#21973: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

"Kerropa miten se on sinulta pois jos joku muu kuin hetero liittoutuu?"

En ole se, jolta kysyttiin, mutta vastaan silti. Suoraan se ei ole keneltäkään pois, jos kukaan liittoutuu. Mutta vastaus n:o #21954 on pohdittu erästä mahdollista seurausta sille, jos yhteiskunta "standardisoi" homoseksuaalisuuden. Olettaen, että homoudessa paljolti on kyse sukupuoli-identiteetin häilyvyydestä, ettei mies koe olevansa kokonaisvaltaisesti mies eikä nainen koe vastaavasti nainen, sillä on seurauksensa viimeistään siinä vaiheessa, jos tulee yleiseksi käytännöksi, että homoliitot toimivat ydinperheenä eli lasten kasvualustana. Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri tukee ymmärrettävästi tätä kehitystä.

Tasa-arvo, ihmisoikeudet ja ilmaisun vapaus (sananvapaus) ovat olennaisia ihmisyyden ja terveesti toimivan yhteiskunnan merkkejä, mutta näihin sisältyy myös väärinkäytön mahdollisuuksia. Jos näiden oikeuksien nimissä hyväksytetään hajoittavaa tai vahingollista toimintaa, ne alkavat työskennellä itseään vastaan. Esimerkkinä tästä voidaan mainita esim. natsismin tai muiden vapautta ja ihmisoikeuksia vastaan työskentelevät aatteet, pedofiliapuolueiden tai vastaavien luominen, jotka selvästi tähtäävät vahingolliseen toimintaan, tai vaikkapa vieraiden uskontojen pilkkaaminen ja aggressioon provosointi sanavapauteen vedoten.

Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta silti on ihmisiä, jotka eivät tätä näytä ristiriitaa ymmärtävän. Vapauden mukana tulee aina vastuu, muuten siitä seuraa kaaos. Vastuuta ilmennetään muun muassa tarkkaan harkitsemalla, mitä vapauden nimissä tarjotaan. Vapaus ei ole sitä, että kaikki on hyväksyttyä ja sallittua. Vapaus on sitä, että kaikki näkökannat otetaan huomioon, yhdessä valitaan haluamamme ratkaisut, ja yhdessä myös kannetaan tehdyistä ratkaisuista vastuu ja seuraukset.

Mikäli joku oikeuksien nimissä aiheuttaa jonkun muun ryhmän oikeuksien riistoa, se ei ole enää oikeutettua oikeudellisten periaatteidemme mukaisesti. Näinollen ei ole oikeutettua sortaa, pilkata tai muulla tavoin ahdistella sen enempää esim. uskovaisia kuin homojakaan. Kritiikki, jos se on asiallista, sen sijaan tulee hyväksyä ja ottaa yleiseen pohdintaan. Vain kriittisen tarkastelun kautta ihminen voi kehittyä.

Siksi katson motivoiduksi ja erittäin aiheelliseksi, että yhteiskunta tekee jatkuvaa työtä sen eteen, ettei mitään ihmisryhmää tai yksilöä kohdeltaisi oikeuksiensa vastaisesti.

Mutta jos joku erikoisryhmä vetoaa oikeuksiin saadakseen luontaisille ominaisuuksilleen vastaisia etuja, on se ilmeisen ristiriitaista. Jos lentäjät vaatisivat oikeuksia ajaa lentokoneillaan pitkin autoteitä verukkeella, että muutkin ihmiset saavat, olisi helppoa ymmärtää asian ristiriitaisuuden. Mutta jos homoseksuaalinen haluaa "muiden ihmisten lailla" perustaa ydinperheen, johon sisältyy lapsia?

Nyt täytyy muistaa, että yhteiskunta on tullut homoja vastaan suomalla heille oikeuden muodostaa rekisteröidyn parisuhteen, joka käsittääkseni on laillisesti aivan avioliittoa vastaava instituutio. Mielestäni yhteiskunta on siis tullut homojen luontaisia oikeuksia vastaan niin pitkälle kuin homon luontaisten ominaisuuksien mukaan on oletettavaakin. Tämän jälkeen kaikki on ekstraa.

