Ehdoton vankeusrangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

#274: -

Itse asiassa Suomen laki ei tunne rikosta nimeltä "insesti". On vain sukupuoliyhteys lähisukulaisen kesken (josta on vain tavallinen tekomuoto, ei törkeää), joka on rangaistavaa siinäkin tapauksessa, että kumpikin osapuoli on täysi-ikäinen.

Ja siitä taas ei tuomita henkilöä, joka tuomitaan oman lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sinällään on jo mielenkiintoista, että meillä on alhaisempi rikosoikeudellisen vastuun ikäraja kuin suojaikäraja. Rikosoikeudelliset asiat ovat yhteiskunnan luomia instituutioita, kun taas seksuaaliasioissa "luonto alkaa ajamaan tikanpoikaa puuhun" jo teini-iän alussa. Kuitenkin meillä ihminen on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan jo ennen kuin voi antaa suostumuksensa seksuaaliseen kanssakäymiseen...

No joo, se siitä, tarkastellaan asiaa yhteiskunnallisten instituutioiden kontekstissa:

Rikosoikeudellisen vastuun ikäraja nopean 47 maan tapaustutkimuksen (lähteenä toki vain Wikipedia) kertoo, että se vaihtelee maailmalla seitsemän ja kahdeksantoista välillä. Keskiarvo on täysiin vuosiin pyöristettynä 12 vuotta ja mediaani 13 vuotta. Tämän valossa suomalainen 15 vuotta asettuu aika jännään valoon kun se on alhaisempi esimerkiksi  sellaisissakin (ainakin mielestäni sivistys)maissa kuten Tanska ja Saksa (14), Ranska (13), Japani ja Kanada (12) ja Iso-Britannia (10).

Suojaikärajojen keskiarvo ja mediaani molemmat ovat Euroopassa 15 vuotta ja koko maailmassa 16 vuotta, joskin jälkimmäistä nostaa muutama Aasian kummallisuus (kuten se, että miehillä on korkeampi suojaikäraja kuin naisilla) ja muutama yhdysvaltain osavaltio (maa, jossa muutenkin juuri tämä vouhkaus julkisine rekistereineen ja ilmoittautumisvelvollisuuksineen on saanut naurettavat ja eeppiset mittasuhteet) jossa se on 18 vuotta.

On siis sinällään jo merkillistä, että meillä on maailman mittakaavassa huomattavan korkea rikosoikeudellisen vastuun ikäraja (jota kyllä on taidettu useaan kertaan ehdottaa laskettavaksi), myös Euroopan mittakaavassa korkeammasta päästä oleva suojaikäraja.

Onko mahdollista, että koulutuksen ja oppimistulosten luvatussa maassa lapsia ei kasvateta lainkuuliaisuuteen ollenkaan ja seksuaaliasioissakin pidetään muita maita hitaammin kehittyvinä ja helpommin traumatisoituvina? Vai voisiko olla, että asiaa ei olekaan tutkittu ollenkaan niin hyvin kuin 247 lupasi vaan mennään rikosoikeudellisessa vastuuiässä rikollisia ymmärtävällä linhalla ja seksuaaliasioissa seksuaaliasioita tabuna pitävän kristillisen perinteen mukaan?

Itse olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen ainakin niin kauan kun näitä ikärajoja puolustetaan vain lauseella "Täysin järkevät ikärajat on ja hyvin perustellut ja tutkittu." Vähintään viite näihin tutkimuksiin olisi paikallaan.

Selkeät hyväksikäyttötapaukset ovat tietysti rangaistavia tekoja, mutta nyt tämä vouhkaus on mennyt niin pitkälle, että alioikeus tuomitsee jo suojaikärajan ylittäneiden ihmisten seksuaalista kanssakäymistä (täälläkin esillä ollut suuseksitapaus), ja vasta korkeampi aste pitää järjen kädessä. Ja siihenkin tarvitaan lisävakuutena todisteet "uhrin" valehtelusta alioikeudessa, vaikka suojaikäraja on jo ylitetty, eikä mistään pakottamisesta ole ollut näyttöä alunperinkään.