#17953: fundis - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re Vilkaisu peiliin vois vähän virkistää.... 

 

Kommenttini katoavaisuudesta taisi olla jollekin muulle kuin sinulle ja toisesta aiheesta. Vaikka ikäviäkin kokemuksia on ollut elämässä en lohduttomaksi ole koskaan kokenut. Se kommenttini taisi liittyä paljon näkemiseen ja kokemiseen. Usko on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen, on ollut ensimmäisistä mielikuvista lähtien. Löydän kaikkia noita elementtejä elämästäni vaikken raamattuun nojaakaan kirjaimellisesti. Sinun polkusi on päätynyt raamattuun jostakin syystä. Sehän on ok. Se kohta joka yleensä koskettaa on se että siitä niin usein tulee silloin absoluuttinen totuus. Nuo jotka mainitsit + vielä monet muutkin ovat taas antaneet minulle laajan peilauspinnan elämälle, Jumalkuvalle, olevaisuudelle.... Mielestäni ikuinen kamppailu uskosta ja uskonnoista on valitettavan turhaa sillä lopulta jokaisessa uskonnossa on ydin kuitenkin sama. Usko on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus joka yksistään antaa toivoa toivottomuudelle. Se miten sen kokee on suoraan verrannollinen kokemuksiin. Samaan maaliin kaikki on menossa lopulta kuitenkin, mikä se sitten on, on takuuvarmasti jokaiselle jättiyllätys. Kiitos Pyhä Henki selityksestä. Sain vahvistuksen siitä omille tuntemuksilleni. En tarkoittanut vuoropuhelulla mielen tai egon puhelua vaan itsen ja vaikka yliminän (joksi vaikka kutsun siitä) keskusteluksi. Ahaa elämys on juuri merkki siitä että on oivaltanut sillä hetkellä jotakin suurta. Suuri sydämen rauha on myös merkki siitä. Iso mutta on kuitenkin siinä että tukeutuessa toisen vahvistukseen, tukeudutaan myös toisen arvomaailmaan ja se mikä on sinulle hyväksi ja oikein ei ole välttämättä toiselle. Sen vuoksi uskonnon tuputus ja absoluuttisen totuuden julistaminen saa ihmisiltä karvat pystyyn. Nyky ihminen kykenee puolustautumaan, sitä ei jossain elämänvaiheissa kyetty ja silloin oli helppo manipuloida ihmisiä. Se ei tarkoita sitä että olisi jotenkin uskoton ja paitsiossa. Rakkaalla lapsella on useita nimiä niin on uskonnollisilla termeilläkin. Ihmiset taistelevat eri termeistä eri nimillä tarkoittaen kutakuinkin samaa. Arvojen vuoksihan ihmiset enimmäkseen tappelevat. Elämässä joutuu tekemään paljon työtä oppiakseen olla välittämättä ympäristön paineista. Kun kasvaa se onneksi muodostuu helpommaksi. Suuri tarve on ihmisillä käyttää leimasinta homoille. Ei heterotkaan juokse heterokyltti kädessä ympäriinsä, en minä ja tokkopa sinäkään mutta joku tarve sen lynkkaamiseen löytyy sinullakin kuten näemmä muillakin. Sanot että sinulle on sama mutta olisiko ihan oikeasti jos puolisosi olisi homo, ainakin salaa sydämessään ja lainvoimalla pysyisi ruodussa. Vieläkö silloin riittäisi suvaitsevuutta? Tokkopa ja juuri siksi jaksan väittää että ilman sanaa moni menettäisi elämäntapansa ja turvansa. Jos joku sillä saa syyn elää on sekin ok, mutta taasen uskon että enemmän hyvää saa itselleen aikaiseksi jättämällä sellaiset rauhaan jotka sitä eivät ole pyytäneet ja niitähän näyttää olevan. Kyllä meille muutenkin löytyy paikka maailmassa.

#17992: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re Vilkaisu peiliin vois vähän virkistää....

