#24336: -

Puh- utaan enemmän pirteämpänä,  jos ehditään,  mutta  tuosta toisesta lausekkeesta mainitsisin nyt jo,  että olen syvästi ihmeissäni siitä,  että ihmiset yleensä eivät ymmärtäneet,  kuinka tärkeä lapsen on saada  tuntea ja ymmärtää olevansa juuri niiden fyysisten,  todellisten vanhempiensa lapsi,   jotka hänet ovat  maailmaan saattaneet.  Koska hän on osa heitä.  Ja he ovat osa häntä.
"Sinun lapsesi eivät ole sinun" - tämä tulee uudelleen käsiteltäväksiksi kun vanhenee,  ja kun vanhemmat vanhenevat ja haurastuvat ja katoavaisuuden todellisuus läikkyy kokoajan hetkittäin ja sitä on siedettävä.  Siinä on niin paljon salaisuutta,  josta osaa sanoa vasta vuosien tai vuosikymmenten kautta.


Nämä vanhempi- lapsi- lainalaisuudet ovat yllättäneet syvyydellään.  Kaikki se miten elämä on rakennettu,  miten tuo kaikki tekee työtään minussa,  usein puristamalla tässä lähtevien laivojen satamassa. 
Vaikka se,  mitä nyt varsinaisesti piti sanomani,  oli se,  että lapsen pitää saada tietää omat todelliset vanhempansa,  ehdottomasti.  Se on todella ihmisoikeus,  mitä suuremmassa määrin.  Se on aivan peruuttamattomimpia ihmisoikeuksia.  Ja se on viety pois,   miten näin on voinut käydä.

Tästä kun mennään vielä vaikeampaan ihmisoikeuskysymykseen;  saada syntyä!  Vai tulla listityksi kohdussa?

#24340: - Re:

"...olen syvästi ihmeissäni siitä,  että ihmiset yleensä eivät ymmärtäneet,  kuinka tärkeä lapsen on saada  tuntea ja ymmärtää olevansa juuri niiden fyysisten,  todellisten vanhempiensa lapsi,   jotka hänet ovat  maailmaan saattaneet.  Koska hän on osa heitä.  Ja he ovat osa häntä."

Niinpä niin. On häkellyttävää, että joku yleensäkään voi tarkoituksella tehdä lapsia jättääkseen heidät sitten vieraille. Adoptoitavaksi pitäisi joutua vain siinä tapauksessa, että se on ainoa mahdollisuus lapselle saada turvattu elämä jossakin muualla kuin omien syntymävanhempiensa hoidossa. Kenenkään ei tulisi tehdä lapsia, jos ei alun perin ole määrätietoisesti valmis vastaamaan lapsen tulevaisuudesta itse.

"Tästä kun mennään vielä vaikeampaan ihmisoikeuskysymykseen;  saada syntyä!  Vai tulla listityksi kohdussa?"

En näe mitään muuta asiallista syytä tappaa sikiötä kuin jos se on niin vaikeasti vammainen, että sen elämästä tulisi pelkkää kärsimystä. Koska ehkäisyyn on olemassa niin paljon eri toimivia vaihtoehtoja, abortti ei missään tapauksessa tulisi toimia sellaisena (katson jälkiehkäisyn vielä laskettavan ehkäisykeinoksi). Tietenkin tässä asiassa on voitava tilannekohtaisesti käyttää maalaisjärkeä.

Mutta kuten olen sanonut, ihmisen pitäisi oppia ajattelemaan ensin, ja toimimaan vasta sitten, jos siihen löytyy edellytyksiä. Lastenteossa tämä on erityisen olennaista, koska siinä ollaan tekemisissä uuden elävän ihmisyksilön kanssa, ennemmin tai myöhemmin. Näin toimittaessa ei adoptoitavia (muita kuin lasten pelastukseksi kriisitilasta) saati abortoitaviakaan (muita kuin edellä mainituissa ongelmatapauksissa) lapsia periaatteessa enää juuri ilmenisi.

"(Lapsen) on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, OIKEUS TUNTEA VANHEMPANSA ja OLLA HEIDÄN hoidettavanaan." (Viestistä #24336)

Lapsen syntymäoikeus ja ihmisoikeus on saada varttua biologisten vanhempiensa kanssa, ja vanhempien itsestään selvä vastuu on olla lapselle parhaat mahdolliset vanhemmat. Kenelläkään aikuisella ei pitäisi olla oikeutta rikkoa tätä lasten oikeutta vastaan, paitsi erittäin painavasta syystä, ja silloinkin ensisijaisesti lapsen parasta ajatellen.

Tämä on itsestäänselvyys kaikille niille, jotka ymmärtävät itsekin joskus olleensa tuossa asemassa, ja jotka ymmärtävät, että tuo lapsi on itsekin joskus hänenkaltaisensa aikuinen ihminen. Adoptiovanhemmat voivat toki olla lapselle ihan yhtä hyvät, läheiset ja rakkaat kuin biologisetkin vanhemmat, mutta biologista äitiyden ja isyydenkin sidettä ei voita mikään korvike maailmassa, ja siksi tämä tulisi olla aina ensisijaisena vaihtoehtona, mikäli suinkin mahdollista.