#20128: - Re: Re: Re:

Nyt vasta taas saa vähän jatkaa,  kun sais vähän keskityttyäkin vielä. 

"Teesini oli, että sattuma, aika ja ilmiöiden sisäiset rakenteet riittävät siihen, että olemme nyt tässä tapahtunutta ihmettelemässä."   -  tämä olikin kotoisasti ilmaistu.

Nyt, -  jos teemme niinkuin Grath tuossa puhuu,  voinemme ottaa siitä ajan ja ilmiöiden sisäiset rakenteet,  mutta sattumaa emme,  ainakaan tässä käsitteellisessä muodossa,  toisin sanoen siinä missä menee raja tulkinnan ja tiedon välillä.  Sattuma olisi jo siirtymisen toisella puolella,  jos olen ymmärtänyt oikein hänen ajatustaan. Siinä tulevat jo mukaan suuremmat arvot kun kysytään,  että miksi?

" tieteen näkökulmasta on yhtä järkevää sovitella Jahve, Zeus tai Joulupukki taustalle häärimään;"

Käsittääkseni tässä  taustahäärijässä tiede ei askartelekkaan.  Eikä ole sen tehtävä,  vaan jokainen tulkitsee sen omassa todellisuudessaan sitten,  onko taustahäärijää vai ei.   Myöskään taustahäärijän kieltäminen ei silloin kuulu tälle alueelle.  Vaan se jää auki. 

Mutta noihin seuraaviin en taida ainakaan nyt lähteä mitään sanomaan.  Ymmärrän negatiivisen varautumisen parantumisiin,  koska näitä todella tarkastettuja ei paljon yleisessä mediajulkisuudessa kohtaa.  Monien kokemus on toisenlainen,  koska kuulevat niin paljon näitä tapahtuvan,  ja vaikka joku osa on varmasti suggestiosta tai placebosta johtuvaa,  jää niin paljon todellisia parantumisia kuitenkin olemaan.

Mutta toisaalta,  jos ajatellaan,  että sairauden taakka osuukin omalle kohdalle,  silloin  ihmeen mahdollisuus onkin jo aivan eri näköinen.  Asiasta on muuten olemassa myös tuo Nasaretilaisen itsensä lupaus, josta myös näkyy,  mihin koko parantaminen on sidoksissa:   - ihmeet ja merkit seuraavat niitä,  jotka uskovat.  Eli todisteina normaalin elämän lainalaisuuksienkin yläpuolelle nousevasta todellisuudesta evankeliumin julistamisen yhteydessä.

#20140: - Re: Re: Re: Re:

"Sattuma olisi jo siirtymisen toisella puolella,  jos olen ymmärtänyt oikein hänen ajatustaan. Siinä tulevat jo mukaan suuremmat arvot kun kysytään,  että miksi? "

Sattuma on olennainen osa maailman yleistä kosmologista rakennetta ja nimenomaan siten, ettei sattumalta voi kysellä miksi. Voimme toki rekonstruoida tapahtumia ja todeta, että juuri tämä asia sai lopulta aikaan tuon, mutta usein tämän ja tuon kohtaaminen on sattumanvarainen eikä yksittäistapauksessa mitenkään ennustettavissa. Tässä uskonnollisuus tekee erittäin usein virhepäätelmän, kun tämä sattuma tulkitaan johdatukseksi. Klassinen esimerkki on vaikka lento-onnettomuudesta selviävä ihminen, joka kokee pelastumisensa uskonnolliseksi ihmeeksi. Hän ei osaa tuossa järkyttävässä tilanteessaan hahmottaa sitä, että joku toinen, jolla ei ollut niin hyvä onni, ei voi vastaavasti hyvää onneaan/kaitselmustaan ihmetellä ja kiitellä. Ja että siihen ei liity mitään taustasyytä, esim. rukoilu edellisiltana tms.

Ihmeiden olemus on yleisesti ottaen samankaltainen. Ihmeen kohdalla juututaan yksittäistapaukseen eikä pohdita, millä todennäköisyydellä samanlaista olisi tapahtunut joka tapauksessa jollekin. Jotta olisi kyse oikeasta ihmeestä, tapahtuman pitäisi ylittää tämän normaalin todennäköisyyden. Tähän en nyt laskenut paseboparantumisia, se on taas ihan oma juttunsa.