#18797: - Re: Re: Re: Re: Miksi uskovaiset yrittävät järjellä selittää uskonsa perusteita, vaikka

Niin,  jos olisit viitannut vaikka aikaisemmin esittämiisi teorioihin esim kirjoitusten synnystä ym:sta,  olisin tietysti äkännyt,  ja säästänyt vaivojasi.

No, jos lähdetään tuolta alusta,   täytyy sanoa,  että lähdimme samaan putkeen,  sinä toisesta päästä,  kynä ja suurennuslasi kädessä,  tähtäyspisteenä  todennetut faktat,  niiden erittely ja merkitys 2000-luvun ihmiselle.  Minun putkeni olin kovin toisennäköinen.  
Missään vaiheessa en tasapainoillut esim.  luomis-,  syntiinlankeemus,  tai vedenpaisumuskertomusten historiallisuuden tai allegorisuuden välillä.  Itselläni lähestymistapa ei ollut älyllinen   eikä ulkopuolinen.  Miten olisi voinut,  kun aloin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni kokea Jumalan "puhuvan"   sanassaan.  Olin myös konkreettisestikin aivan eri suunnalla kirjaa.  Sana tuli lihaksi myrskyissä ja koettelemuksissa.  Tästä kaikesta juontuu totaalisesti toisenlainen tarkastelukulma kirjoitusten ulkonaisiin tekijöihin.

Jeesuksesta? -   voi,  mulla on paino kyllä niin erilaisisa asioissa,  että jos joku tutkija esittelee hänen ei -olleen täällä,  se ei  paljon hetkauta,  jos   Hän on ollut sieluni tuki niissä myllerryksissä missä olen ollut.  Niin ja tulee jälleen mieleen tämä jutalaisen tutkijan kommentti - tällaisia tarinoita ei keksitä!
Mutta tosi mielenkiintoisia ovat kaikki 
historialliset seikat läpeensä.   Omien  kokemuksien paino,   sekä myös niin laaja spektri toisten kritittyjen kokemusmaailmaa ja pitkän pitkä oppimisprosessi yhteydestä Jumalaan  ja   käytännön vaeltamisesta kristittynä/Jumalan uskollinen varjelus,    rakentavat sen luottamuksen,  mitä  tiede ei pysty tietenkään tekemään.  Voisin kuvitella Paavalinkin tarkoittaneen jotakin tällaista sanoessaan:"Minä tunnen hänet,   johon uskon."   

Mielelläni kuulisin,  mitä tarkoittaa käsite ääriuskova.  Pikemminkin voitaisiin puhua sen osallisuuden suuruudesta,  minkä kukin uskonmaailmasta omistaa ja kokee tuntevansa.    Äkkiväärä ilmaisutapa on oma asiansa,  ja siinä  uskovilla riittää töitä itsensä kanssa.   
Tämän toivoisinkin erottuvan tuosta negat, vastausten massasta  tärkeäksi kasvun paikaksi,  ettei koko uskovaksi itsensämieltävä  muu sakki joudu joka hetki kärsimään sen jälkeisestä leimaamisesta lopun ikäänsä!!!!!!

Sanasta sanaan- Jumalan sanaa-ilmaisun sijasta,  käyttäisin paremminkin" inspiroitu"- termiä.  Silloinkin kun  kirjoitus on tapahtunut osissa.

"taantumuksellisten asenteiden klusteri, jolle vain sitten etsitään Raamatusta vahvistus."  -   Silloin kun  on tällainen lähtökohta-asenne toisen aatemaailmaan,  ei taida yhteistä pohjaa löytyä.

Voisin tiivistää:    Syvällä koettu sitoo tiukasti yhteen ja vain vähän koettu ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen.  

#18803: - Re: Re: Re: Re: Re: Miksi uskovaiset yrittävät järjellä selittää uskonsa perusteita, vaikka

"Mielelläni kuulisin,  mitä tarkoittaa käsite ääriuskova."

Mielestäni kuvasin ääriuskovan asenteen edellisessä viestissä. Tavallinen uskova ilman tuota ääriasennetta uskoo Jumalaan ja ehkä Jeesukseenkin, mutta ymmärtää tekstien historiallisen kontekstin ja osaa sen perusteella siirtää uskonsa premissit tähän päivään. Jeesuksen opetus on hänelle keskeisessä asemassa, joka tiivistyy rakkauden kaksoiskäskyyn, Hän ymmärtää sen perusteella, että toisen ihmisoikeuksia on kunnioitettava, vaikka hänellä olisikin toisenlaiset lähtökohdat kuin itsellä. Siihen kuuluu myös se, että kyseinen henkilö ymmärtää Paavalin puhuvan aikansa ihmisenä ilman oikeaa tietoa homoseksuaalisuudesta, erityisesti siitä, että se ei ole tahdon asia. Tästä normaali uskovainen osaa tehdä johtopäätöksen, että koska homoseksuaalisuus ei ole tahdon asia, se ei voi olla myöskään synti Paavalin tarkoittamassa, ihmisen tahdon määrämässä mielessä.

"Sanasta sanaan- Jumalan sanaa-ilmaisun sijasta,  käyttäisin paremminkin" inspiroitu"- termiä.  Silloinkin kun  kirjoitus on tapahtunut osissa."

Ok, ostan tuon inspiroitunut-käsitteen. Mutta entäpä, jos inspiroituminen viekin innoituksen tielle, jossa todelliset asiat kadottavat merkityksensä ja inspiraation sisäinen logiiikka tuottaa todellisuudelle vieraita asioita? Tästä on lukemattomat määrät esimerkkejä - kuka osaa sanoa, kenellä on oikea inspiraatio?

Ja toisaalta: Joku asia on voinut olla joskus tärkeää, mutta maailman ja ymmärryksen muuttuessa myös asia muuttuu marginaaliseksi (esim, sianlihan syönti). Pitääkö tästä pitää kiinni edelleen? Tästä on selkeitä esimerkkejä juutalaisen lain säännöissä, joita Paavali halusi päivittää. Onko todella niin, että Paavalin päivistä ei mikään asia maailmassa ole muuttunut niin, että niissä ei ole mitään (kuten käsitys homoseksuaalisuuden luonteesta) päivättämisen perustetta?

"Silloin kun  on tällainen lähtökohta-asenne toisen aatemaailmaan,  ei taida yhteistä pohjaa löytyä. "

Ei ole kovin vaikeaa löytää tuota asenteellista pohjaa: Raamatussa mainitaan suuri määrä syntejä, mm. ahneus lukemattomat kerrat useammin kuin vaikkapa homoseksuaalisuus, josta mainintoja on uuden liiton puolella vain muutama, Jeesuksella ei yhtään. Tästä loogisena johtopäätöksenä pitäisi olla, että olisitte kaikki keskittyneet varoittelemaan Kauppalehden nettisivuille, minkälaiseen turmioon moinen ahneus johtaa. Mutta ei, teille homoseksuaalisuus on se suuri juttu, koska se on teidän asenteillenne se kaikkein oudoin ja pelottavin.