#9156: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen  

"Onko vaimolla näitä lain takaamia oikeuksia, vai voiko aviomies Jumalan tahtoon vedoten kieltää vaimoa menemästä töihin kodin ulkopuolelle ja kieltää tätä äänestämästä, käymästä kuntoilemassa, tapaamasta sukulaisiaan tai toimimasta esimerkiksi jossakin järjestössä?" Kyllä näitä voi vaimo tehdä, niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.

Raamattu ei ole sovinistinen kirja, vaan siinä on auktoriteetteja joita on tarkoitettu noudatettaviksi. Suurin auktoriteetti on Jumala, jota sekä miesten että naisten tulee kunnioittaa. Mutta myös mies on asetettu auktoriteetiksi perheessä, hän on perheen pää, näin Jumala itse on säätänyt. Eikä se asia muutu, vaikka feministit yrittäisivät väittää mitä hyvänsä.Sitäpaitsi miehen on rakastettava ja kunnioitettava vaimoaan kuten itseään.

Katsopa seuraava linkki :http://www.ilosanomapiiri.fi/mailis/opet/nainen.htm

Siinä on mielestäni erinomaisesti selvitetty tämä asia.

#9162: veritas - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliitto on naisen ja miehen välinen julki

Olipa hyvä lähdeviite. Naisena sydän iloitsee tästä opetuksesta!

#9162: veritas - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliitto on naisen ja miehen välinen julki

Kyllä näitä voi vaimo tehdä, niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.

Eli nainen voi itsenäisesti sanoa viimeisen sanan ja toimia vastoin aviomiehensä mielipidettä ilman että hänen toimintansa on ristiriidassa vaimolle Raamatussa asetetun "alamaisuus kaikessa" -velvoitteen? Naisen täydellinen itsemääräämisoikeus suhteessa aviomieheensä ei siten ole ristiriidassa Raamatun kanssa?

Raamattu ei ole sovinistinen kirja, vaan siinä on auktoriteetteja joita on tarkoitettu noudatettaviksi.

Kuitenkin tuntuu erikoiselta, että Jumalan ikuinen ja pyhä totuus naisen ja miehen asemasta ja tehtävistä suhteessa toisiinsa ja yhteiskuntaa olisi pitkälle identtinen ensimmäisen vuosisadan kreikkalais-roomalaisen perhekäsityksen kanssa, jossa aviomies on päätös- ja määräysvallassa naista ylemmässä asemassa. Jumalallista alkuperää olevaksi auktooriteetiksi asetetaan siis juuri se sama sukupuoli, joka aivan sattumalta on sama tuon ajan kulttuurin auktoriteettiajattelun kanssa.

Mutta myös mies on asetettu auktoriteetiksi perheessä, hän on perheen pää, näin Jumala itse on säätänyt.

Minua kuitenkin ihmetyttää se, että tasa-arvovakuutteluista huolimatta sukupuolien välille on ollut pakko asettaa hierarkia. Eikö sinusta ole huomattavasti naista vähättelevää, jos miehen katsotaan voivan toimia jumalallisen auktoriteetin varassa vailla maallisia pidäkkeitä, mutta vaimo ei tähän ole kykeneväinen, vaan hänellä on paitsi jumalallinen auktoriteetti myös maallinen auktoriteetti. Naisen autonomia on siten huomattavasti miestä rajatumpi.

On huomattava, että useiden ihmisten elämä näyttäisi pyörivän vallan mainiosti ilman mitään perheen sisäisiä auktoriteettimonoliitteja. Jo pelkästään mies- ja naispareilla kyetään jakamaan perheen vastuut ihan oma-aloitteisesti ilman kirjallisia määräyksiä siitä, kenen vastuulla vaikkapa kodinhoidon on Jumalan mukaan oltava. Kummallekaan ei myöskään ole annettu jumalallisen määräyksen nojalla viimesijaista ja ehdotonta oikeutta vaatia, että pari noudattaa hänen tahtoaan jossakin kiistanalaisessa asiassa.

Eikä se asia muutu, vaikka feministit yrittäisivät väittää mitä hyvänsä.

Jo toinen viesti, jossa minuun epäsuorasti viitataan feministinä (joka ilmeisesti luokittuu näissä piireissä negatiiviseksi asiaksi). Jospa pitäydytään poissa leimakirveen käytöstä eikä tarrauduta helppoihin "meitä ei femakot pompottele, Jumalan tahto on tämä" -vastauksiin.

Sitäpaitsi miehen on rakastettava ja kunnioitettava vaimoaan kuten itseään.

Tällä usein toistetulla lauseella halutaan korostaa, ettei hierarkkisessa asemassa ja vaimon vallanalaisuudessa ole mitään outoa, ja että oikeastaan miehen ja vaimon asema on loppupeleissä aivan samanlainen. Eron kuitenkin huomaa, jos tekstejä lukee puolisoiden paikat muuttaen. Tuskinpa modernin ajan aviomiestä lohduttaisi vaimon rakastaminen ja kunnioittaminen, jos miehen olisi kuitenkin taustalla muistettava, että häntä on sukupuolestaan johtuen ohjattava ja katsottava perään, ja että miehen on oltava kaikessa alamaisia jne.

Katsopa seuraava linkki :http://www.ilosanomapiiri.fi/mailis/opet/nainen.htm

Lainaus: "Mitä päänä oleminen sitten merkitsee? Se merkitsee yksinkertaisesti vastuusuhdetta: kuka puolustaa ketä vihollista vastaan, kuka tekee lopulliset ratkaisut ja kuka kantaa lopullisen vastuun." Jankkaan jälleen: koska nyt opetuksen mukaan aviomiehellä on oikeus ja valta tehdä lopulliset ratkaisut, niin pätevätkö nämä myös suhteessa vaimon osallistumisesta ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella? Jos eivät päde, niin onko tämä koko "vaimon pää" ja "tahtoon alistuminen" ja "alamaisuus" ymmärrettävä ainoastaan symbolisiksi asioiksi, joilla ei loppupeleissä ole mitään konkreettista virkaa tosielämän tilanteissa?

Kuka nainen on syvällä sydämessään onnellinen, jollei hänen miehensä kanna perheestä perimmäistä vastuuta? Kuka vaimo on tyytyväinen tohvelisankariin?

On naisia, jotka ottavat mieluusti johtoroolin. Eikö ole hieman toisten toiveita ja elämää vähättelevää kieltää "heikot miehet" ja "vahvat naiset"?