Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä

Minä olen tuleva kasvattaja. Sellainen jolla ei ole vielä yhtään omaa pentuetta. Ja joka ei joidenkin mielestä saisi suutaan avata näissä jalostusasioissa. Avaanpa nyt kuitenkin. Jokainen voi valita lukeeko tekstiäni eteenpäin vai ei.

Minusta Kennelliiton jalostusstrategia on hyvä. Kerrankin Kennelliitto yrittää tehdä jotain koirien terveyden ja parempien luonteiden eteen. On uskomatonta että kasvattajat ovat tukkanuottasilla näin tärkeässä asiassa kuin koirien terveys ja luonne!

Kennelliiton pj:n Sunin sanoin: mihin unohtui se koira? Miksi yleensäkin kasvatetaan koiria joiden vanhemmille ei ole tehty mitään terveystutkimuksia? Eikö terveys- ja luonnetutkimus jalostuskoiralle pitäisi olla itsestäänselvyys, vaikka tutkimuspakkoa ei olisikaan? Jos rotu on niin sairas, ettei Kennelliiton strategian jälkeen jää jäljelle jalostuskelpoisia yksilöitä, onko sellainen rotu enää elinkelpoinen? Miksi kasvatetaan vapaaehtoisesti esimerkiksi koiria jotka eivät pysty lisääntymään normaalisti ja joilla on pahoja hengitysvaikeuksia?

Miksi sitten tarvitaan rajoituksia ja kieltoja? Koska ehdotukset ja suositukset eivät toimi! Jokainen voi Kennelliiton jalostustietojärjestelmää selatessaan todeta millaista touhu joillakin on. Varsinkin kääpiökoirissa saatetaan käyttää samaa (tietysti tutkimatonta) urosta melkein puolisen sataa kertaa. Vastuullinen kasvattaja ei käytä tutkimatonta urosta kymmeniä kertoja astutuksiin. Vastuullinen kasvattaja hankkii koiralleen arvion ulkomuodosta ja luonteesta ennen jalostuskäyttöä. Hyvä kasvattaja hankkii käyttököirarotuun kuuluvalle tuloksen rodunomaisesta kokeesta ennen jalostuskäyttöä.

Monet pennut myydään ihan tavallisiksi kotikoiriksi. Mikä sitten on kotikoiran omistajalle tärkeintä? Terveys ja hyvä luonne. On aivan sama vaikka vanhemmat olisivat sadan maan multivalioita jos ne periyttävät sairauksia ja huonoa luonnetta. Kotikoiran omistaja tulee toimeen koiransa kanssa vaikka koiralla ei olisi ERI:n arvoinen ulkomuoto. Hän tulee toimeen koiransa kanssa myös vaikka koiralla olisi ykkösen polvet. Mutta huonoluonteisen tai vakavasti sairaan koiran kanssa hän joutuu vaikuksiin joka päivä. Tietysti osa luonteesta muokkautuu koulutuksen ja sosiaalistamisen kautta, mutta vanhemmilta perittyä osuutta ei tule unohtaa.

Monet rodut ovat muuttuneet dramaattisesti muutamassa vuosikymmenessä, usein huonompaan suuntaan. Ei tarvitse katsoa kuin 50- ja 60-luvun kuvia koirista, niin huomaa valtavan eron tämän päivän koiriin verrattuna. Jalostetaan koiria miten hyvänsä, sen pitäisi pystyä elämään kivutonta koiran elämää. Sen ulkomuoto ei saisi olla liian liioiteltu, kuten esimerkiksi englanninbulldoggi tai basset hound. Sen pitäisi pystyä lisääntymään normaalisti ja alkuperäistä käyttötarkoitusta ei saisi unohtaa. Myöskään koiran turkki ei saisi olla niin pitkä että se haittaa koiran elämää.

Monet ovat keskustelupalstoilla kritisoineet että kasvatus loppuu, liikaa kuluja, koiria joutuu jättämään jalostuksen ulkopuolelle jne... No, ehkä on hyväkin että ne kasvattajat karsiutuvat joukosta jotka eivät ole valmiita uhraamaan aikaa ja rahaa terveystutkimuksiin ja rodunomaisiin kokeisiin. Näyttelykäynteihin kyllä tuntuu löytyvän rahaa lähes kaikilta.

Ei unohdeta tässä kädenväännössä sitä tärkeintä eli koiraa.

Nina Snellman
Kennel Territaivaan
22-vuotta mukana koiraharrastuksessa
Suomen Kennelliiton
Suomen Manchesterinterriereiden
ja Sukokan jäsen