Adressi Suomen susikannan elvyttämiseksi sekä säilyttämiseksi.

Kirjoitin päivällä pitkän vastauksen mutta nettiyhteyteni katkesi kun olin sitä lähettämässä, eli uudestaan joudun nyt kirjoittaaman...tympäisee.

Michail, jos koira silloin vain uskaltaisi liikkua, kun ei haista sutta, niin aika moni tilanne on sitten tapahtunut niin, että haju on tuulen alapuolella tai tuulee väärästä suunnasta jne. Joten se ei ole kovin uskottava selitys. Minä en mene uskomaan, että koira haistaessaan suden, ei lähtisi vaikkapa omille teilleen. Niin moni koira on lähtenyt metsään haukkuen ja saanutkin tuta sudenhampaat.. Kyllä se vaan on niin, että omistajan vastuulla koira on. Oli se sitten metsästyskoira tai ei, niin joka tapauksessa, perheenjäsenestä huolehditaan, eikä sitä jätetä heitteille. Muistan muutamia metsästyskoiratapauksia, joissa koira oli hirvihaukussa ja sitten illan pimetessä ei palannutkaan. Ihmiset häipyivät metsästä ja jättivät sen sinne "kyllä se aamulla löytyy"..Löytyy juu, tapettuna. Että tällaista huolenpitoa lemmikeistä ja apureista.
Hyvä metsästäjä myös ymmärtää ja hyväksyy riskit kun lähdetään metsälle! Susi kun ei todellakaan ole se vaarallisin asia koiran elämässä. Paljon muitakin ikäviä juttuja voi tapahtua, joku ampuu koiran, joko harhaluoti tai kuvitellaan näkevämme jotakin muuta jne. Auton alle jää usein koiria, nyt niitä on jopa hukkunut jäihinkin. Että elämä on täynnä näitä vaaranpaikkoja, mutta ne tulee hyväksyä, varsinkin jos jättää koiransa vahtimatta!!

Koiralla on vaistonsa ja niin on sudellakin. Susi tappaa elääkseen, se on sen elinehto. Koiralle ja ihmiselle se metsästäminen ei ole elinehto nykypäivänä. Se on harrastus.

Mitä kulkukoiriin tulee, laitapa joku mopsi tms. hankkimaan omat ateriansa, ei muuten kauaa elä! Jos kulkukoirista aletaan puhumaan, niin kaikista parhaiten pärjäävät ne koirat, jotka eniten muistuttavat esi-isäänsä, sutta. Mitkään welshcorgit ja muut eivät pärjäisi hetkeäkään, eikä varmasti talvipakkasilla ainakaan.