#27512: - Re: Re: Re: Re:

Väärin: Paavali ei ota kantaa, saako kristitty ylipäänsä pitää orjaa, vaan siihen, että kristitty voi orjan armahtaa - kuten saattoivat tehdä orjan omistajat muutenkin antiikin aikana. Tässä tapauksessa karannut orja oli Paavalille erityisen rakas ja kristityksi kääntynyt ja se oli tällä kertaa syy tuohon armon anomukseen.

Muu kaikki selityksesi on hyvä esimerkki, miten uskis yrittää kääntää mustan valkoiseksi. Ei olisi ollut mitenkään vaarallista julistaa, että kristitty ei saa pitää orjia - eihän se muuta väkeä pätkääkään olisi hetkauttanut.

Mutta ettehän te koskaan Raamattua tulkitse, kaikki on siellä ihan suoraan sanottuna.....?

#27514: - Re: Re: Re: Re: Re:

Olen kyllä erimieltä tästä,    ja koitan valaista sitä:

Evankeliumi on juuri tulemassa  laajaan tietoisuuteen,  sen edustajat
ovat sen ainoa  mainos,  niinkuin Paavali toisaalla     Kor.kirjeessä toteaa:"

2. Kor. 3:3     Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän
palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä,
ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

Tuon ajan ihmiselle P:lin oppi  yhtä-äkkiä kuultuna oli uusi ja outo, näitä
tavallisia ulkopuolisia ihmisiä olivat myös orjien isännät. 

Kun orja tuli löydetyksi uuteen humalluttavaan Nasaretilaisen lahkoon,
jossa kaikki olikin toisella mallilla,  oli tietysti orjan mahdollista ottaa
reipas etäisyys kaikkeen kiltteilyyn ja julistaa olevansa vapaan kansan
vapaa lapsi,  että  terve vaan!

Mutta se vanha Paavali osoittaa sitä verratonta rakkauden tietä,  että isäntäkin saataisiin voitetuksi sinne,  minkä orja on jo löytänyt!    Että hänkin tulisi  pelastetuksi.