Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#36001: - Re: Otsikko

Suvaitsevaisuus onkin huono sana ja asettaa suvaitun alempaan asemaan suvaitsijaan nähden. Sen sijasta pitäisi käyttää sanontaa toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Suvaitsemattomuus-sana on toimivampi, koska sana kuvaa hyvin sisältönsä mukaista toisen yläpuolelle asettumista.

Eri mieltä saa olla, ja erimielisyyden saa myös ilmaista. Jos pitää toista mänttinä siksi, että hänellä on erilainen musiikkimaku, ollaan jo suvaitsemattomuuden puolella. Ja jos pyrkii rajoittamaan tai uhkaamaan toisen ihmisen elämää sillä perusteella, että ei pidä tämän elämäntavasta, ollaan suvaitsemattomuuden ytimessä. Siinä ei riitä perusteeksi se, että pitää tätä elämäntapaa sopimattomana. Lausahdukset "suvaitsen kyllä homoja, mutta en heidän tekojaan" paljastavat tosiasiassa henkilön karkean suvaitsemattomuuden, sillä ne asettavat homon elämään täysin kestämättömän vaatimuksen olla elämättä sen mukaan, millainen on.

Se, että pyrkii rajoittamaan toisen ihmisen yritystä kestämättömin perustein rajoittaa jonkin ryhmän elämää, ei ole suvaitsemattomuutta. Tätä "suvaitsemattomuutta suvaitsemattomuutta kohtaan" tarvitaan, että kaikilla ihmisillä olisi ne elämisen mahdollisuudet, jotka heille ihmislajin ja -yhteisön jäsenenä. Myöskään sitä ei pidä suvaita, että ihmiset tekevät ylipäänsä pahaa sellaisille, jotka eivät ole sellaista itselleen omaehtoisesti valinneet. Tasa-arvoisessa avioliitossa ei ole sellaisia elementtejä, jotka asettaisivat jonkun osapuolen olennaisesti heikompaan asemaan kuin mitä monet joutuvat nykyisessä avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.

Tässä on siis kyse kahden täysivaltaisen ihmisen suhteesta. Vertauksesi lasten lasten kasvatukseen on täysin kestämätön. Toki opettajankin on kunnioitettava lasta kokonaisuudessaan, vaikka lapsen arvot ja ominaisuudet eivät olisikaan opettajan oman arvomaailman mukaisia. Se, mitä opettaja ei saa sallia, on mielekkäästi kasvatustavoitteiden mukaan määriteltyjen yhteisten pelisääntöjen rikkominen - esimerkiksi toisten lasten kiusaaminen ja häiritseminen. Opettajan vastuulla on myös tietysti lapsen kannustaminen tavoitteelliseen työskentelyyn silloinkin, kun lapsi ei sitä itselleen tärkeäksi näe.

Oikean ja väärän sanominen lähimmäiselle ei ole suvaitsemattomuutta. Siinä on kuitenkin olennaisia sävyeroja. Jos kerrot että mielestäsi lähimmäisen elämä ei ole oikeilla raiteillaan ja että se ja se voisi asiaan auttaa, ei todennäkäisesti olla kovin väärillä jäljillä. Raamatunkäsityksen mukaisia ohjeita on mielekästä antaa siellä, missä ihmiset tulevat niitä omaehtoisesti hakemaan. Mutta jos tämä kaikki tapahtuu totuutena julistamisen, toisen reviirille tunkemisen, halveksunnan osoittamisen tai uhkailun muodossa, ollaan syvällä suvaitsemattomuuden suossa. Ja kaikkea tätähän täällä tapahtuu muun aiemmin kuvatun suivaitsemattomuuden lisäksi - hyvin valitettavasti.