#16: Faktaa ja fiktiota - Sinunkin osakehuoneisto lämpiää turpeella. 

 Karvasuon turvekerroksen paksuus on miltei koko suon alueella vain 1-2 metriä. Sen muodostumiseen on kulunut aikaa useampi tuhat vuotta, joten käytännössä turve on uusiutumaton luonnonvara. Turpeen poltosta syntyy tuotettua energiayksikköä kohden enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kivihiilestä. Kivihiiltäkään ei Seinäjoella tarvita, sillä kaupungin alueella tarvittava kaukolämpö voidaan tuottaa uusiutuvilla energialähteillä. Kaupunki mm. omistaa  n. 5900 hehtaaria metsää, ja energiapuuksi sopivaa tavaraa on saatavissa markkinahintaan myös yksityismetsistä. Lisäksi turpeen repiminen Karvasuosta tuhoaisi luonnoltaan arvokkaan alueen ja suon alapuoliset vesistöt rehevöityisivät ja täyttyisivät kiintoaineella. Lähialueilla asuvat ihmiset saisivat kärsiä melu- ja pölyongelmista. Nimimerkille voi siis todeta, että haloo.. turpeenrepimisessä ja poltossa ei ole mitään järkeä.

#16: Faktaa ja fiktiota - Sinunkin osakehuoneisto lämpiää turpeella.

"Faktaa ja fiktiota"-nimimerkki kertoi rahkasammaleen kasvavan 5 cm vuodessa. No se meni vähän enemmänkin fiktioksi, vaikka sammal kasvaisi hyvissäkin, luonnontilaisen suon oloissa. Sammal ei ole turvetta, vaikka nimimerkkikirjoittaja ilmeisesti yrittää toteamuksellaan kertoa, että "turvekerros kasvaa 5cm/a". Kuten Hannu Tuomisto totesi, parin metrin turvekerrosten syntyminen kestää vuosituhansia.

Tuolla 5cm:n fiktiomittarillahan vapolaiset saisivat mennä jo kymmenen vuoden kuluttua "puimaan" puolimetristä uutta "turvekerrosta" loppuunkaivamiltaan turvekuokuilta. Missä näin tapahtuu?, eipä ole tullut vielä uutterankaan turvekaivajan eteen. Ei missään muualla kuin noissa turveväen perusfiktioissa.

Mitä tulee rahkasammallajien "tappamiseen myrkyillä", niin pahinta "myrkkyä" rahkasammalille ovat turve- ja metsäojittajien yhteistyössä kaivamat suo-ojat. Jos nimimerkki on tutkaillut ojitettuja avo-rahkasoita, niin rahka ei siellä enää paksuutta kasva, vaan suopursu ja muutamat muut varvut, vaivaiskoivu vankimpana "puulajina". Poikkeuksena tietenkin kasvittomat turvekentät, joilla ei kasva kuin turvepöly- ja vesieroosio, sarkaojien syvyys sekä kiintoaine- ja humuspäästöt vesistöihin, vuosikymmenestä toiseen. Se on todellista faktaa.

Pysyväksi osoittautuneista sään aiheuttamista ongelmista johtuen esim. Etelä-Pohjanmaalla saatiin viime kaivuukautena kuokituksi aumoihin alle 50% nostotavoitteista. Vapolaisten syliin kaatuvalta polttoturpeen suurpulalta näyttäisi pelastavan ainoastaan leuto talvi. Ja sen "kotimaisen" polttoturpeen uittaminen laivoilla Vapon omistamilta Baltian maiden turvekentiltä, kuten jo monena vuotena onkin tapahtunut. Onpa turvetta jouduttu korvaamaan afrikkalaisella pähkinänkuorellakin. Turpeen "kotimaisuus" on yhä suuremmassa määrin osoittautumassa fiktioksi sekin.

Tunnustan tehneeni ihmeitä kuuden vuosikymmenen ajan; olen onnistunut polttamaan puuta ilman turvetta(!), vastoin tuota nimimerkkikirjoittajan edellä esittämää "faktaa": "Puuta ei voi polttaa ilman turvetta." Hyvin on puu palanut. No, ruotsalaisetkin sen ovat kauan tienneet.

Tässä vielä tuoretta lukemistoa turveväelle ja soiden hävittämistä sekä vesistöjen pilaamista kritisoiville:

http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2011/12/vapo_korvauksiin_turvehaitasta_3084647.html