Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#23371: - Re: Re: Keisarimme uudet vaatteet?

"'Homoudesta on tehty yksi näistä sosiaalisista "uusidentiteeteistä", ilmiö johon tarttua ja jonka kautta voi kokea minuuden harhaa.' Haluaisitko vähän vielä tarkentaa tai havainnollistaa?"

Tästä kirjoitin viestissä #21844. Voisin sanoa myös näin:

Ihminen oppii näkemään minuutensa (so. identiteettinsä), kun saa peilata itseään terveiden (so. vääristämättömien) peilien (so. lähimmäisten) kautta. Syntyessään ihminen ei tunne itseään, vaan hän oppii tuntemaan itsensä sen kautta, miten häntä kohdellaan ja miten hän itse tuntee itsensä kohdellun. Tämä prosessi alkaa ihan alusta, ja jatkuu siihen asti, kunnes hänen identiteettinsä on kiteytynyt. Sen jälkeen hän alkaa tämän saavutetun identiteetin pohjalta yhä enenevässä määrin itse ohjaamaan etenemistään, toiset voimakkaammin, toiset epävarmemmin (mikä tietenkin riippuu saavutetun identiteetin luonteesta).

Ellei ihminen saa tilaisuutta peilata todellista minäänsä (eli kohtaa vääristäviä peilejä, tai puutteellista peilautumista), hän oppii näkemään itsensä vääristyneenä todellisesta minästään. Tämä luo yksilöön ristiriidan kokemuksen, juurettomuutta ja ahdistusta, riippuen siitä, kuinka suuressa määrin hän tätä ristiriitaa yleensäkään pystyy kokemaan. Nämä asiat vaikuttavat kaikki suuressa määrin toisiinsa. Tähän liittyy tietenkin usein myös turvattomuuden pelko, vääryyden kokemuksen suru ja katkeruus, outouden häpeä ja avuttomuuden turhautuneisuus.

Ihminen ei yleensä pysty tiedostamaan tämän ristiriidan alkuperää, vaan kokee epämääräistä outouden tunnetta tai mihinkään kuulumattomuutta, joka on kuin osa häntä itseään (ja itse asiassa onkin). Hänellä on sen takia suuri tarve päästä irti tästä epämääräisestä ahdistuksesta, ja hakeutuu siksi ulkoisiin ilmiöihin, jotka häneen jostakin syystä vetoavat. Näiden kautta hän kokee löytävänsä paikkansa, aidon identiteetin itselleen, vaikka todellisuudessa löytääkin vain korvikkeen omalle itseydelleen.

Näitä identiteetin korvikkeita voivat olla periaatteessa mitkä tahansa ulkoiset voimakentät ja ilmiöt, kuten uskonto, raha, tavarat, aatteet ja ideologiat, ulkonäkö ja muoti, sukupuolisuus, kemialliset aineet, työura jne.. Kun ihminen tällaiseen tarrautuu, hän sulautuu tähän ilmiöön kuin se muuttuisi osaksi häntä itseään (ja siksi kokee närkästystä, jos kohtaa kritiikkiä), mutta todellisuudessa hän vain on alkanut elää tämän ulkoisen voimakentän kautta.

"Entäs  mitä  seuraavalla tarkoitit: 'Meitä muokataan monelta eri taholta päämäärähakuisesti vastaamaan näiden tahojen tarvetta kuluttajina, tuottajina ja helposti hallittavina alaisina. Hallittavuuteen päästään eri välinein, joista pelko, keinotekoiset tarpeet ja yleinen välinpitämättömyys (sekä huomion kiinnittäminen jonninjoutavuuksiin) ovat huomattavimpia.'"

Tämä liittyy tähän edellä olevaan "salaliittoaiheeseen". Meitä muokataan kuluttajiksi, jotta pyörittäisimme oravanpyörää siihen sijoittamillamme varoilla, ja tuottajilla tarkoitan työosuuttamme samassa karusellissa. Sinänsä tässä ei vielä ole mitään "konspiraatiota", sillä yhteiskuntamme toimii näin. Mutta on paljon merkkejä siitä, että nykyinen velkavankeuteen perustuva (ja velanotosta "tyhjää" eli arvotonta rahaa luova sekä kasinotalouden rahanpeluulla näitä olemattomia varoja kokoava) systeemimme on ihan harkittu juttu, jonka toiminnallisena funktiona on nimenomaan luoda eriarvoisuutta ja siirtää varallisuutta suurelta massalta kohti "pyramidin huippua".

