#23564: - Re: Re: Re: Re: Kaltevalla ollaan edelleen

"Esittämäsi väite oli perustelematon kaltevan pinnan arvaus. Hamilon kirjoitus ei sitä muuksi muuta."

En tiedä, mitä sinulla on "kaltevaa pintaa" vastaan, mutta jos haluat minun osoittavan merkkejä siitä, että yhteiskunnassamme ollaan moraalisia arvoja ajamassa alas ja perinteisiä rakenteita muuttamassa siinä määrin, että on aihetta epäillä tulevaisuudessa mainitunlaisten ilmiöiden esiinnousemista, voin niitä kyllä antaa.

Ensinnäkin kaikki vanhat yhteiskunnalliset rakenteet ja instituutiot ovat kohdanneet kovaa pölyttämistä. Ennen oli "koti, uskonto ja isänmaa", nyt on niistä kaikista vain muisto jäljellä.

Tiesittekö, että nykyajan ihmissuhteille on ihan omat nimityksensäkin: "suksessiivinen polygamia" tai "sarjoittainen monogamia", mitkä kummatkin viittaavat sitoutumiskyvyttömän ketjuisiin ihmissuhteisiin, kun liittoudutaan ja erotaan, uudelleen ja uudelleen. Harva meistä osaa tai haluaa enää sitoutua vanhan ajan ydinperheeseen, oli suunnitteilla tai olemassa lapsia tai ei. Eli se kodista.

Uskonto on myös näennäisesti kadottanut merkityksensä tämän päivän ihmiselle. Mutta uskominen ei ole kadonnut mihinkään, vaan hän uskoo nyt jumalien sijaan rahaan, valtaan ja hedonismiin (omakohtaiseen nautintoon ja mielihyvään). Raamatun sijaan hän nojautuu tilastoihin ja tieteeseen, ja jumalanpalvelukset on korvattu shoppailulla, baareilla ja urheilutapahtumilla.

Entäs isänmaa? Sotiemme veteraanit vuodattivat vertaan sen puolesta, nyt, ketkä vielä elävät, itkevät verta nähdessään, miten sitä myydään ja suorastaan lahjoitetaan alta pois.

Tämä pohjustukseksi. Kun nyt fokusoidaan nimenomaan tähän seksuaaliseen vallankumoukseen, asiat ovat edenneet tasaisesti omaan suuntaansa. Ei tarvita kummoisiakaan ennustajan taitoja, jotta kuvio tulisi selväksi. Vapautuminen on avainsana, ja se on sitä ollut paljon myös hyvässä. Tiukat moraaliset ahdasmielisyydet ovat helpottaneet, kuten peittelevä pukeutuminen ja seksuaalinen tiukkapipoisuus. Jossakin vaiheessa piti maata pimeässä peiton alla ja ajatella "kuningasta ja isänmaata" aktin aikana, ainakin noin kuvaannollisesti.

Aborttikin hyväksyttiin jossakin vaiheessa, ja ehkäisyvälineiden tulemisen myötä saatiin jo nauttia ihan seksistä sellaisenaan, ilman välitöntä raskauden pelkoa. Tämä toi mukaan myös lisääntyneet avosuhteet. Lisääntynyt aktiivisuus aiheutti toki sukupuolitautien ennennäkemättömän leviämisen, mutta lääketiede on pysynyt hyvin kannoilla.

Lyhentääkseni tarinaa totean vain yleisesti, että sallivuus on jatkuvasti lisääntynyt ja seksuaalinen monimuotoisuus lisääntynyt, kuten varmasti jokainen on jo ymmärtänyt.  Nykyään jopa pettäminen on kannustettua ja yleisesti ilmeisen hyväksytty standardi. Miksi tämä kehitys (kehitys ei aina viittaa positiiviseen edistykseen) "tasa-arvoiseen" avioliittolakiin sitten yhtäkkiä tyssäisi?

Vallalla oleva kehitys on yhtä selvää kuin autoveron tuleva korotuskin.

#23570: - Re: Re: Re: Re: Re: Kaltevalla ollaan vieläkin

Maailma muuttuu ja suomalainen yhteiskunta siinä mukana. Siksi koti-uskonto-isänmaa -hokeman kannattajat alkavat olla vähissä. Sotien veteraanien käyttö krokotiilinkyyneleiden perusteluina on tosin vähintäänkin arveluttavaa.

Moraaliarvoja ei tietenkään "ajeta alas", vaan arvot muuttuvat, kuten ovat aina muuttuneet. Onneksi parempaan, suvaitsevaisempaan suuntaan. Ja sekös konservatiiveja kaihertaa, kuten täälläkin on nähty.

