#22503: - Re: Kysymys ja sen todellinen merkitys

En valitettavasti voi tämän tarkemmin selittää kysymysteni taustaa ja viitekehyksiä, sillä tilanne on sama kuin yrittäisi syntymästään sokeaa saada ymmärtämään, mitä tarkoitan "vihreällä" tai "aniliininpunaisella". Värejä ovat, jep, mutta sitten?

"Suuren homokyselyn" järjestäjä ei siis osaa selittää kyselynsä taustaa ja viitekehitystä. Tuo kuulostaa perin amatöörimäiseltä ja jopa epäilyttävältä. Millainen tämän kyselyn otos on? Mille tutkimuslaitokselle se valmistuu?

"Ellei omaa minuuttaan tunne, ihminen on aina 'uskovainen' - vaikkei hän mihinkään tiettyyn uskonnolliseen suuntaukseen uskoisikaan. Hän uskoo aina kulloiseenkin mielikuvaansa. [...] En kuvittele olevani itse viisaampi tai erikoisempi. Mutta uskon omaavani läheisemmän kontaktin omaan itseeni kuin valitettavan useat läheisistäni maailmassa."

Valitettavasti puhuit itsesi pussiin.

#22504: - Re: Re: Kysymys ja sen todellinen merkitys

Haluan vain osoittaa, että ihminen ei ole valmis kohtaamaan itseään, ja jokainen tällainen varsinaista esitettyä kysymystä kiertelevä vastahyökkäys osaltaan vahvistaa osoittamani asian paikkansapitävyyttä.

En koe tästä kuitenkaan erityistä voitonriemua, sillä tämä havainto auttaa ymmärtämään, miksi me ihmiset emme osaa olla asettumatta napit vastakkain, vaan ihan hyvässä uskossa nousemme toisiamme vastaan itse uskomassamme asiassa.

Olisihan tässä tutkittavaa jollekin tutkimuslaitokselle, taas uusi tutkimus vanhojen päälle arkistoitavaksi. Asian todellinen merkitys olisi täällä todellisessa elämässä, jokaisen erillisen ihmisen oivalluksessa.

Olemme kuitenkin linnoittautuneet liian syvälle uskomamme "totuuden" suojuksiemme taakse, ja siksi kai tulemme jatkamaan erillisyyden aikaa katkeraan loppuun saakka. Haluamme jokainen olla niin "oikeassa", ettemme koskaan tule kohtaamaan muita kuin niitä, jotka ajattelevat meille merkityksellisistä asioista jotakuinkin samoin. Kaikki muut ovat meille uhka.

Kaikki, mitä sitten edustavatkaan, katsovat olevansa yksin oikeassa. Ei paljoa tarvitse nostaa päätään, jotta näkisi tässä silkan mahdottomuuden.

Niin, ja mitä siihen selittämiseen tulee: miten itse selittäisit sokealle minkä värinen on punainen?

Jotkut asiat on vain itse koettava.

#22504: - Re: Re: Kysymys ja sen todellinen merkitys

"Ellei omaa minuuttaan tunne, ihminen on aina 'uskovainen' - vaikkei hän  mihinkään tiettyyn uskonnolliseen suuntaukseen uskoisikaan. Hän uskoo  aina kulloiseenkin mielikuvaansa. [...] En kuvittele olevani itse viisaampi tai erikoisempi. Mutta uskon  omaavani läheisemmän kontaktin omaan itseeni kuin valitettavan useat  läheisistäni maailmassa."

Valitettavasti puhuit itsesi pussiin."

Ymmärrän mitä tarkoitat. Olemme kuitenkin tässä jo niin syvällä ihmismielen syövereissä, että tietoisen ymmärryksemme rajat olevaisuuden suhteen ovat lopulta vain uskon asia. Yritän selittää, mitä tarkoitan.

Käsitin, että viittaat "pussiin puhumisella" sitä, että sanoin "uskon omaavani", kun juuri olin todennut ihmisen aina uskovan kulloiseen mielikuvaansa, mikä luonnollisesti saattaa kumota sanomiseni omasta "läheisemmästä kontaktista omaan itseeni". Mutta huomattavaa on, että se ei tee sitä kuitenkaan automaattisesti, sillä uskoni voi olla myös oikea. "Usko" ei automaattisesti tarkoita sitä, että usko olisi jotakin valheellista.

Huomannet, että pussissa on ainakin yksi minun mentävä reikä.

