Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#22122: - Re: Psykologia, usko, armo ja eheytyminen

Samoin aattelen,  että tiede on metodi,  ja sinällään neutraali.  En ole niin perehtynyt yksityiskohtiin,  että osaisin sanoa,  pysyykö se lestissään.   Voi olla,  että ei,   koska uskontoa tulkitaan psykologiassa myös  riippuvuutena.  Silloinhan se on jo mennyt ohi varsinaisesta tehtävästään.
Ehkä enemmän koko asennoitumisilmapiiri sen sisällä henkii  tukahduttavaa  ihmisen analysointikyvyn palvontaa. Mutta mitä se lopulta ja perimmältään on?  Siitä puuttuu elämän erehtyvä maku. Sisäänpäinlämpiävä yhteisöllisyys kierrättää sensisällä kaikkea edestakaisin,  muttei tuuletu maailman raikkaissa tuulissa.  Poikkeuksena logoterapia,  joka nousee niin erilaiselta pohjalta. 

Toistomaanikoita (en tarkkaan tiedä kyllä mitä tarkoitat) ehkä nyt kuitenkin ajattelet juuri täällä kirjoittavia,  vai ?
Ekstroverttejä uskovia joilta puuttuu hienotunteisuus,  löytyy aina sieltä täältä,  joskus kai itsekkin siihen lankean.  Mutta varmaan tätä tyyppiä mahtuu aina ryhmään kuin ryhmään.  Samoin kuin aina äänessä olevia,  tai kaiken väärintulkitsevia keskustelijoita.  Hölöpäläksi tunnustan itsenikin.   Mutta keskustelupalsta on kuitenkin hiukan  toisenlainen foorumi kuin aito kohtaaminen,  kun on kyse puhtaasti mielipidepalstasta.

Toiseksi viimeinen kappaleesi sisältää hienon totuuden:  "ollakseen aito itsensä ihmisen on tunnettava oma itsensä."  väittäisin,  että Jumala tekee tämän,   ainakin usein näin tapahtuu.  Mutta ei väkivalloin, vaan elämän omien lakien kautta.

Armo - käsitettä käytetään hiukan irrallaan uskonnollisesta merkityksestä.  Se pitää tunnistaa aivan toiseksi sanaksi ihmissuhteiden puolella.  Hämärtää nimittäin Jumalan armo -käsitettä,  joka on vain Kristuksessa.

Häpeää,  vaikka se onkin massiivista kansassamme ja tosi raskas  lasti,  en pidä yksinomaan huonona. Se  varjelee totisen paljon ihmistä,  itse asiassa saattaa varjella uskomattoman paljon.   Emme nimittäin tiedä ollenkaan,  miten olisi ,  jos sitä ei olisi.   Myös pelko on tässä katsannossa tärkeä.   Vaikka muuten se varastaakin elämäniloa.  Kaikki tällaiset tekijät ehkä kuitenkin rajoittavat kaikenlaisen pahuuden irtipääsyä,  vaikka motivaatio ei olekkaan niissä oikea. 

Mutta jos ajattelemme ihmisen perisyntiä,  joka on kuin hammasblakki aamulla suussasi,  jollet sitä saa pestyä bakteerit räjähtävät kasvuun.  Toisaalta et voi   myöskään poistaa koko bakteerikantaa.  

_ Edellä kuvattu     ei ole mitenkään kristillistä,           vaan realismia,  koska ihmiset tulevat niistä lähtöjohdista kuin tulevat.   Se on kuin poliisin olemassaolon välttämättömyys.  Ja kulttuuri sisältää,  mitä sisältää: tuhon aineksia, (väkivalta) ja saatumisen aineksia (porno). Ja kaiken kasvualustana tuo perisynti kuin  bakteeriblakki perintönä ihmiseksisyntymisestä.  Mutta lain kautta ei tule vapahdus,   vaan tunteminen,  ja   SYNNINKIN TUNTO.  ( Tuli vahingossa suurella,  ei tarkoituksella

Myös häpeästä,  että se on vain väliaikainen,  niinkuin lakikin,  siihen asti kun sydän muuttuu,  tulee eläväksi ja ojentautuu  (Nyt tämä on pelkästään hengellistä) toisenlaisen totuuden,  rakkaudenlain mukaan. 

Hapuilen tässä sellaista Raamatun upeaa sanaa  .... Jumalan tuntemisesta,  .. niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.