#23570: - Re: Re: Re: Re: Re: Kaltevalla ollaan vieläkin

Haluan vielä jatkaa tätä kaiken takana olevan yhteiskunnan henkisen tilan tarkastelua, sillä se auttaa samalla asettamaan homouskysymyksen oikeisiin mittasuhteisiin ja sijoittamaan sen omalle paikalleen kokonaisuuteen verrattuna.

Nuoremmat sukupolvet eivät välttämättä tätä ole itse huomanneet, mutta vanhemmat polvet ovat elämänsä aikana omakohtaisesti saaneet kokea, miten maailman meno on tasaisesti muuttunut stressaavammaksi ja rauhattomammaksi, samalla kun on pinnallistunut ja "hömppä-krääsäistynyt". Korostuneesti tämä näkyy eri pyhiemme vietossa, jotka aiemmin olivat rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa, tunnelmallista ja herkkää, mutta nykyään kommersialismin kyllästämää suoritusta, karnevaalihenkistä pakko-ohjelmaa ja maniamaista tarpeidensa tyydyttämistä. Mutta tämä kehitys näkyy muutenkin ihan koko henkisessä ja olemuksellisessa ilmapiirissämme.

Jopa rentoutumisesta ja omasta ajasta on tehty suoritusta ja kaupallista toimintaa, "downshiftausta", retriittejä ja erilaista "hemmotteluohjelmaa", jota suunnitellaan, toteutetaan ja josta pitää maksaa. Ihminen on oppinut juoksemaan pakoon omaa itseään, ja hiljentämään sisäisen todellisuutensa "actionilla" ja jatkuvasyöttöisten virikkeiden ohjaamalla suorittamisella. Ihminen ohjelmoi, puuduttaa ja tyydyttää itseään, sen sijaan että eläisi todellista elämää. Kulttuuri oli ennen taidetta ja antaumuksellista osaamista, nykyään pääosin kertakäyttömarkkina-arvoista viihdehälinää ja sotkua. Henkinen sisältö on korvattu älyvapailla aikuisleikeillä, väkivaltapainotteisella alatyyliviihteellä ja tyhjällä jumputuksella. Ja kaiken kehystää pohjaton markkinavoimien suggeroima henkisen tyhjyyden täyttämisen tarve maallisella tavarapaljoudella, jolle ei ihmiskunnan historiassa mikään vedä vertoja.

Tällaisessa miljöössä elämme, ja kaikki vaikuttavat päällisin puolin uskovan olevansa onnellisia ja elävänsä merkityksellistä elämää. On tärkeätä tietää, mitä se ja se julkkis pisti päälleen, kenen kanssa oli ja mitä milloinkin teki, pitää myös tietää mikä tänään sattuu olemaan se oikea trendituoka tai huonekaluväritys, miten hiukset pitää laittaa ja millä pakkelilla oma naamataulu tällä hetkellä pitää piilottaa. On tärkeätä myös kannustaa oikea joukkue voittoon, kun siellä (jo varmasti sadatta vuotta putkeen) juoksevat saman nahkakuulan tai luistelevat sen iänikuisen kumilätkän perässä, ja täytyy myös vetäistä oikeat kuteet niskaan, kun tänään emme bodypumppaa vaan teemme jotakin muuta trendihömppää.

Tuskin tarvinnee jatkaa, kaikki ymmärtävät jo pointtini?

Mikä voima on kaiken tämän kehityksen takana? Onko se jonkinlainen "luonnonlaki" tai itsestäänselvyys, että asiat menevät tähän suuntaan (ja merkit viittaavat siihen, että mennään vielä pidemmälle)? Vai olisiko se jonkun tahon jonkinlainen "suurempi suunnitelma", "agenda" tai salaliitto?

Onko sillä tosiaan edes oikeasti väliä, jos on tai ei ole? Onko sillä lopultakaan väliä meille taviksille, jos asiasta puhuvat Pihot ja Ahviot, tai jos siitä on kirjoitettu amerikkalaisten fundamentalistikristittyjen, marxilaisten tai vaikkapa tämän keskustelupalstan kirjelmissä?

Eikö se olennainen asia ole, että todellisuus muuttuu, ja se muuttuu johonkin suuntaan? Eikö olennaista ole se, että kaikkien pitäisi pysähtyä tarkistamaan, onko tämä kehitys oikeasti edistystä, vai onko vallitseva muutoksen suunta mahdollisesti loppupäässä haitallinen?