Alamaisten hallittavuus on tärkeässä asemassa, eli että heidät pidetään toisaalta niin omaan napaansa keskittyneinä, tarjotaan työtä ja sirkushuveja, ja keskitetään heidän huomionsa turhanpäiväisyyksiin, etteivät alkaisi kyseenalaistaa asioita ja itse ajattelemaan omilla aivoillaan. Ja toisaalta pidetään heitä pelon vallassa, etteivät uskaltaisi tehdä muuta kuin mitä heille tarjotaan vaihtoehdoksi, aikaansaadaan ongelmia, joihin sitten "pelastavalta taholta" tarjotaan apua (esim. talouskriisi -> pankkitukia, tai terroristit -> kontrollivaltio tms.).

Tästä löytyy paljon juttua netissä, vaikkapa "havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä" tai verkkomedia", puhumattakaan tuubin tarjonnasta.

"Mikä on mielestäsi suurin syy identiteetin heikentymiseen?"

Tuossa yllä kuvasin tapahtumaa yksilötasolla. Käytännössä identiteetti jää heikoksi, jos lapsi varttuu ilman rakkautta, eli huomiota, hyväksyntää, hoivaa ja hellyyttä. Tähän sisältyy kaikki se, mitä varttuva ihmistaimi tarvitsee kokeakseen perusturvallisuutta ja sen kautta saamaan itselleen terveen itsetunnon (=itsetuntemus), itseluottamuksen (=kyky luottaa itseensä, ja sitä kautta myös muihin) ja itseisarvon ihmisyksilönä.

Identiteetti siis ei oikeastaan heikenny, vaan se joko muodostuu tai sitten ei, missä tapauksessa yksilö on pakotettu hakemaan puuttuvalle identiteettitunteelleen korvaavan identiteetin kokemuksen.

Yhteisö toimii kuten sen yksilötkin, mutta viiveellä ja tietenkin suurella yksilöidenvälisellä vaihtelevuudella. Yhteisö, joka koostuu heikoista identiteeteistä, kärsii samoista ongelmista kuin yksilökin, ja on altis yllä mainitun manipulaation kohteeksi.

"Ajatteletko,  että hektisellä elämänmuodolla ja tietotekniikalla,  sekä viihteellä on osuutta asioihin.  Ja kaupungistumisella?"

Ilman muuta on. Hektinen elämänmuoto on sekä yksilön tapa löytää merkitystä (identiteettitunnetta) ja samalla mahdollisesti tapa puuduttaa tyhjyyden tunnettaan, että yhteisön tapa pitää alaisensa liian kiireisinä, jotta alkaisivat katsella ympärilleen ja miettiä kaiken mielekkyyttä.

Tietotekniikalla on sekä vahvistavia että hajottavia voimia, riippuen siitä, miten sitä käytetään. Etsitkö oikeata tietoa, esimerkiksi, vai käytätkö sitä itsesi puuduttamiseen. Viihde on rentouttavaa puurtamisen keskellä, mutta sitä kautta voidaan tehokkaasti levittää meemejä, agendaa ja disinformaatiota, ja sen tarkoituksena voi samalla olla viedä huomio pois todellisuudesta.

Kaupungistuminen on toisaalta tehokas maankäyttötapa ja logistinen ratkaisu, mutta sisältää paljon riskitekijöitä, kuten haavoittuvuuden (tiivis populaatio, riippuvuus yhteisestä huoltojärjestelmästä esim.) ja helpon vaikutteiden tai jopa fyysisten ainesosien pakkosyötön. Kaupunkia on helppo hallita, ja se on helppo myös tarpeen tullen tuhota. Kaupunkielämä on joka tapauksessa hyvin hektistä, ja sen vilinässä yksilöllisyys ja identiteetti hukkuvat helposti runsaiden vaikutteiden hulinaan.