Jos pystytään osoittamaan, että homoseksuaalisuus on puhtaasti geneettinen ominaisuus, jonka muodostumista ei voi estää, sen voisi rinnastaa fyysiseen lastensaannin kyvyttömyyteen. Siinä tapauksessa olisin valmis hyväksymään jopa homojen vapaan adoptio-oikeuden. Mutta niin kauan kuin asiasta ei ole minkäänlaista varmuutta, näen homouden pääasiassa seksuaali-identtisenä ilmiönä, ja seksuaali-identtisen häilyvyyden yhteiskunnan hyvinvointia vaarantavana ilmiönä.

Korostan, että tämä "vaara" ei ole homojen syytä, vaan ennemminkin näen (mm.) homouden olevan sen seurausta. Ilmiön todellisia syitä on etsittävä yleisistä kasvatuksellisista ja yhteiskunnan eettisistä linjauksista, jotka luovat ambivalenssille otolliset olosuhteet. Nämä syyt löytyvät siis koko yhteiskunnastamme, siitä miten se toimii ja miten se ajattelee. Se on meidän yhteinen ongelmamme.

#21977: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

En ole se, jolta kysyttiin, mutta vastaan silti.

Ei olisi kannattanut vastata. Tuo asia on jo käsitelty vietissä nro #11893.

#21977: - Re    " Mutta niin kauan kuin asiasta ei ole minkäänlaista varmuutta, näen homouden pääasiassa seksuaali-identtisenä ilmiönä, ja seksuaali-identtisen häilyvyyden yhteiskunnan hyvinvointia vaarantavana ilmiönä.

Tässä voi olla enemmän perää kuin luulemmekaan.  Emme tiedä mitä nykyisen kaltainen "hämminki" homoseksuaalisuudesta saa aikaan nuorissa jo nyt.  Mediarummutuksen seurauksena nuorison ajatusmaailmaa näyttää täyttävän liian paljon homoseksuaalisuuden pohdinta.  Ystäväni kulki tänään  käsikädessä vanhan äitinsä kanssa kadulla 15,  16 - kesäisten poikien edellä.  Pojat tulivat avoimesti ihmettelemään:  ootteks te homoja?    Ystäväni kimpaantui niin,  että katu raikui hetken hurmiossa.
Jos en ole väärässä,  vaikuttaa tällä hetkellä nuorissa  sisälle ladatulta optiolta ,  että kuka tahansa nyt vastaantuleva  on identiteetiltään "sellainen."   Ja mikähän minä olen?   Kaikkea nuorisokulttuuriin siirtynyttä ainesta tältä alueelta emme millään edes tavoita. 

Tämä ei yksinään olisi vaarallista,  jollei  ihminen nuoruudessa olisi erittäin altis kokemaan helposti siirtymistä homoseksuaalisten tunteiden alueelle.  Voi vain kuvitella,  jos saattaa millään tavalla aistia muistikuvistaan teini-iän haperoa minuuden vakautta,  kuinka normaaliin kehitykseen liittyvä herkkyys voi johdattaa  aivan harhateille etsivän ihmisen alun.

Tai kouluissa saattoi olla jo useampi vuosi sitten tilanne 8 - 9 vuotiaiden koululaisten keskinäisissä puheissa:  diggaat sää tyttöjä vai poikia?

#21977: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Pitkään vuodatukseesi voisi vastata perinteiseen tapaan, että puhut paljon, mutta potaskaa.

On totta, että mitään "homogeeniä" ei ole onnistuttu löytämään  ja on ilmeistä, että se voi syntyä monilla toisistaan hieman poikkeavilla tavoilla. Toisaalta tiedemaailma on tullut siihen yleiskäsitykseen, että homous ei myöskään synny missään tapauksessa oppimalla. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta niistä, joiden mielestä ei voi olla muita vaihtoehtoja.

Todellisuudessa vaihtoehtoina voivat olla

a) homouteen altistava geeniperimä (näitä voi olla erilaisia) + sen toteuttava biologinen kehitys, esimerkiksi äidin aiheuttama hormonaalinen "kylpy". Tämä selittäisi sen, että homoilla ei ole yhtenevää "homogeeniä, koska myös ilman tätä hormonikylpyä samalla geenillä varustetut lapset eivät kehitykään homoksi.

b) ns. epigeneettinen tekijä eli geeni, joka aktivoituu vasta edellä mainitussa "hormonikylvyssä".