#28025: Habitus paljastaa... - Re: Re: Re: Du kärä!

Taitoo olla meitillä leäkärkii paikan päällä?

No,  kuitenkin ajattelin,  että hyväksytyksi-tulemisen tarpeeseen  se varmasti pohjautuu,  tuo yhdenlainen Ronskilan Hilkan rooli.  Jotakin sellaista,  että nainen kävelee yli naiseutensa. Ollaan opittu sitä niin pienenä,  ettei hoksata,  kuinka paljon se meihin vaikuttaa.
Lienee noita SYVIMPIÄ JA RATKAISEVIMPIA TARPEITA,  että tunnen olossani muidenkin hyväksymisen.  Ja lapasistahan( EI KUN lapsista tietenkin) näemme,  että he ovat valmiit maksamaan melkein kaiken hyväksytyksi tullakseen.

#28026: - Re: Re: Re: Re: Du kärä!

Et tainnu ehtiä vielä kommentoimaankaan,  mutta jatkan taas mielikuvastani Modigista.  Niin tunnen,  että on jokin
negatiivinen lataus.  Tämä on subjektiivista tietysti,  eikä saa ottaakaan sitä muuna kuin ehkä jonain projektiona.  Mutta juuri sellaisena saatan siitä tunnistaa jotain asetelmasta,  jossa on alla nöyryytystä, alistamista, ja muuta ikävää.  Se on verhottu tämän päivän tietoisiin,  todellisiin asioihin,  mutta käyttövoima tulee ihmisen kivusta.  Tai tuo verhottu on liian tuollanen analyyttinen ilmaisu,  se ei ole maailmankuvani.  Mutta on niissä asioissa mukana,  joista puhumme.

Ja koska asiat = ihmiset eivät ole saaneet sovitusta,  niillä on voima meihin.  Mutta  avuttomuutta  ei voi näyttää,  koska ei ole ollut pulustajaa. SIIS PUOLUSTAJAA !   Kuitenkin täytyy saada ihmisen arvo,  joka jää tuon " hengissäselviämisen" jalkoihin,  ja kääntyy tunteeksi,  jonka  toiset aistivat pienoisena kopeutena.  

Onkos kokemuspohjaa tälle yhdellä ja toisella?