#147: Keijo - Re: Re: Vihreän pyöräilijän taakka 

 Vai et ymmärtänyt lamppuvertaustani? No ei se mitään.

Olen aikaisemmissa kommenteissani jo protestoinut tuota todistamaasi auton palvontaa ja ihmetellyt, eikö siinä todellakaan ole peruutusvaihdetta. Jos autoille annettaisiin Mechelininkadulla jälleen vain kaksi kaistaa, jäisivät toiset kaksi pyöräilijöille ja säästettäisiin kolme miljoonaa.  Mikseivät Helsingin Pyöräilijät vaadi tätä? Eikö kantti kestä? Kun pyöräkaistoja vaativien mielestä Mechelininkadulla ei mitään ruuhkia ole eikä tule ja autoliikenteen hidastuminen on vain positiivinen asia, niin mikseivät autot voisi madella kahta kaistaa pitkin, häh? Se voisi olla autoilijoille paljon tepsivämpi kannustin jättää biilinsä talliin kuin pyöräkaistojen olemassaolo. Nyt pyöräilijöiden - joilla en tarkoita itseni kaltaisia ajoittaisia kuntopyöräilijöitä - esiintyminen antaa kuvan, että tärkeää on vain heidän elämäntapansa, eivät sen suuremmat päämäärät.

Ilmastonmuutoksen vauhdin huomioon ottaen asioita pitäisi kyllä ajatella pidemmälle ja miettiä, miten nykyiset liikenneratkaisut toimivat askelmina kohti yksityisautotonta kaupunkia. Jätkäsaaressa ja Kalasatamassahan autottomuutta vähän kokeillaan, mutta voisi sitä kokeilla joillain vanhoillakin alueilla. 

#150: Ainotar - Re: Re: Re: Vihreän pyöräilijän taakka 

 Ja vielä huomautus Keijolle: Oma ihmettelyni siitä, ettei lehmusten kaato liittyisi mitenkään pyöräkaistoihin tapahtui ennenkuin rakennusvirasto selitti sitä kadun perusparannuksella. Sitä ennen oli puhuttu vain huonokuntoisten lehmusten kaatamisesta ja korvaamisesta uusilla, joten kun suunnitelmapiirroksesta kävi ilmi kaikkien kaataminen tuli tietysti mieleen useammallekin kuin minulle, että puukujanteesta tarvitaan pyöräkaistoille lisää tilaa, ellei autokaistoista ja jalkakäytävistä voida nipistää riittävästi. Puolitoista metriähän on aika paljon, kaikki pyöräkaistat eivät ole näin leveitä.

#150: Ainotar - Re: Re: Re: Vihreän pyöräilijän taakka

Mikäli pyöräilystä halutaan vähänkin sosiaalista, pyöräkaistaleveyden pitäsi mahdollistaa kahden pyörän vierekkäin ajo. Mutta tämähän olisi aivan liikaa nykyisillä asenteillä, "kun kerta täällä on aina talvi ja minä en ole vielä kertaakaan nähnyt pyöräilijää edes Mechelininkadulla". Virkamiesten asenteesta kertoo hyvin myös se, että vasta viime syksynä tavoiteverkkoon lisättiin Hämeentie (Pitkäsillalta Junatielle). Sitäkin seliteltiin vuosikaudet: "Mene Sörnäisten rantatielle, siellä sulle on hyvä väylä". Joten esim. Hämeentie 3:sta Hämeentie 21:een HSL:n reittioppaan kevyen liikenteen väyliä suosiva on 300m metriä suoraa Hämeentiellä ajoa pidempi ja kiertää kivasti s-mutkan mukaan lukien Pengerkadun mäet. Ja joku vielä sanoo ääneen, että Helsinki on ihan hyvä pyöräilykaupunki.

Mechelininkadulla pitää tapahtua normaali 5 vuoden sykli. Viisi vuotta suunnitelman jälkeen valmistui pyöräväylät, viisi vuotta valmistumisen jälkeen niiden kapasiteetti on äärirajoilla (vaikka eihän täällä pitänyt kenenkään pyöräillä). Viisi vuotta odotetaan ja harkitaan yhden autokaistan poistoa (joka samalla mahdollistaisi leveämmän jalkakäytävän terasseineen), joka toteutetaan vuonna 2024. Tämä sykli on havaittavissa myös paljon mainostetussa Tukholmassa. Sveavägenin 1-suunt. pyöräkaistat/-tiet ovat tänään tiensä päässä, ne valmistui noin kymmenen vuotta sitten. Vaihtoehtona on joko pysäköinnin tai kaistan poisto.

Hyvä, helppo ja turvallinen toteutus: http://goo.gl/maps/TJGx2 kuka näitä oikein suunnittelee? ja miksi autoilessani en törmää ikinä moiseen.

#150: Ainotar - Re: Re: Re: Vihreän pyöräilijän taakka

Helsingin Pyöräilijät eivät ehkä vaadi tuota [Jos autoille annettaisiin Mechelininkadulla jälleen vain kaksi kaistaa]siksi, etteivät ole tulleet sitä ajatelleeksi. Sinuna minä ottaisin heihin yhteyttä ja ehdottaisin sitä heille. Sikäli kun he ovat sitä pohtineet, niin he ovat ehkä todenneet idean epärealistiseksi. Autoille kerran annettua tilaa on nimittäin aika vaikea saada takaisin. Mechelininkadun palauttaminen kaksikaistaiseksi on todennäköisesti poliittisesti niin vaikea asia, että edes Helsingin Pyöräilijöiden kaltaisen, tunnetusti hyvin vaikutusvaltaisen järjestön, olisi mahdoton saada ajatusta läpi. Autoilulla on Suomessa jostain syystä toisenlainen asema kuin useimmissa muissa länsieurooppalaisissa maissa. Autoilun rajoittaminen tai sen lieveilmiöihin puuttuminen on meillä hyvin vaikeaa. Uskonkin, että nyt esitetyllä suunnitelmalla on paremmat mahdollisuudet tulla hyväksytyksi. Autoilijat saavat pitää kaistansa, ja pyöräilijät saavat oman pyöräkaistan. Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden edun nimissä uuteen järjestelyyn tulisi kuitenkin vielä lisätä yksi asia: pysäköinninvalvonta. Kun tietää mikä Mechelininkadun tilanne on tällä hetkellä, ei ole lainkaan epätodennäköistä, että sama meno jatkuu hieman toisessa muodossa uusien järjestelyjen jälkeenkin. Eli autot pysäköidään siten, että puolet autosta on jalkakäytävällä, puolet pyöräkaistalla. Tämän välttäminen edellyttäisi sitä, että pysäköinninvalvonta valvoisi muitakin kuin hiljaisia asuntokatuja ja Töölöntoria. Mutta edellä mainituista syitä tämä on ikävä kyllä melko epätodennäköistä.