Kielivalinnan puolesta

Jos yksistään työmarkkinoita pidetään silmällä, voisi Suomen koulutuksissa siirtyä seuraavanlaisen järjestelmän kehittämiseen:

-Länsi-Suomessa (Varsinais-Suomessa) ruotsin kielen opetus jatkuu kohtuullisen normaalisti, tosin sillä erolla, että koulut on jaoteltu (esim. 50/50 tai 40/60) voi-opetella-ruotsia ja ei-opeteta-ruotsia kouluihin. Koulujen tasoerot pysyvät samoina, mutta vapaus valita opetuksensa laajentuu, kuten nykyajan koulutuksissa on muutenkin tapana (vrt. esim. luokattomat lukiot ja yliopistot).

-Itä-Suomessa taasen ruotsin kielen opettamisen lisänä tulisi venäjän kielen oppiminen. Koulujen erot voisivat olla esim.: 40% kouluja, joissa ei opeteta pakollisena mitään muuta kieltä kuin englantia; 35% kouluja, joissa opetetaan venäjää pakollisena; 15% kouluja, joissa opetetaan venäjää ja ruotsia pakollisena; 10% kouluja, joissa opetetaan ruotsia pakollisena.

-Pk-seudulla ja Uudellamaalla toiminta jatkuisi taasen näiden kahden edellä mainitun välimuotona, esim.: 1/3 kouluista opettaisi ruotsia pakollisena, 1/3 opettaisi venäjää ja ruotsia pakollisena, 1/3 opettaisi venäjää pakollisena.

Muu Suomi taasen saisi tyytyä vain äidinkielensä, englannin ja mahdollisten vapaavalintaisten opetteluun tai hajalleensa levittäytyneissä muutamissa kouluissa mahdollistettujen venäjän ja/tai ruotsin opetukseen.

Sillä mikään ei ole täydellistä, tällaisesta järjestelmästä kärsisi kuitenkin jonkinlainen osa ihmisiä, Esim. sivistyneen, korkekoulutetun Kuusamolaisen yrittäjäperheen lapset, jotka eivät pääsisi opiskelemaan kumpaakaan ko. kielistä, sillä matkaa näiden opetusta mahdollistaviin kouluihin saattaisi kertyä toista sataa kilometriä, jollei enemmänkin. Täytyy muistaa, että jotkut ihmiset jopa Haluavat oppia käyttämään maailman eri kieliä.