#8991: fundis - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

No homoseksuaalisuuden kieltäminen ei varsinaisesti kuulu raamatun johtaviin teemoihin, sillä näin laajaan kirjaan maininnat homoseksuaalisuudesta ovat hämmästyttävän vähäiset (kaiken kaikkiaan 7 kertaa vs. aiheesta kristillisissä piireissä pidetty elämä). Paljon laajemmin otetaan kantaa naisen asemaan alisteisena miehelleen (joka alkaa Aatamin kylkiluusta ja voidaan siis myös johtaa aina luomiskertomukseen saakka), orjuuteen ja avioeron tuomitsemiseen (tosin, raamatussahan ei tunneta sanaa "avioliitto" eikä "avioero", sillä näitäkään sanoja ei kreikan ja heprean kielissä ollut kirjoittamisen aikaan.)

Sodomasta ja Gomorrasta olen kirjoittanut jo aiemminkin, nyt copypastetan:

Sodoman ja Gomorran kertomus alkaa aika epämääräisesti, Jumala haluaa kertoa Aabrahamille, että aikoo tuhota Sodoman kaupungin asukkaiden syntien tähden, mutta ei kerro, mitä nämä synnit ovat. Kertomuksen yhteys homoseksuaalisuuteen on johdettu siitä, että Sodoman kaupungin miehet kokoontuvat Lootin kodin eteen iltana ennen kaupungin tuhoa ja vaativat saada maata Lootin kotiinsa majoittamien kolmen miespuolisen enkelin kanssa. Aikaisemmin kirjoituksessa kerrotaan, että Jumala oli päättänyt tuhota Sodoman kaupungin jo ennen kuin enkelit olivat saapuneet kaupunkiin ja siis ennen kaupungin miesten hyökkäystä (1. Moos. 18:17-33). Samantapainen kertomus kaupungin miesten hyökkäyksestä kuvataan Tuomarien kirjassa 19:16-30. Molemmissa kertomuksissa on kyse homoseksuaalisen raiskauksen uhkasta. Raamattuteologien keskuudessa ollaan nykyisin hyvinkin yksimielisiä sen suhteen, että kummassakaan kertomuksessa ei ole kyse homoseksuaalisuudesta sinänsä, vaan pyrkimyksestä opettaa vieraanvaraisuuteen sekä oikeudenmukaisuuteen suhteessa köyhiin ja muukalaisiin. Molemmissa kertomuksissa isäntä suojelee vierastaan häpäisyltä ja epäoikeudenmukaiselta raivolta.

On huomattava, että vieraanvaraisuus oli raamatullisena ja jo Antiikin aikana huomattavasti arvostetumpi ominaisuus kuin nykyisin. Molemmissa kertomuksissa isännän vierasta kohtaan osoittama suojelu menee niin pitkälle, että hän on valmis antamaan omat neitseelliset tyttärensä vihaiselle miesjoukolle sen vieraan sijaan, jolle on luvannut suojan kattonsa alta (kuvastaa myös naisen asemaa raamatullisena aikana, Tuomarien kirjassa miesjoukolle annetaankin vieraan jalkavaimo, jonka miesjoukko pahoinpitelee ja raiskaa kuoliaaksi - miehen kunnia on tärkeämpi kuin naisen henki). Molemmissa kertomuksissa isäntä vetoaa väkijoukkoon sanomalla, että miehet/mies ovat hänen vieraitaan (1. Moos. 19:7-8, Tuom. 19:23-24). Aikansa kulttuuriseen kontekstiin tarinan näyttäisi liittävän myös se, että Sodoman kaupungin asukkaiden toiminta eroaa merkittävästi siitä vieraanvaraisuudesta, jota Aabraham osoittaa näille kolmelle vieraalle Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 18:1-8. Esim. Kuula (2005) esittää, että kulttuurinen tausta huomioon ottaen joukkoraiskauksen tarkoituksena olisi ollut häpäistä kaupunkiin saapuneet miehet, eikä niinkään seksuaalinen halu. Tätä tukee myös se, että puhuessaan miesjoukolle, Loot menee ulos talostaan. Jos miesjoukko siis olisi joukko hulluna himosta olevia homoja, he varmaan olisivat ottaneet Lootin?

