Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

Suruvanhempien taivaslapsiliputus on ajatuksena kaunis. Kuitenkin katson, jos todella tahdotte tämän menevän läpi, on todella tärkeää pystyä myös asettumaan niiden paikalle, jotka eivät ole lasta menettäneet tai joilla ei edes ole lapsia, tai mitään kontaktia lapsiin. Jos yhteiskunta liputtaa jotakin, sen tulee koskea jollain tavalla jokaista. Sen syyt tulee olla syvemmällä kuin omassa surussa tai tahdossa muistaa omaa lastaan. Siksi on ollut hienoa seurata rohkeita vastalauseita, sillä tällainen liputuspäivä ei voi mennä läpi, jos sille ei löydy valtakunnallista perustetta. Itse edelleen allekirjoitan tämän, niin ystävien puolesta jotka menettivät lapsen tai vaikka mummoni puolesta joka menetti lapsen aikuisena. Lapsen menettämättömänä voisin kuvitella opettajana luokassa ottavan aiheeksi lähinnä elämän ainutlaatuisuuden ja sen että elämää tulee vaalia, niin lapsen itse kuin aikuisen itsessään (joka on roolimalli lapsilleen elämästä ja sen ylläpitämisen taidosta).  Sekin ihmetyttää, tätä ketjua lukiessa, että miksi meillä pyhäinmiesten liputuspäivä. vainko miehiä muistelemme? Ehkä voisi myös pyytää että tuo päivä muutetaan koskemaan todellakin jokaista ihmistä jonka menetimme?

No nämä ulkopuolisen näkökulmia ja monesti ne ovat enemmän valtakunnallisempia kuin ne jotka tulevat jonkin ryhmittymän sisältä. Onnea matkallenne ja toivotaan että toivomus menee läpi eduskunnassa tai missä päätös nyt tehdäänkin!