#20708: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Tämähän oli mukavasti kirjoitettu. Kyllähän sitä puhutaan esimerkiks uskon salaisuudesta, Kristus on Raamatun salaisuus ja armo on Kristuksen salaisuus. Olen melkein satavarma, että ei taija avautua ilman oikeanlaista suhdetta Kristukseen. Satavarma taijan olla siitä, ettei ateistille ainakaan avaudu (ellei käänny Jumalan puoleen tai ehkä paremminkin Jumala käänny ateistin puoleen tai sitten myös molemmin päin), koska muutenhan se veisi pohjan pois koko asialta. Siis esimerkiksi, mihin uskoa tarvittaisiin jos olisi oikoteitä ymmärtää asiat esim. pelkällä järjenkäytöllä.

Yleispätevä sanonta: Alku aina hankalaa. Meikämanni on saanut olla mukana oppimassa näitä asioita murkkuikäisestä asti ja aika hitaasti ja välillä huonostikin on edistymistä tapahtunut. Ja koskaan ei tule täysin oppineeksi. Kaikesta menee kunnia Jumalallle ja Hänelle se myös kuuluu!

#20747: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

" koska muutenhan se veisi pohjan pois koko asialta. Siis esimerkiksi, mihin uskoa tarvittaisiin jos olisi oikoteitä ymmärtää asiat esim. pelkällä järjenkäytöllä"

Tuossa on se villakoiran ydin uskossa. Niin entä sitten jos näin olisi ja kävisi?

Ihminen siis turvaa aina johonkin ja joillekin se on usko. Tämä taas ei tarkoita mitään muuta kuin turvaa pelkoon.

Ja jos ihmisen on tarkoitus tietää salaisuuksia niin aivan varmasti avautuu muittenkin uskontojen kautta. Avautuu se tavalla tai toiselle ateistille sillä ateistikin uskoo johonkin, ainakin siihen ettei mitää ole.

#20747: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

On aika omituista väittää, että usko ei ole uskoa, jos se ei sisällä jotain käsittämätöntä höperehtimistä. Ainakaan minulle ei tuota mitään vaikeuksia hahmottaa jumalaa, joka on johdonmukainen ja oikeudenmukainen toimissaan ja joka myöskään ei pakoile omaa todistustaan olemassaoloastaan erilaisten hurmoksellisten, aivojaan käyttämättömien ihmisten vakuuttelujen taakse. Ja jos on kaikkivoipa ja ihmisiä rakastava, ei paiskaa heitä suin päin asioihin, joista sitten syyttää omia epätäydellisiä luomuksiaan. Hahmottaa kyllä siis voin, muutta äijää en itseään ole havainnut. Enkä varmaan tule tapaamaankaan.

Tarinat antikristuksesta ovat oma epäuskottava lisä tarustoon. Sama teema esiintyy toki myös Kalevalaisessa tarustossa. Tarinan epäuskottavuus folkoren toisintomaisuuden lisäksi on siinä, että ei kai kaikkivoivalle tuottaisi pienintäkään ongelmaa nitistää moinen kiusanhenki. Jos taas siirrytään tarinan allegoriseen tulkintaan, jossa puhutaan ihmisen kyvystä käyttää tietojaan tai taitojaan niin hyvään kuin pahaan, puhutaan taas ihan syvällistä filosofiaa: Siinä vaiheessa, kun ihminen alkoi toimia yhteisössä pelkästään omien tavoitteittensa ajamiseksi, paratiisi ihmisten väliillä katosi. Mutta siihen ei mitään antikristusta tai Jumalaa tarvita.