Olemme vakuuttuneita siitä, että vallalla oleva vanhojen "konservatiivisten" arvokäsitysten tarkoituksellinen alasajo ja uusien "suvaitsevampien" tai "tasa-arvolla" ja muilla positiivisin etiketein varustetuilla ja markkinoiduilla ilmiöillä olisi positiivinen lopputulema. Mutta ehkä "konservatiivien" ja "fundamentalistien" - tai minkä hyvänsä tahon - nykyisestä kehityksestä ilmaisemalla huolella on tietty painoarvo, jota itse kunkin kannattaisi mielessään punnita.

Oli muutos tarkoituksellista tai ei, mutta mikäli kehitys on kielteinen, siihen pitää reagoida. Kritiikkiä pitää kuunnella, tuli se miltä taholta tahansa, eikä sortua ylimieliseen vähättelyyn tai sulkea siltä omassa tyytyväisyyden tunteessaan korvansa. Mitä tahansa ei tarvitse uskoa, eikä pidäkään, mutta kannattaa muistaa, että lähde ei automaattisesti tee informaatiosta hyvää tai huonoa. Huonossakin maaperässä voi olla kultajyviä, ja kannattaa myös pitää mielessään, että mitä useammalta taholta jotakin asiaa tarkastelee, sitä selvemmän ja tarkemman kuvan siitä saa. On siis tyhmyyttä tarrautua vain siihen yhteen, "minua" edustavaan lähteeseen.

Entä miten se homous tähän sitten sijoittuu? Tästä on jo ollut jonkin verran puhetta aiemmin, mutta pääsääntöisesti sillä on tekemistä yleisten arvojen ja seksuaalisen vapautumisen kanssa. Kuten jo totesin, tällä on toki myös positiivisia vaikutuksia, kun ahdasmielisyys helpottaa ja jättää ihmiselle tilaa olla aito, elävä olento. Mutta kuten jokainen meistä ymmärtää, kukaan meistä ei voi hyvin, jos kaikki päästetään täysin vapaaksi ja jokainen saa tehdä ihan mitä itse haluavat. Johonkin on oman ja kaikkien hyvinvoinnin takia vedettävä raja, jottei kaikki muuttuisi kaaokseksi ja anarkiaksi. Yhteiskunnan hajoamispiste on siinä, kun vapaus saa liikaa valtaa suhteessa vastuuseen.

Vastuullisuus on rajojen vetämistä. Vastuu tarkoittaa seurausten huomioimista ja oman itsensä säätämistä sen mukaan. Siksi tietyn tason rajaamista ja rajoittamista tullaan aina tarvitsemaan. Kysymys onkin siinä, mihin nämä rajat vedetään, jottei kukaan kokisi itseään tahallisesti rajoitetuksi, muttei myöskään ylittäisi tiettyä mielivaltaisuuden rajaa.

Kuten ehkä ymmärrämme, on homouden kysymys lopultakin melko pieni osa yhteiskuntamme kokonaisuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi merkityksetön - ei tietenkään homojen itsensä, muttei myöskään kokonaisuuden kannalta.

Jos seksuaalinen vapautuminen yksilötasolla on todellista vapautumista ahdasmielisyydestä ja elämän rajoittuneisuudesta, onko se automaattisesti sitä myös yhteiskuntatasolla? Elääkö yhteiskunnassa vielä irstauden ja haureuden kaltaisia moraalisia rajoituksia, vai kuuluvatko ne enää vain näihin vanhoolisuuden viimeisiin linnakkeisiin (huomatkaa, tässä en puhu erityisesti homoudesta!)? Onko silti se toiminta, joka tällaisiin termeihin on sisältynyt, kadonnut olemasta, vai onko niihin vain muutettu suhtautumista?

Onko "seksuaalinen vapaus" ja kaikki, mitä siihen kuuluu, kaikkien eduksi, vai kytkeytyykö asiaan mahdollisesti käänteisiä puolia? Tarvitseeko meidän edes mennä näihin "konspiraatioteorioihin", joissa maailman johtava eliitti maalaillaan irstaileviksi ja pahuudessa kiereskeleviksi paholaisenpalvojiksi, jotka kierolla pakolla levittävät tätä "saastaisuutta" koko maailmaan, vai voimmeko vain tarkastella maailman menoa tässä ja nyt, ja pohtia sitä mahdollisuutta, että "vapauden" nimissä muuttamamme yhteiskunta ehkä vapauden huumassaan on kadottanut kehityksestä vapauden aina mukana seuraavan vastapoolin, eli vastuun?

Haluaako ihminen yhä olla moraalisen selkärangan kannattama, vai onko hän "vapauden" ja "suvaitsevaisuuden" nimissä muuttunut moraalisesti välinpitämättömäksi? Haluaako hän enää elämäänsä todellista syvyyttä ja sisältöä, vai onko hän muuttunut pelkäksi pintakiilloksi?