#18363: - Re: Re: Buddhan opin perusta

No - sitten lisää "mormonismia":  by  EERO JUNKKAALA       

Miten löydöt ajoitetaan?

Miten sitten voidaan tietää, missä aikakaudessa ollaan menossa?


Yleensä ensimmäinen havainto tehdään löydetyn keramiikan perusteella.
Jokaisella aikakaudella on oma savenvalantatyylinsä ja taitava keramiikan tuntija pystyy antamaan ajoituksen usein 50 tai 100 vuoden tarkkuudella.
Kaikki muutkin löydöt antavat vihjeitä ajoituksesta, esim. kiviesineet, rakennustyyli, luiden hautaamistapa, korut, rauta- tai pronssiesineet, rahat jne.



Muita ajoitusmenetelmiä ovat radiohiilimenetelmä ja muut radioaktiivisuuteen perustuvat "atomikellot".
Tällaiseen tutkimukseen soveltuu orgaaninen aines, kuten kasvien hiiltyneet jäännökset, jyvät, siemenet jne.
Hiili 14 -menetelmällä päästään vain noin 50 000 vuoden ikäisiin ajoituksiin.


Pidempiä aikoja mitattaessa käytetään kalium/argon tai uraani/lyijy -menetelmiä.
Myös saviastioiden ikää on ryhdytty mittaamaan termoluminenssi-menetelmällä.

Piirtokirjoitukset tai muut löydetyt tekstit ovat luonnollisesti hyvin tärkeitä ajoituksen kannalta, koska niistä voidaan sekä käsialan että sisällön perusteella päästä hyvinkin tarkkoihin ajoituksiin.




Israelin kronologia perustuu noin vuodesta 3000 eKr. alkaen Egyptin kronologiaan, joka tunnetaan varsin hyvin.
\ Egyptin vanhaa, keski- ja uutta valtakuntaa vastaavat suurin piirtein varhais-, keski- ja pronssikausi Israelissa.

Egyptin ajoitusta voidaan pitää sikäli hyvin perustavana, että sieltä on löydetty niin runsaasti ajoitusta auttavia tekstilöytöjä.
Israelista löydettäessäkin egyptiläiset skarabeukset ovat tärkeitä ajoituksen kannalta.

Tosin voi käydä myös niin kuin meillä Emmauksessa, että bysantin kerrostumasta tulee hyksojen ajan skarabi, jonka on täytynyt kulkeutua sinne oltuaan jossain yli tuhannen vuoden ajan koriste-esineenä

#18366: - Re: Re: Re: Buddhan opin perusta

Exoduksessa meni sitten lopulta saappaat ristiin Jeesuksenkin kanssa:

...ough Whitten tips his hat to Luther, Calvin, and other Reformers for getting justification by faith correct, he alleges that they got wrong the doctrine of sanctification. And “nothing has changed in the church for 500 years,” Whitten tells us. Until now, that is. Whitten believes that his understanding of grace is inaugurating a Second Reformation. “And the gospel is going to become good news again,” Whitten claims.



Sadly, what Clark Whitten calls “pure grace” is really “cheap grace.” I’m sure that Rev. Whitten is a very nice man and means well. I’ve never met him personally and bear him no personal ill-will. Nevertheless, I believe that he is terribly misguided in thinking that the Reformers misunderstood the gospel when they proclaimed that a transformed life was the necessary outcome of genuine saving faith.


This is how the German theologian Dietrich Bonhoeffer (martyred near the end of Hitler’s reign) defined “cheap grace” in his classic book The Cost of Discipleship (1937): “Cheap grace is the preaching of forgiveness without requiring repentance, baptism without church discipline, communion without confession.”

That is exactly what Clark (and Alan) teaches: Forgiveness without having to repent of grossly immoral behavior, an end to church discipline since                all sin is equal                   and all believers sin regularly                 , and a view of confessing our sins to God after conversion                   as a waste of time.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                Bonhoeffer adds: “Cheap grace is grace without discipleship, grace without the cross, grace witho..