Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

´Homoilu´ sanana;siis että tällainen ilmaisu voisi tulla kielenkäytössä täysin hyväksytyttäväksi ja neutraalina ilmaisuna oikeutetuksi vaatisi, loogisestikin,ilman muuta vastaavaa ilmaisuastetta edustavan sanan ´heteroilun´, mutta koska tällaista verbiä (mitä todennäköisimmin) taitaa olla turha etsiä mistään (..laajemmistakaan)suomenkielen sanakirjoista.... Niin ainakin minulla,tuota ilmaisua, sen oikeutusta ja paikkaa kielenkäytössämme miettiessäni heräsi sellainen ajatus,että ehkä epäasiallisen ja asiattoman ilmaisun paras tunniste onkin juuri siinä ,ettei sillä ole mitään asiallista kielellistä vastineparia. Jos siis olisi aivan asiallista ja neutraalia kielenkäyttöä sanoa esim."He homoilivat",niin pitäisi luonnollisesti voida myös sanoa "He heteroilivat" Tämä onkin mielenkiintoinen, suorastaan ` the missing part of it´... "Arkiset ilmaisut ovat niin paljastavia,yksinkertaista rakas Watson" Koska tällaista ilmaisua ihmisten sukupuolitoimintaa kuvaamaan ei kertakaikkiaan ole ,eikä siis ilmeisestikään ole tarvittu niin :MIKSI sitten kuitenkin on tarvittu se toinen? SIINÄPÄ SE !Pelkästään loukkaavaksi ilmaisuksi ja halventavaksi sanaksi. Sana ´homoilu´ei siis voi kuulua sivistyneen ihmisen normi-ilmaisuihin.JUURI TUON SANAN KÄYTTÖ SE PALJASTAA AINA SANOJASTAAN JA KERTOO HÄNEN SUHTAUTUMISESTAAN PALJON...