Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Kommentoitu viesti


Vieras

#22071 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

06.10.2013 13:33

#21954: - Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

"Lapsia ihan tietoisesti yllytetään kasvattamaan - tasa-arvon nimissä - sukupuolisesti mahdollisimman neutraaleiksi, ja "perinteiset" mies- ja naisroolit ovat demonisoituja (vaikka siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - ovat mainoksissa ja viihteessä ym. korostuneet äärimmilleen!)."

Annat kovin väärää todistusta asiasta, josta et ilmeisesti taaskaan tiedä oikeasti mitään, ainoastaan luulet.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei estä poikaa leikkimästä rajuja ja tyttöjä hellyyttä ja huolenpitoa tuhkuvia leikkejä. Pointti on siinä, että sillä halutaan poistaa esteet tytöiltä leikkiä rajusti ja pojilta osoittaa hellyyttä ja huolenpitoa. Jos se hajoittaa maailmasi, niin en voi kuin valittaa - kaikkien meidän muiden puolesta.


Vastaukset


Vieras

#22079 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

2013-10-06 15:55:35

#22071: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

En ole syyttänyt mitään erityistä tahoa, vaan katson miltä maailma näyttää. On itsepetosta, jos ei huomaa, että ihmisellä on yksilötasolla valtava hätä. Ihminen on (länsimaissa ainakin) hukannut ymmärryksen itsestään ja otteen harmoniseen elämään, eikä hän enää osaa sanoa, kuka ja mitä hän oikeasti on. Hänestä on tullut suorittaja, tuotantokoneiston osanen, ja ylläpitää jatkuvan kasvun illuusiota suljetussa tilassa. Jokainen, joka osaa ajatella omilla aivoillaan, näkee miten siinä tulee käymään.

Henkinen pahoinvointi lisääntyy jatkuvasti, ja ihminen oireilee mitä moninaisimmin tavoin. Se, mistä puhut, on itse asiassa terve vastareaktio juuri sille sukupuoli-identiteetin ahdistukselle, josta minäkin puhun. Sille ahdistukselle, joka pyrkii muokkaamaan meistä tietynlaisia mielikuvan mukaisia roolihahmoja. Takerrumme rooleihin, koska pelkäämme katoavamme jonnekin ilman niitä.

Siksi olemme ihan samalla puolella tässä näkemysten sekasorrossa, ja olen aivan samaa mieltä, että avoimuus on oikea tapa löytää itsensä kaiken seasta. Olen nimenomaan peräänkuuluttamassa sensitiivisyyttä, jotta oppisimme tuntemaan todellisen itsemme, sen sijaan että juuttuisimme paradigmoihin ja neuroottisiin kuvioihin.