Koirakuiskaaja Cesar Millan pois TV:stä

#311: Koiran ehdoilla - Re: Re: Re:

"Eli toisin sanoen, esittämilläsi väitteillä koirien laumakäyttäytymisestä ei ole Cesar Millanin ja Jan Fennelin lisäksi muuta perustaa kuin omat havainnot?"

Perustat kaiken argumentointisi siihen että tutkimukset ovat vanhentuneita ja laumakäyttäytymistä ei ole.

Susitutkija Mechin omaa sanomaa:

The concept of the alpha wolf is well ingrained in the popular wolf literature at least partly because of my book "The Wolf: Ecology and Behavior of an Endangered Species," written in 1968, published in 1970, republished in paperback in 1981, and currently still in print, despite my numerous pleas to the publisher to stop publishing it. Although most of the book's info is still accurate, much is outdated. We have learned more about wolves in the last 40 years then in all of previous history.

One of the outdated pieces of information is the concept of the alpha wolf. "Alpha" implies becoming top dog by winning a contest or battle. Most wolves who lead packs achieved their position by mating and producing pups which then became their pack. In other words they are merely breeders, or parents, and that's all we call them today.

Vapaasti käännettynä: Alfa-susi termi on tiukasti juurtunut susia koskevaan kirjallisuuteen, osittain v. 1968 kirjoittamani kirjan vuoksi. Pyynnöistäni huolimatta kirjan julkaisija ei ole lopettanut sen painamista. Kirjassa on monin paikoin vieläkin oikeaa tietoa, mutta paljon on vanhentunuttakin. Kirjan kirjoittamisen jälkeisinä neljänä vuosikymmenenä olemme oppineet enemmän susista kuin aikaisempina vuosisatoina yhteensä. Yksi vanhentuneista tiedoista on alfa-suden käsite. "Alfa" viittaa johtajakoiran aseman saavuttamiseen kilpailun tai taistelun kautta. Useimmat laumoja johtavista susista ovat saavuttaneet asemansa parittelun ja pentujen saamisen kautta, näistä pennuista on sitten tullut niiden lauma. Toisin sanoen ne ovat vain lisääntyviä susia, tai vanhempia, ja siksi me niitä nykyään kutsumme.

Mech ei missään vaiheessa väitä että aiemmin julkaistut tulokset olisivat vääriä tai että laumakäytöstä ei ole,tulkinnassa on eroa!

Väitätkö että susitutkija Mech asui susien parissa  ja tutki niitä 40v 24/7 ?

Minä olen asunut koirieni kanssa ja seurannut niiden käyttäytymistä 40v 24/7 ja väitän että yksikään "koulutettu ja arvostettu koirabehavioristi" ei tunne niiden käytöstä paremmin kuin minä,riippumatta mitä tutkimukset osoittaa!

Tässä lainaus jokseenkin identtisestä keskustelusta johon on ottaneet osaa myös sun suuresti kunniottamien AVSAB:n ja ACVB:n jäsenet:

It has only been since 1993 that the American Veterinary Medical Association approved a specialty discipline in veterinary behavior. According to Nick Dodman as quoted in the AKC Gazette: “Behavior [is] no longer fringe medicine; it was accepted by the veterinary governing body to be part of veterinary medicine.” But long before the AVMA granted official recognition of the field and before the invention of the board-certified veterinary behaviorist, there was the dog trainer.

The considerable challenges of teaching and sustaining a dog’s obedience over time is at the core of this quarrel with the ‘board-certified veterinary behaviorists’. Find me one, just ONE of them who’s done the equivalent of a 12-year residency whereby they started with a young puppy, laid down the foundations of obedience, household manners, etc and then got the pup through adolescence, and *finished* the dog’s formal training by actually teaching the dog to DO something useful (i.e. earn advanced obedience or agility titles, tracking titles, SAR certification, service dog certification or the equivalent), and then sustained and maintained the dog’s level of obedience AND his attitude about the work over the span of the dog’s competitive career or working life.

And THEN (because ONE dog does not a representative sample make) do it more than once, and on different breeds. And THEN teach some other people how to do the same thing, relying on measurable and peer-reviewed outcomes (NOT customer-satisfaction surveys). And THEN come tell me you know something about how to truly make long-lasting behavioral changes in dogs and people.

One of the biggest challenges to providing behavior services is that in the veterinary clinic, we’re not yet agreed on what a trained dog looks like. In courts of law, owners are held responsible for their knowing, or their failure to know, but in the clinic setting, veterinarians are devoted to deceleration targets, that is, isolate the symptoms, and cure the disease. This is to have it exactly backwards.

Furthermore, this approach suggests that common sense and classical medical training are the only qualities needed to evaluate the physical and behavioral health of a dog. But personal experience may be misleading, and reading the context(s) of human-canine interactions requires something OTHER than a DVM and ‘common sense’ to evaluate the evidence.

Graduate degrees are all fine and good (I’ve got a couple of them too) but on their own they prove nothing.

Show me the doctor’s dog, and we’ll know all we can know about their skills at behavior modification.

Koko keskustelu joka on hyvin samantyyppinen kuin kaikki muutkin juupas-eipäs-keskustelut:

http://en.wikipedia.org/wiki/Shaun_Ellis_%28wolf_researcher%29

http://www.thewolfcentre.co.uk/

Animal planet ja national geographic esittää Shaun Ellisin ohjelmia

http://www.youtube.com/watch?v=Vv0FXQ8IA5A&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=A5rN1m2nJzk&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=i_MXskJ568o&feature=related

Jatkoa seuraa ehkä:-)