Ei ampumarataa Lapuan Ruhan kylään

#70: - Re: Re: Ympäristölautakunnan päätös

Tämä on "kunnallista demokratiaa". Ensin joku virkamies ja ampumaradan edustaja katselevat sopivan paikan. Sitten kaupunki hankkii lisämaita, että paikka saadaan riittävän suureksi. Vasta sen jälkeen asia tuodaan kaupunkisuunnittelutoimikuntaan, joka esittää paikan vuokraamista ampumaradaksi. Kaupunginhallitus yhtyy kaupunkisuunnittelutoimikunnan esitykseen ja vuokraa alueen. Kaupungin ympäristölautakunta myöntää sitten ympäristöluvan. Kaupunki siis hankki ja vuokrasi maat ampumaradalle ja sen jälkeen vielä myönsi luvan. Aika sisäsiittoista hommaa.

Katselin kaupungin nettisivuilta, keitä kaupunkisuunnittelutoimikuntaan, joka näköjään tekee kaupungin tärkeimmät päätökset, kuuluu. Ei löytynyt organisaatiokaaviosta koko toimikuntaa, ei kokoonpanoa, eikä pöytäkirjoja. Toimikunta tekee kuitenkin käytännössä kaupungin tärkeimmät päätökset, kaupunginhallituksen ja valtuuston sijaan. Ne toimivat vain kumileimasina korkeimpien virkamiesten ja puoluepomojen etukäteen kaupunginsuunnittelutoimikunnassa sopimille päätöksille.

Ampumaradan kaltaiset luvat pitäisi ratkaista jossakin muualla kuin kaupungin omassa lautakunnassa. Kuka uskoo, että ympäristölautakunta olisi voinut tehdä kielteisen päätöksen ympäristölupaan, vaikka minkälaisia perusteita luvan epäämiseen olisi muistutuksissa esitetty. Lautakunnan jäsenet ovat samojen puolueiden pienempiä nappuloita, joiden pomomiehet ovat jo sitoutuneet rataan kaupungin maita ampumaradalle vuokratessaan. Ilmeisesti lautakunnan jäsenet ovat saaneet hyvät evästykset ennen kokousta. Lisäksi lautakunnan puheenjohtana on kaupungin työntekijä, jolloin kynnys eriävään mielipiteeseen kasvaa entisestään.

Ilmeisesti ampumaratakäsittely täyttää lain kirjaimen mutta lain henkeä kansalaistan tasapuolisesta ja puolueettomasta kohtelusta se ei täytä. Tosiasiassa päätös ampumaradan sijoittamisesta Ruhaan on tehty jo silloin, kun ampumaradan edustajat ja kaupungin johtomiehet ovat keskenään asiasta sopineet. Kaikki sen jälkeen tehdyt kunnallisten elimien päätökset ja ympäristöluvan käsittely ovat olleet vain asian laillisen puolen hoitamiseen tarvittavia muodollisuuksia.

Usko kunnalliseen demokratiaan on joutunut koetukselle ampumarata-asiaa seuratessa. Kunnallislaissa korostetaan kansalaisten kuulemista ja osallistumista. Lain henki ja käytäntö eivät näköjään kohtaa toisiaan. Tällä kertaa ruhalaiset joutuivat sen murjomiksi.