Kirjallinen kysymys ulkoasiainministeri Timo Soinille Euroopan komission tulkintaohjeesta Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden alkuperän merkitsemisestä.
Kirjallinen kysymys KK 335/2015 vp
Peter Östman kd ym.
Kirjallinen kysymys Euroopan komission tulkintaohjeesta Israelin
vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden
alkuperän merkitsemisestä
Eduskunnan puhemiehelle
Euroopan komissio julkaisi 11.11.2015 Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperämerkintää koskevan tulkintaohjeensa. Tulkintaohjeella halutaan varmistaa EU:n jo olemassa olevan lainsäädännön yhdenmukainen toimeenpano sekä Israelin kanssa käytävän kaupan avoimuus ja toimivuus.
Alkuperämerkintöjä koskevien säännösten täytäntöönpano on edelleen jäsenmaiden vastuulla. Komission tulkinnan kansallinen tarkastelu on tarkoitus aloittaa viiveettä. Komissio ei anna tulkintaohjeella uusia säännöksiä, vaan ilmaisee sillä näkemyksensä asiaan liittyvästä EU:n voimassa olevasta lainsäädännöstä. Tulkintaohjeessa tarkennetaan, millä tavoin Israelin siirtokuntatuotteet on merkittävä ja miten niitä ei saa merkitä. Komission tulkintaohjeessa toistetaan, että EU ei tunnusta Israelin suvereniteettia Israelin kesäkuusta 1967 miehittämillä alueilla eli Golanin kukkuloilla, Gazan alueella ja Länsirannalla mukaan lukien Itä-Jerusalem eikä katso niiden olevan osa Israelin aluetta riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta Israelin kansallisessa lainsäädännössä.
EU—Israel-assosiaatiosopimuksessa vuodelta 2004 on sovittu teknisestä tullikoodilistauksesta, jossa näkyy alueen postinumero ja siten alkuperä liittyen tulli- ja tuontiverotuskäytäntöihin.
Euroopassa ja myös Suomessa levitetään Israelin vastaista kampanjaa. Mm. BDS-liikkeen mukaan Lähi-idän rauhaa voitaisiin edistää eristämällä Israel kansainvälisesti boikotein ja sanktioin.
BDS-liikkeen lopullisena tavoitteena on Israelin täydellinen eristäminen ei ainoastaan taloudellisesti,vaan myös kulttuurisesti — sosiaalisella, koulutuksellisella, humanitaarisella ja diplomaattisella
tasolla. Israel on tällä hetkellä Lähi-idän ainoa toimiva demokratia, jossa kaikilla
asukkailla etniseen taustaan, uskontoon tai sukupuoleen katsomatta on kansalaisoikeudet, uskonnon- ja mielipiteenvapaus sekä oikeusturva. Israelin demokratian säilyminen vahvana on hyvin tärkeää alueen vakaudelle. Tällä hetkellä koko Lähi-itää uhkaa sortuminen ääri-islamilaisten liikkeiden
hirmuvaltaan. Varsinkin Jordania ja Egypti tukeutuvat pinnan alla Israelin vahvaan tukeen ISIS-liikkeen leviämistä vastaan.