 

 

 

Kertovaa lauluperinnettä on ollut olemassa lähes kaikilla maailman kansoilla. Useissa tapauksissa kirjoitustaitoinen runoilija tai toimittaja on koonnut suullisessa perinteessä elävät ainekset yhtenäiseksi eepokseksi.

Kalevala on maailman eepoksista kansanomaisimpia. Runot on sananmukaisesti kerätty kansan suusta. Lönnrot järjesti ja muokkasi ne kokonaisuudeksi. Vain n. 3 prosenttia säkeistä on hänen sepittämiään. Monissa tapauksissa laajat eeppiset runokokonaisuudet ja myös julkaistut kokoelmat ovat saaneet eepoksen kaltaisen merkityksen. Suullisessa perinteessä elää vieläkin eeppistä perinnettä.

Kalevala olisi tuskin kuitenkaan syntynyt ilman olemassa olevien eeposten vaikutusta. Homeroksen esikuva vaikutti ratkaisevasti Lönnrotin eeposajatuksen heräämiseen. Kalevalan synnyn välttämättömänä edellytyksenä oli tuolloin vallinnut käsitys siitä, että Homeroksen runoelmat oli kokoonpantu erillisistä runoista.

On olemassa monia tapoja tuottaa eepoksia. Ne ovat olleet kullekin kansalle tärkeitä esimerkkejä oman kirjallisen kulttuurin voimasta. Jotkin kansalliseepoksista ovat saaneet kirjallisen muotonsa yhden henkilön luomana. Kalevala on tällainen eepos.

Kalevala on ollut myös esikuvana muille eepoksille. Vuosina 1857-1861 Friedrich Reinhold Kreutzwald julkaisi virolaiseen tarinastoon pohjautuvan Kalevipoeg-eepoksen. Henry Wadsworth Longfellow julkaisi 1855 Kalevalan tyyliä ja aiheita mukailevan Amerikan intiaanien tarinoihin pohjautuvan eepoksen The Song of Hiawatha.

Maailman eepoksia

Kalevala, Suomi
Edda, Islanti, Norja
Kalevipoeg, Viro
Lacplesis, Latvia
Táin Bó Cuailnge, Irlanti
Beowulf, Englanti
Ossianin laulut, Skotlanti
Nibelungenlied, Saksa, Itävalta
La Chanson de Roland, Ranska
Miréio, Ranska (Provence)
El Cid, Espanja (Kastilia)
Os Lusíadas, Portugali
Aeneis, Italia
Ilias ja Odysseia, Kreikka
Marko Kraljevic, Serbia
Kosovo-sarja, Kosovo
Gilgamesh, Mesopotamia
Enuma elish, Babylonia
Dede Qorkut, Turkki
Vephistqaosani, Gruusia
Dumy, Ukraina
Byliny, Venäjä (Kiova, Novgorod)
Shahname, Persia
Mahabharata, Intia
Ramayana, Intia
Narty, Pohjois-Kaukasia
Geser, burjatit
Gesar, Tiibet
Dzangar, Länsi-Mongolia
Alpamysh, Uzbekistan
Maadaij-Kara, Ylä-Altain vuoristo
Altyn-Aryg, hakassit
Koblandy batyr, Kazakstan
Köroglu, mm. Anatolia, Armenia, kurdit
Edige, Baskiria, Kazakstan, Uzbekistan
Manas, Kirgisia
Dzangar, Volgan kalmukit
Ersogotokh, jakuutit
Ekva-tygris, ostjakit ja vogulit
Yarabts, nenetsit
Kudaman, Indonesia
Kutune Shirka, Japani (Hokkaido)
Lianja, Kongo
Mwindo, Zaire
Silamaka, Mali
Sundiata, mm. Ghana, Guinea, Gambia
Utenzi wa Liongo, Itä-Afrikka
Popol Vuh, mayat, Guatemala
Hiawatha, Yhdysvallat