Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

Mahtavia kommentteja täällä. Siis ne, jotka perustuvat todelliseen tietoon lapsensa menettäneiden surusta ja surun kestosta jne. Onko mielekästä ruveta retostelemaan täällä, että lapsen kuolema on luonnollista?? Jos olisit oman lapsesi menettänyt, et tuollaista päästäisi suustasi. Toki ihminen voi kuolla minkä ikäisenä vaan, mutta ei se luonnollista ole siinä mielessä, jota alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti. Surun tuntemuksia on monenlaisia, mutta vanhan ihmisen tai lapsen kuoleman tunnemyrskyt ovat voimakkuudeltaan aivan eri luokkaa. Olkaa kiitollisia te, jotka ette ole kokeneet lapsen kuoleman aiheuttamaa surua. Sitä ei voi kuvitella, koska niin syvälle sieluun poraavaa tunnetta ei pysty tajuamaan ilman todellista tapahtumaa. Antakaa äitien, isien ja sisarusten surra, itkeä ja kertoa tuskaansa. Ne tunteet nousevat pintaan vuosien jälkeen aaltomaisesti, pikku hiljaa helpottaen. Nostan lipun rakkaudella ja kaipauksella, en masentuneena. Voimia enkelilasten läheisille!