Vuoden 1967 Kuuden päivän sota oli puolustussota, jossa Israel onnistui hämmästyttävästi puolustautumaan ympärillä olevien arabimaiden hyökkäystä vastaan. Sodassa Israel sai haltuunsa Jordanian miehittämän Länsirannan, Syyrian Golanin, Egyptin miehittämän Gazan ja koko Siinain niemimaan. Sodan päätyttyä YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 242, jonka mukaan kaikilla alueen mailla pitää olla oikeus elää rauhassa turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä. Päätöslauselmassa vaadittiin Israelia vetäytymään, mutta tarkoituksellisesti jätettiin määrittelemättä, mitkä sen valtaan tulleista alueista eivät kuulu sille. Sittemmin Israel on luovuttanut Kuuden päivän sodassa saamistaan alueista yli 90 % rauhansopimuksia vastaan. Oslossa sovittiin vuonna 1993 erityisesti, että vasta rauhanprosessin edettyä onnistuneesti viimeiseen vaiheeseen sovitaan kiistanalaisista asioista, kuten lopullisista rajoista,
palestiinalaisten pakolaisten oikeuksista, juutalaiskylien kohtalosta ja Jerusalemin asemasta. Molemmat osapuolet sitoutuivat ratkaisemaan nämä kysymykset neuvotteluin toisen osapuolen kanssa. Palestiinalaishallinto on toistuvasti kieltäytynyt rauhanneuvotteluista israelilaisten kanssa tai asettanut niille Oslon sopimuksen vastaisia ennakkoehtoja. Se ei myöskään ole luopunut terrorista ja terroriin kiihottamisesta Israelia vastaan. Gazan luovuttaminen ja juutalaisasukkaiden pakkosiirtäminen vuonna 2005 eivät myöskään anna rohkaisevaa ennakkoesimerkkiä: se ei ole lisännyt rauhaa vaan pahentanut terroria Israelia vastaan. Mikään kansainvälinen legitiimi sopimus
ei tue sitä, että alueet kuuluvat palestiinalaisille. Päinvastoin viimeisin kansainvälisesti ratifioitu sopimus alueiden omistuksesta on Kansainliiton päätös vuodelta 1922, jonka myös YK vahvisti. Sen mukaan Länsiranta, jonka vanhempi nimitys on Juudea ja Samaria, kuuluu juutalaisvaltiolle.
Julkisuudessa käytetty "miehitys"-termi on jo lähtökohtaisesti harhaanjohtava. Kansainvälisen lain kannalta on täsmällisempää puhua kiistellyistä alueista, koska myös Israelilla on niihin historiaan, turvallisuuteen ja kansainväliseen oikeuteen perustuvia aluevaatimuksia. Vaikka tilanteeseen sovellettaisiinkin miehitystä koskevaa kansainvälistä sääntelyä, kansainvälinen laki ei pidä puolustussodassa valtaan saatujen alueiden miehitystä laittomana eikä vaadi miehittäjää vetäytymään ilman rauhansopimusta vastapuolen kanssa.
Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa. Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella —
he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä.
Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Toivomme, että Suomen hallitus tukee sekä Israelin olemassaoloa että kaikkien rauhaa tahtovien ihmisten hyvinvointia Lähiidässä.
Alueen tilanne ei ole yksiselitteinen — samalla kun alueella on käyty vuosikymmeniä kestänyttä sotilaallista konfliktia, sitä käydään myös informaation ja aatteiden tasolla kansainvälisillä areenoilla. Suomen tulee tukea rauhanprosessia eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien
ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin.
Esitys siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä on poliittinen, puolueellinen ja Israelia syrjivä, koska vastaavaa tuotemerkintää ei ole suunnitteilla muilta vastaavilta alueilta, kuten Pohjois-Kyprokselta tai Länsi-Saharasta, tulevilta tuotteilta. Koska kyseessä ei ole direktiivi, linjausta ei ole käsitelty EU:n jäsenmaissa eikä Euroopan parlamentissa asian vakavuuden vaatimalla tavalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten Suomen hallitus suhtautuu EU:n komission linjaukseen Israelin siirtokuntatuotteiden merkinnästä, onko hallitus tietoinen siitä, että komission esitys on WTO-sopimuksen hengen vastainen eikä siitä ole sovittu EU—Israel-assosiaatiosopimuksen yhteydessä ja millä perusteilla siirtokuntatuotteiden merkitsemistä edellytetään vain israelilaisten siirtokuntatuotteiden
kohdalla eikä esimerkiksi Länsi-Saharan tai Pohjois-Kyproksen tapauksissa?
Helsingissä 27.11.2015
Peter Östman kd
Sari Essayah kd
Sari Tanus kd
Antero Laukkanen kd
Päivi Räsänen kd