#38623: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: R Onko sanoilla hutaisu ja kyhäelmä mielestäsi e

En todellakaan ottanut kantaa.  sattui vain olemaan juuri sellainen esimerkki mielessä.  Tähän ei tarvitse ottaa minkäänlaista oppirakennelmaa mukaan.

Kyllähän mittauslaitteet antavat pelkkää objektiivista tulosta,  tai kemialliset analyysit.  Sittenhän alkaa se ihmisestä riippuvainen osa asiaa.

#38625: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: R Onko sanoilla hutaisu ja kyhäelmä mielestä

"Kyllähän mittauslaitteet antavat pelkkää objektiivista tulosta,  tai kemialliset analyysit.  Sittenhän alkaa se ihmisestä riippuvainen osa asiaa."

No siitä ihmisten tulkinnasta, jota järjestelmällisesti käytettynä tieteelliseksi päättelyksi kutsutaan, pääasiassa puhuinkin.

Voidaan esimerkiksi tehdä joskus havainto, että männä viikolla haudatun mirrivainaan vierestä löytyy dinosauruksen munankuori. Lienee tuolloin syytä pidättäytyä muitta mutkitta tehtävästä päätelmästä, että mirri ja dino olisivat elelleet samaan aikaan samoilla kulmilla. Sen sijaan voisi olla viisasta pohtia, minkälaisen maansiirtotoimenpiteen mukana se munankuori on tuolle paikalle ja siihen maakerrokseen joutunut.

Toivottavasti tämä avasi Sinulle sitä, minkäkaltaista on uuden teoreettisen tiedon liittäminen jo olemassa olevaan teoriaan. Jos uusi todisteaineisto laittaa vanhan teorian kokonaan kyseenalaiseksi, sen täytyy olla joko erittäin runsasta tai sitten sellaista, että oikeaksi todistettuna se asettaa vanhan teorian koko rakenteen kyseenalaiseksi. Jos maa olisi todistusti ollut koskematon vuosimiljoonia ja siellä lehmän ja dinon luut sikin sokin, voisimme ajatella, että lajien kehityksen teoriassa ja sen ajoituksessa on jotain mätää.

Tällaisia tilanteita on ollut mm. fysiikan teoriassa kun ns. eetteripyörreteoria joutui kokonaan romukoppaan 1800-luvulla, kun havaittiin sähkömagneettisten kenttien vuorovaikutustavat. Toinen fysiikan murros oli se, kun Newtonin klassinen mekaniikka ei pystynytkään selittämään havaittujen pienten hiukkasten ja sähkömagneettisten kenttien vuorovaikutuksia. Tällöin klassista mekaniikkaa ei kuitenkaan hylätty, vaan se laajennettiin ennen tuntemattomilla alueilla suhteellisuusteoriana 1900-luvun alussa.

Biologiassa taas vanha ajatus lajin kehittymisestä pikkuhiljaa ilman geneettistä selitystä (ns. Lamarckismi) korvautui Darwinin havaintojen varaan kehittyneellä evoluutio-opilla. Geneettisen koodin muunteluun perustuva evoluutio-oppi on sittemmin täydentynyt geenin säätelyyn perustuvalla epigeneettisellä mekanismilla, joka tavallaan otti siis lisäaskelen Lamarckin suuntaan.