#27510: - Re: Re: Re:

KYLLÄ,  tämä on ihan totta,  mutta näissä näkökulma ei ole sama,  kuin Filemonin karanneen orjan kohdalla.  Jossa

n i m e n o m a a n     o te t a a n   k a n t a a;  saako kristitty pitää orjaa. 


Vaan ,  näissä puhutan siitä, mikä on ulkopuolisiin nähden tärkeintä,  ettei usko tule halveksituksi. 
Koska kr.usko oli uusi  ja orjuus oli yhteiskunnassa juuri niinkuin sanoit itsestäänselvyys.  Vaikka Kristus jo heti antoi sisäisen vapauden,   oli   ulkopuolisten tähden (että hekin tulisivat pelastetuiksi) äärettömän tärkeää,  ettei annettu öky-itsekästä kuvaa kristityistä. Vaan sävyisä,  nöyrä ja hiljainen,  sydämellinen,  oli ihanne.     Rakkaudestahan heidät nimenomaan tunnettiin.

#27512: - Re: Re: Re: Re:

Väärin: Paavali ei ota kantaa, saako kristitty ylipäänsä pitää orjaa, vaan siihen, että kristitty voi orjan armahtaa - kuten saattoivat tehdä orjan omistajat muutenkin antiikin aikana. Tässä tapauksessa karannut orja oli Paavalille erityisen rakas ja kristityksi kääntynyt ja se oli tällä kertaa syy tuohon armon anomukseen.

Muu kaikki selityksesi on hyvä esimerkki, miten uskis yrittää kääntää mustan valkoiseksi. Ei olisi ollut mitenkään vaarallista julistaa, että kristitty ei saa pitää orjia - eihän se muuta väkeä pätkääkään olisi hetkauttanut.

Mutta ettehän te koskaan Raamattua tulkitse, kaikki on siellä ihan suoraan sanottuna.....?