#25496: - Re: Ilmiön vaikutukset yksilö- ja yhteiskuntatasolla

Ei tullut mieleen, että rinnastuksesi siitä, mitä ihmiset tekevät kotonaan, voi loukata yhtä sun toista henkilöä, joka lukee tekstistäsi, että rinnastat homouden vaimonhakkaukseen....

Ok, ymmärrän, että et ihan sitä tarkoittanut. Minua sen sijaan sieppaa ajatusketjussasi se, että asia, jota kotona tai harrastuksessa harjoitetaan, on sellaisenaan vahingollista jollekin siihen tarkoituksellisesti tai omaa syyttään osallistuvalle. Homoudella ei tätä ominaisuutta oletusarvoisesti ole, ellet sitten ole itse sellaista alitajunnassasi siihen liittänyt ja tässä nyt sen freudilaisena lipsauksena tullut paljastaneeksi. Joka tapauksessa tuon ajatusvirheesi takia rakennelmasi kaatuu kuin korttitalo - jälleen kerran.

- - - - - - - - -

Samaa mieltä olen, että emme kaiken tieteen asiantuntijoinakaan kykene antamaan lopullisia vastauksia homouden syihin. Vastakkain ovat todistamattomat spekulaatiosi kiinnittymisen epäonnistumisen tuottamasta homoudesta (Aslan näkyy niitä samoja myös harrastavan, oletko Ari Puontin kavereita....?) ja esittämäni biologiset, kasvatuksesta riippumattomat mekanismit. Voimme sanoa, että homoudella on varmuudella biologinen tausta tietyissä tapauksissa ja toisaalta emme voi sanoa varmuudella, että homous koskaan voisi syntyä psykologisista syistä. Tähän väliin jää kovin vähän tilaa sille, että homoudella olisi kasvatuksellinen taustansa. Homoparien lapsista ei kasvatuksellisista syistä näytä tulevan homoja eikä yhteiskunnan yleistynyt homomyönteisyys myöskään heitä lisää.

On myös todettu, että homouden muuttaminen heteroudeksi on käytännössä mahdotonta, vaikka biseksuaali voi ohjelmoida aivojaan orientoitumaan enemmän jompaan kumpaan suuntaan ainakin joksikin aikaa. Todettu on myös, että homon pakottaminen johonkin muuhun orientaatioon tai oman käytöksen kieltämiseen on useimmiten henkilökohtaisesti katastrofi ja eettisesti täysin tuomittavaa.

Näillä tiedoilla olisi lähtökohtaisesti rikollista myös lähteä kasvatukselliseen ristiretkeen, jota olet usein peräänkuuluttanut. Ihan eri asia olisi satsata yleisesti siihen, että lasten vanhemmat voisivat olla paremmin mukana lastensa kasvattajina, mallina ja kiintymyksen kohteena. Tähän vain ei tuo vanhempien sukupuolikysymys tunnu tutkimusten mukaan vaikuttavan sitä eikä tätä.

#25498: - Re: Re: Ilmiön vaikutukset yksilö- ja yhteiskuntatasolla

En tietääkseni puhunut mitään vaimonhakkauksesta, mutta olen kyllä tietoinen, että ihmiset loukkaantuvat aina silloin, kun siihen kokevat sisäistä tarvetta, jos siihen löytävät mieleisensä syyn - vaikka sitten asioita umpimähkään lisäämällä ja yhdistelemällä.

Kuten sanoit, en tosiaan ollut tarkoittanut rinnastaa väkivaltaa ja homoutta. Se, että väkivalta on "vahingollista jollekin" ja että homous ei sitä ole, ei silti ole mikään kaatava tekijä kuvailemalleni ilmiöiden yksilötason ja yhteiskuntatason vaikutusten vertaamiselle - ellei sitten halua näin ajatella. Jos "väkivallan" tilalle asettaa jonkun vaikkapa suurta iloa ja hyötyä tuottavan ilmiön, päätynee tässä vaikutusten ketjussa ihan samaan lopputulokseen - vaikutukset ovat vain helpommin havaittavissa tuollaisen negatiivisen ääriesimerkin kautta.

"Näillä tiedoilla olisi lähtökohtaisesti rikollista myös lähteä kasvatukselliseen ristiretkeen, jota olet usein peräänkuuluttanut."

"Peräänkuuluttamallani kasvatuksellisella ristiretkellä" ei ole mitään tekemistä suoraan homouden kanssa, vaan käsittää pelkästään lasten kasvuolojen parantamisen yhteiskunnallisten tukitoimien, yleisen asennemuokkauksen ja KAIKKIEN tulevien vanhempien "kasvattamisen" (eli kouluttamisen) kautta. Toisaalta tästä olisi mahdollisena teoreettisena  mutta automaattisena sivutuotteena odotettavissa myös homouden selvä väheneminen, MIKÄLI homoksi tulemiseen vaikuttavat myös ympäristölliset ja kasvatukselliset tekijät.

Jos sen sijaan lastenkasvatukselliset kriteerit saavat jatkossakin olla mitä nyt ovat, ja siihen vielä lisätään yhteiskunnallisella tasolla entisestään vastuuttoman vapauden kuormaa, jokainen asioita omilla aivoillaan ajatteleva ihminen ymmärtää mihin se tulee johtamaan.

Mainitsemasi "tiedot", joihin "homouden muuttamisen mahdottomuuden" yhteydessä vetosit, olin jo aiemmin käsitellyt: pakottaminen ja kieltäminen ei ole omaehtoista muutoksen halua, ja se mitä "on todettu", on ollut juuri pakottamiseen ja ulkoiseen vaatimukseen perustuvaa puoskarointia, tai muuten taitamatonta mukahoitoa.

Uskon, että ihmisellä on vielä paljon opittavaa itsestään ja omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa elämäänsä. Eihän monikaan meistä edes vielä tajua, että me itse olemme oman elämämme ohjaksissa, ja että voimme siksi jokainen vaikuttaa siihen, miten itse eri tilanteissa toimimme. Että voimme jättää tupakka-askin kauppaan, viinapullon ostamatta, herkkupullat syömättä, olla ylivelkaa ottamasta, tyhmiä päätöksiä tekemättä, pahat sanat sanomatta ja teot suorittamatta.

Elämämme ratkaisut ovat ihan omissa käsissämme suurimmassa osassa tilanteita, jotka ikinä kohtaamme. Jotkut tilanteet on kohdattava muiden maan tallaajien kanssa, ja heidän kanssaan on yhteisiä päätöksiä myös tehtävä. Tässä suurimmat vikatikit tuleekin usein tehtyä, sillä nämä asiat koskevat yleensä aina suuria joukkoja.

Jos emme osaa tehdä yksilötasollakaan hyviä ratkaisuja elämässämme, kuinka silloin voisimme osata sitä suuremmalla joukolla?

Kaikki alkaa siis siitä, että jokainen oppii ensin elämään itsensä kanssa, rakkaudella, järjellä ja ymmärryksen tuomalla viisaudella.