah jatkuvasti käyttävät siviilien asuinalueita sotilaalliseen toimintaan, johtaa Israelin syyllistämiseen, kun se yrittää estää ohjusten ja rakettien ampumisen. Se, että Israel sallii säännöllisiä kuljetuksia rajanylityspaikkojen yli Gazaan, kuten egyptiläisetkin, vaietaan samalla kuin Israelia syyllistetään siitä, että se ei salli vapaata aseiden kuljetusta Hamasille.
 
Kuinka niin monet ovat voineet olla hiljaa, kun uhataan tuhota kokonainen maa tai syyllistää maata, joka haluaa puolustautua? Kuinka voi olla, että Lähi-idässä on meneillään kristittyjen vaino ja tuhoaminen ilman, että kristillinen kansankirkko reagoi?
 
Hamas ja Fatah ilmoittivat uudenvuodenaattona, että ne aikovat lisätä ”vastarintaiskuja” Isra-elia vastaan ja kehottivat palestiinalaisia valmistautumaan lisääntyvään väkivaltaan. The Jerusalem Post –lehden mukaan Hamas uhkaa valmistelevansa uutta itsemurhaiskujen aaltoa israelilaisia vastaan.
 
Fatahin aseellinen siipi, Al-Aqsan marttyyrien prikaati, julkisti myös oman uhkauksensa käynnistää terrori-iskuja Israelia vastaan. "Me olemme edelleen sitoutuneita aseellisen taistelun mahdollisuuteen. Jatkamme marttyyrien tiellä, kunnes koko Palestiina on vapautettu", ryhmä kirjoitti Länsirannalla levittämässään lehtisessä.
 
Mitä tekee kansainvälinen yhteisö? Ruotsin ulkoministeri Wallström käytti viime viikolla pu-heenvuoron, missä hän vaati perusteellista tutkimusta siitä, ovatko Israelin viranomaiset syyllistyneet palestiinalaisten laittomiin surmaamisiin viime kuukausien väkivaltaisuuksien yhteydessä. Varsin yksipuolinen näkökanta!
 
Ja mitä EU tekee? EU:n komissio antoi Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden alkuperän merkitsemistä koskevan tulkintaohjeen marraskuussa (11.11.2015). Sillä halutaan varmistaa EU:n lainsäädännön yhdenmukainen tulkinta sekä Israelin kanssa käytävän kaupan avoimuus ja toimivuus. Tulkintaohjeessa todetaan, että siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden merkitseminen alkuperältään israelilaisiksi on kuluttajien kannalta harhaanjohtavaa ja sellaisenaan EU:n lainsäädännön vastaista. Suomen hallitus yhtyi Euroopan komission esitykseen.
 
Jätin marraskuun lopulla kirjallisen kysymyksen siitä, miten Suomen hallitus suhtautuu EU komission linjaukseen.  Kysymyksen allekirjoittivat kaikki KD:n kansanedustajat. Ulkoministeri Soini vastasi, että valtioneuvosto katsoo, että tuotteiden alkuperämerkinnässä on kyse kuluttajan oikeuksista ja totuudenmukaisen tiedon antamisesta ja että hallitus käynnistää komission antaman tulkintaohjeen pohjalta kansallisen tarkastelun, joka tapahtuu koordinaatiossa asianosaisten viranomaisten ja elinkeinoelämän kesken.
 
Tällä viikolla Soini on myös yhtynyt EU:n ulkoministereiden yhteiseen kannanottoon koskien mm. Palestiinalaisvaltion syntyä. Tämä siitä huolimatta, että osa Palestiinalaishallinosta edelleen pitää tavoitteenaan tuhota Israelia.
 
Vaikka olemme aivan syystä huolissamme muslimien kasvavasta antisemitismistä Euroopassa, on valitettavasti myönnettävä, että myös kristittyjen keskuudesta on noussut ja edelleen nousee laajaa antisemitismiä. Meidän tarvitsee vain muistuttaa itseämme siitä, että 1930-luvun Saksa oli pohjaltaan kristillinen kulttuurimaa, mutta se ei estänyt maailmanhistorian suurinta rikosta ihmisyyttä vastaan – holokaustia – kasvamasta tuossa maassa ja kulttuurissa. Nykyäänkin useat kristilliset järjestöt ovat eturintamassa edustamassa tämän ajan antisemitismin ilmentymää, joka kohdistuu yhtä valtiota – ja vain yhtä valtiota kohtaan. Tarkoitan BDS-boikottiliikettä.
 
Huolimatta siitä, että antisemitismi on lisääntynyt Euroopassa, on kuitenkin edelleen ilonai-heita kun ajattelemme omaa maatamme, Suomea. Tuskin missään muualla on niin monia aktiivisia Israel-ystävyysjärjestöjä kuin täällä. Se on myönteinen asia.
 
Jokainen sukupolvi on vastuussa omasta ajastaan. Myös me poliitikot. Olemme vastuussa siitä mitä tapahtuu nyt ja miten osaamme tunnistaa aikamme ilmiöt. Meidän velvollisuutemme on pitää huoli siitä, että historia ei unohdu, eikä toistu. Velvollisuutemme on vaatia tasapuolista ja totuudenmukaista uutisointia ja yhteiskunnallista keskustelua tämän päivän tapahtumista. Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia.
 
Palestiinan valtion profiilin nostaminen kohti itsenäistä valtiota riitaisella tavalla ilman rauhansopimusta, voi kärjistää Lähi-idän konfliktia ja estää rauhan löytymiseksi tarvittavia kompromisseja. Tämänhetkiset vakavat turvallisuusongelmat ja terroriteot, Jerusalemin ja palestiinalaispakolaisten asemaa tai rajalinjauksia ei ratkaista tällä menettelyllä.
Edellytyksenä luottamuksen kasvamiselle on se, että israelilaiset ja palestiinalaiset sopivat kiistakysymyksistä keskenään. Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa ilman Israelin valtion kanssa neuvoteltua rauhansopimusta. Siksi olisin toivonut, että Suomen hallitus olisi voinut toimia puolueettomasti Lähi-idän ratkaisuissa. Nyt valitsema linja Lähi-idän kriisissä huoles-tuttaa. Hedelmästään puu tunnetaan.
 
 

Peter Östman
Kansanedustaja - Riksdagsledamot - MP
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja - Riksdagsgruppens ordförande - Chair of the Parliamentary Group
Suomen Kristillisdemokraatit rp - Kristdemokraterna i Finland rp - Christian Democratic Party of Finland
www.peterostman.fi
+358 9 432 3197