Olen tietoinen siitä, että jotkut meistä ainakin kokevat elämän olevan jonkinlainen "Matrix-mielikuva", eli mielemme luomaa illuusiota. Vaikken itse ole tätä mieltä, jätän tämänkin mahdollisuuden edelleen mahdollisuudeksi. Jo tästä syystä en halua ehdottomasti sanoa, että "omaan läheisemmän kontaktin omaan itseeni kuin monet muut". Siinä mielessä olen minäkin edelleen "uskovainen". Tätä minun "läheisempää kontaktia" ei ole empiirisesti täysin todennettu.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että olen tavoittanut omasta itsestäni pitkällisen kiinnostuksen ja työn kautta melko selkeän kuvan, nykyään ymmärtäen monia ennen spontaaneja ja automaattisia alitajuntaisia toimintamallejani. Ymmärryksen lisäksi monet näistä ennen spontaaneista ja automaattisista reaktioista ovat lauenneet, ja olemustani ohjaavat entistä enemmän vapaan tahdon hallitsema käytös ja toiminta. Tunneohjautuvuus on korvautunut ajatuksellisella hallinnalla.

Aiemmin koin itseni oman tarkkailuni kohteena, enkä osannut rentoutua elämään läsnäolevasti tässä ja nyt. Perusturvallisuuteni tunne oli hyvä, vaikka se olikin pääasiassa itseni ulkopuolella, mutta itsetuntoni oli vajavainen. Olin hyväksynnän kalastaja, muiden myötäilijä, itsestäni vieras olento. Tunteeni ohjasivat minua ja käyttäytymistäni.

Pitkällisen prosessin jälkeen, monien elämänvaiheiden kautta, opin vähitellen tuntemaan itseni ja sitä kautta myös hyväksymään itseni. Kun tajusin, mikä olen, samanlainen kuin kaikki muut, mutta samalla täysin ainutlaatuinen omanlaiseni, saatoin terveeltä pohjalta oppia arvostamaan itseäni, ja saman oivalluksen kautta myös muita.

Minulla ei ole enää tarvetta takertua ulkoisiin arvoihin ja auktoriteetteihin, sillä pystyn näkemään niiden keinotekoisuuden verrattuna todelliseen olevaisuuteen. Tämä siksi, etten sitoudu niihin henkilökohtaisella tasolla. Esimerkki tästä voisi olla tarina miehestä, jonka vaimo toteaa heidän istuessaan miehen autossa, että "onpa noilla vastaantulijoilla hieno auto". Jos miehen oma auto on hänen egonsa jatke, eli jos hän on siihen tunneperäisesti (eli henkilökohtaisesti) kiinnittynyt, hän saattaa loukkaantua ja toteaa vaimolleen että "mitäs vikaa tässä autossa sitten on?!". Mikäli miehen oma itsetunto on kunnossa, ja auto hänelle vain kulkuväline, hän voi rauhassa todeta olevansa vaimon kanssa samaa mieltä, tai keskustella hänen kanssaan asiasta (kertoa oman mielipiteensä vastaantulleesta autosta tai vaikkapa kysyä vaimoltaan, miksi auto hänen mielestään oli hieno tms.), tai sitten vaikka vain olla iloinen, että vaimollakin on omia mielipiteitä ja uskaltaa tuoda ne julki.

Oikein pahasti tunteisiinsa koukussa oleva itsetuntovaurioinen mies olisi voinut saada tuosta mojovan riidan aikaiseksi.

Esimerkkini on melko arkinen, mutta sama periaate ihmisten välillä pätee myös suuremmissa elämän kysymyksissä. Minä en halua tapella saati kuolla omien enkä muidenkaan arvoasetelmien tai muiden päähänpinttymien vuoksi, vaan haluan ymmärtää ja sen mukaan toimia järkevimmällä mahdollisella tavalla.

Siksi en tuomitse ketään siitä mitä hän on tai ajattelee, mutta soisin hänen kuitenkin itse tietävän, miksi tekee kuin tekee ja mitä seurauksia sillä on ja saattaa olla. Siksi haluan puuttua asioiden kulkuun, jos nämä antavat aavista, että voisivat mennä huonoon suuntaan. Siksi minua huolestuttaa USA:n öykkäripolitiikka, siksi en pidä ääriliikkeiden aggressiivisista tendensseistä, ja siksi haluan herättää kysymyksiä myös hypetetystä homoseksualismista ja sen mahdollisista vaikutuksista yhteiskuntaamme, mikäli siitä tehdään standardi.

Näiden asioiden henkilökohtainen lataus kohdallani rajoittuu ihan mielenkiintooni itse asiaan ja sen vaikutuksiin viitekehyksessään. Sen sijaan huomaan monen kanssakeskustelijan suuren henkilökohtaisen tunnelatauksen aiheeseen liittyen, heidän keskustelutyylinsä perusteella.

Muun muassa tällaisiin asioihin perustan näkemykseni kontaktista omaan itseeni.