Lisäksi, missään kohdassa raamattua ei sanota,  että Sodoman kaupungin asukkaiden synti olisi ollut homoseksuaalisuus. Muualla Vanhassa Testamentissa Sodoman kaupungin tuhoa käytetään laajasti esimerkkinä Jumalan voimasta. Näitä viittauksia löytyy seuraavista kirjoista: 5. Moos. 29, Jes. 1, 3 ja 13, Jer. 49 ja 50, Valit. 4, Aamos 4:11 sekä Sefanjan kirja 2:9. Toisaalla puhutaan Sodoman kaupungin synneistä, mutta ei määritellä tarkemmin, mistä synneistä on kyse (5. Moos. 32, Jer. 23:14, Valit. 4). Nimeltä Sodoman synneistä mainitaan raamatussa sen sijaan aviorikos, valehtelu ja petos (Jer. 23:14), paatuneisuus (Matt. 11:20-23 "etteivät ne olleet tehneet parannusta"), huoleton elämä (Luuk. 17:28), siveettömyys ja luonnonvastaiset himot (Juud. 1:7, alkup. termit heteras sarkos, engl. käännös "going after strange flesh", tämäkin debatin alainen, on esitetty viittaavaan seksuaaliseen haluun enkeleitä kohtaan) sekä riettaus (1. Piet. 2:7). Em. riettaus -synnin alkuperäinen hepreankielinen sana aselgeiais on suomenkielisessä raamatussa käännetty myös sanoiksi irstaus (Mark. 7:22, Ef. 4:19, 1. Piet. 4:3, 2. Piet. 2:18, Room. 13:13) sekä siveettömyys ja hillittömyys (2. Kor. 12:21). Juud. 1:4 käyttää jälleen sanaa riettaus.

Hesekielin kirja 16:49-50 antaa pisimmän selityksen Sodoman synneistä:

Jotkut teoreetikot ovat sitä mieltä, että Hesekielin kirjassa mainittu "iljettävyys"- synti käsittäisi myös homoseksuaalisuuden. Termin, josta suomenkielisessä raamatussa on käytetty käännöstä "iljettävyys", taustalla ovat alkuperäisessä hepreankielisessä raamatussa sanat shiqquwts ja sheqets, jotka juontuvat sanasta shâqats taikka sanat תֹּועֵבָה, tōʻēḇā tai to'e'va (substantiivi) tai ta'ev (verbi). Kaikille näille sanoille on johdettu useampia merkityksiä ja niitä käytetään alkuperäisessä raamatussa monessa yhteydessä (mm. aviorikoksen ja avioeronkin kohdalla).

Joten kyllä meidän varmaan sopii unohtaa Sodoma ja Gomorra, niin raamattuteologitkin ovat jo pitkään tehneet :)

#9013: Alkup. kysyjä - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

En muista onko sinun kanssasi ollut puhetta eksegetiikan tarkoitushakuisuudesta. Tulos riippuu niin paljon tutkijan omasta asennoitumisesta asiaan ja suhteesta koko Raamatun sanomaan.

Valitettavasti näillä eväillä emme pääse yhteisymmärrykseen Raamatun kannasta homoseksuaalisuuten.

#9013: Alkup. kysyjä - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Puhu vaan omasta unohtamisesta. Moni tulee tänne valheita puhelemaan ja pitää jonkun homoteologin puheita messiaana, joka pelastaa homot homolandiaan.

Se johtava teema on. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tämä teologi on vaarallisilla vesillä kun vääntelee asioita homouden mukaan.